Tilannepäivitys

Noniin. Kai se on meikäläisenki otettava itseä niskasta kiinni ja palattava ruotuun tämän blogikirjottelun kanssa, ettei ihan tarvi Lucan ottaa tästäkin hommasta täyttä vastuuta. Tämän iltaisten tokoreenailujen jälkitunnelmissa, ja kevään tuoman treeni-innostuksen turvin oon jopa katsellut sillä silmällä muutamaa voittajan koetta. Toinen mahdollinen olis kesäkuun puolivälissä ja toinen sitten vasta elokuun puolivälissä. Uskoisin, että tuo kesäkuukin olis ihan mahdollinen, mutta se vaatis sen, että treenaus alkais nyt kunnolla, ja sais unohtaa tällaset kerran-kaks sitä sun tätä viikossa -hömpöttelyt:) Ja sitä en sitte tiiä että mahtaako sellaseen kurinalaisuuteen riittää pää tai AIKA. Ensiksi on ainakin tehtävä syvääluotaava tilannepäivitys tähän hetkeen voittajan liikkeissä, joten tässä se tulee:

1. paikkamakuu: Ei pitäisi olla ongelmaa. Tosi vähän tulee reenailtua tätä kylläkään...

2. seuraaminen: Ehkä meidän vahvin liike. Perusseuruu on hyvää, siirtymille ja peruutuksille lisähionta ei koskaan tee pahaa.

3. liikkeestä istuminen: Tämän pitäisi olla perus ok. Siinä vaiheessa jos kokeeseen ilmottautuu niin pitäis vaan jättää maahanmenot ja topit kokonaan tauolle, tehdä pelkkää istumista. Reenauksessa olis hyvä muistaa se hitaampi tempo seuraamisessa.

4. luoksetulo: sitten tullaan osastolle HYVIN KESKENERÄISET:D Tämä on lopulta ehkä kaikkein keskeneräisin liike, ja myös ehkä vaikeimmin hyväksi saatava. Vaatii kovasti treeniä, mutta pelkään silti, että kisatilanteessa ja -vireessä tästä ei koskaan tuu kovin hyvää. Tämän päivän treenin jälkeen tuntuu, että maahanmeno on ehkä napsahtanut askeleen eteenpäin, mutta stoppi taas ei sinnepäinkään. Ja todennäköisesti se maahanmenokin muuttuu hiiviskelyksi ilman putkia joiden kautta sitä nyt on tehty...

5. ruutu: liikkeen haastavin osuus on se ruutuun lähetys. Stoppi, maahan ja seuraamiseen tulo pitäis olla ihan ok. Tätä liikettä on hiottu jo NIIIIIIIN kauan ilman merkittävää edistystä, ja tänä keväänä aloitettu treenaaminen käytännössä kokonaan alusta uudelleen. Nyt kuitenkin tuntuu, että koiralla on ainakin ruudun hahmotus kehittynyt, mutta varmuutta pitkällä matkalla ja vauhtia saisi tulla lisää.. Tämäkin kuuluu niihin riskiliikkeisiin kisatilanteen vireeseen nähden.

6. hyppynouto: Treenattu kautta aikain melko vähän, mutta eilen kokeiltiin pitkästä aikaa ja ei siinä ongelmaa pitäisi olla. Paljon vaan tosi vinoja heittoja ja vauhtipalkkaa.

7. metallinouto: No tämä on se toinen murheenkryyni. Metalli on Lucalle niin vastenmielinen, että töitä täytyy tehdä paljon sen eteen, että se vastenmielisyys jäisi taka-alalle ja siitä kapulasta tulisi hauska. Täytyy sanoa, että tämän liikkeen reenaaminen on aikoinaan aloitettu täysin väärällä jalalla!! Ei missään nimessä olis pitänyt aloittaa pelkillä pitoharjoituksilla niinkun puukapulan kans on tehty, vaan ehdottomasti leikin kautta. Mutta ilman parempaa tietoa on menty pers eellä puuhun. Ehkä jollain toisenlaisella koiralla olis voinu sillai toimiakin, mutta noh seuraavan kanssa sitten fiksumpana tässäkin. Nyt kotiläksynä paljon tarttumisharjoitusta (saa itse ottaa, ei laiteta suuhun) ja vauhtipuolella aletaan pikkuhiljaa vaatia pidemmälle mua kohti tuloa ilman irrotusta.

8. tunnari: Uskallan sanoa, että tässä on nyt melko hyvä aihio olemassa! Ritilän kautta nenänkäyttö on tullut tosi hyväksi ja varmaksi. Ainoa ongelma on, että pelkään vähän treenata tätä liikaa ilman ritilää, ettei se rauhallinen työskentely unohdu ja ala se häsläys ja kaikkien nostelu. Pikkuhiljaa varovaisesti pitää kai vaan uskaltaa kokeilla enemmän kisanomaisesti ja katsoa, mihin se lähtee viemään.

9. kaukot: Tässä vähän sama tilanne kun tunnarissa:) Eli aihio on todella lupaava, vihdoin! Lankun pätkää on nyt joka treenissä jätetty pois jonkin verran ja tehty muutamia peräkkäisiä vaihtoja ilman sitä. Pääosin tekee vaihdot kyllä todella hienosti ja tarkasti. Eniten reenattavaa on seiso-istu -vaihdossa, joka tietysti onkin kaikista haastavin kun pitäisi malttaa vain peruuttaa etupäällä taaksepäin. Nyt vain jatketaan vähentäen lankun osuutta pikkuhiljaa ja varmaankin keskittyen eniten just sei-is vaihtoon. Tästä liikkeestä haluaisin saada täyden kympin liikkeen, koska tekniikka Lucalla on kyllä todellakin hallussa ja vire todella kiva reenatessa. Vielä kun sen saisi ilman lankkua ja kisatilanteeseen yhtä ihanteelliseksi...

10. kokonaisvaikutus: Tähän kohtaan nyt varmaankin eniten vaikuttaa se kysymys, että miten vire pysyy yllä pitkän kokeen läpi.. Voittajassa on kuitenkin aika paljon enemmän tehtävää kun AVOssa ja kisakokemusta meillä tokosta on niin ääimmäisen vähän:D Mutta toisaalta, Lucaan kyllä puree sosiaalinen palkkaus ihan kohtuuhyvin, joten sikäli en ole ihan hirveän huolissani. Sen kuitenkin tiedän, että sitä ihanteellisinta treenitilanteen virettä ei varmasti kisatilanteessa tulla saavuttamaan, mutta jos saataisiin sellainen mikä oli meidän AVO-kokeessa niin olisin aivan tyytyväinen:) Ja toisaalta tässä luokassa on enemmän liikkeitä, jotka itsessään nostattaa virettä!

Eli näillä eväillä kohti toukokuuta ja lisätreenejä. Katotaan nyt vielä kumpaan noista kokeista alan tähtäämään vai alanko kumpaankaan:) Mullahan oli se voittajan koe tähtäimessä alunperin jo agilityssä kakkosiin nousun jälkeen, mutta nyt kun päästiin jo kolmosiin niin aivan hyvin voisi jättää siinä kisailun nyt vähän taka-alalle ja keskittyä välillä tokoon. Uskon, että kehityskaarta on kuitenkin vielä jäljellä kun vaan jaksaisi omistautua asialle.

TÄSÄ MÄÄ OLE!

Terppa. Aattelin nyt tulla ite tänne kertoon teille pari juttua, kun mun emäntä on selvästikki luovuttanu täysin tän blogin kirjottamisen suhteen. En tiiä mitä se häslää kaikki päivät, mutta kauheesti se tulee ja menee. Onneksi kuitenkin aika usein se ottaa myös mut mukaan!

Me ollaan aika paljon treenattu tuon maaliskuun alun jälkeen. Tai tietty aina enemmänki olis voinu, ainakin mun puolesta. Agility on ollu pääosassa, mutta tokoakin se on aina sillon tällön yrittäny väkertää, mullehan siinä hommassa ei oo oikeestaan mittään ongelmaa. Enemmänki toivoisin, että se jo opettais mulle uusia juttuja eikä vaan hinkkais niitä samoja, koska ennen pitkää se käy vähän tylsäksi aina hakee se sama vähän ällö metallikapula tai sitte juosta täysiä sinne niitten oranssien törppöjen keskelle. Mää toivoisin vähä lisää haastetta! (Ainiin ja ps: Reino oli tässä yks kerta meijän kans tokoa reenaamassa ja se oli kyllä jo niin naurettavan näköstä hommaa että mulla ei meinannu pysyä suu kiinni enää ollenkaan. Miten joku ei voi osata esmes pysähtyä ku emäntä sanoo top?)

Noo sitten niin kisoissa me ei olla käyty siellä isojen poikien paikassa kun yhen kerran. Sillon kyllä vähä petyin, ku Roni oli kertonu mulle aika paljon kaikkia tarinoita niistä isojen poikien kisoista, niinku että mää luulin että siellä olis ainaki esteet jotain metrin korkusia edes tai muuta sellasta, mutta ihan samanlaiselta se rata näytti! Ehkä vähän enemmän se emäntä joutu teputtaan puolelta toiselle mun edessä, mutta mun mielestä meillä meni äärimmäisen hienosti. Nyt Roni kerto mulle eilen reeneissä että me mennään taas lauantaina yhessä kisaamaan. No sekös mulle käy! Kyllä mää tässä jo vähän oon ootellukki...

En mää jaksa enää muuta juttua keksiä, vaikka olishan mulla kaikenlaisia tarinoita kerrottavana. Tänään kumminki onnistuin ottaan itestäni kännykkäkameralla yhen uuen kuvan, kun kaikkihan tietää, että mää täytän aika pian neljä vuotta! Niin sitte emäntä sen takia toi mulle tänään töistä tullessa uuet valjaat, ne on semmoset hengenpelastajakoiran valjaat, ettei mitkään tavalliset. Ne on mun ekat ihan omat valjaat, kattokaas kun tähän asti mää oon aina käyttäny jonku semmosen Miskan vanhoja valjaita, jota mää en kyllä oo ees koskaan tavannu. Rico kerto mulle joskus ku olin pentu niin kauhutarinoita siitä Miskasta, että se oli ollu niinku Ricon kaikkien aikojen bestis ja kuulemma tosi hurja tapaus, joku saksanpaimenkoira. No, mää oonki australianpaimen, että ei ihmekään ettei oo koskaan tavattu!

No ei sitte muuta, heippa.