TÄSÄ MÄÄ OLE!

Terppa. Aattelin nyt tulla ite tänne kertoon teille pari juttua, kun mun emäntä on selvästikki luovuttanu täysin tän blogin kirjottamisen suhteen. En tiiä mitä se häslää kaikki päivät, mutta kauheesti se tulee ja menee. Onneksi kuitenkin aika usein se ottaa myös mut mukaan!

Me ollaan aika paljon treenattu tuon maaliskuun alun jälkeen. Tai tietty aina enemmänki olis voinu, ainakin mun puolesta. Agility on ollu pääosassa, mutta tokoakin se on aina sillon tällön yrittäny väkertää, mullehan siinä hommassa ei oo oikeestaan mittään ongelmaa. Enemmänki toivoisin, että se jo opettais mulle uusia juttuja eikä vaan hinkkais niitä samoja, koska ennen pitkää se käy vähän tylsäksi aina hakee se sama vähän ällö metallikapula tai sitte juosta täysiä sinne niitten oranssien törppöjen keskelle. Mää toivoisin vähä lisää haastetta! (Ainiin ja ps: Reino oli tässä yks kerta meijän kans tokoa reenaamassa ja se oli kyllä jo niin naurettavan näköstä hommaa että mulla ei meinannu pysyä suu kiinni enää ollenkaan. Miten joku ei voi osata esmes pysähtyä ku emäntä sanoo top?)

Noo sitten niin kisoissa me ei olla käyty siellä isojen poikien paikassa kun yhen kerran. Sillon kyllä vähä petyin, ku Roni oli kertonu mulle aika paljon kaikkia tarinoita niistä isojen poikien kisoista, niinku että mää luulin että siellä olis ainaki esteet jotain metrin korkusia edes tai muuta sellasta, mutta ihan samanlaiselta se rata näytti! Ehkä vähän enemmän se emäntä joutu teputtaan puolelta toiselle mun edessä, mutta mun mielestä meillä meni äärimmäisen hienosti. Nyt Roni kerto mulle eilen reeneissä että me mennään taas lauantaina yhessä kisaamaan. No sekös mulle käy! Kyllä mää tässä jo vähän oon ootellukki...

En mää jaksa enää muuta juttua keksiä, vaikka olishan mulla kaikenlaisia tarinoita kerrottavana. Tänään kumminki onnistuin ottaan itestäni kännykkäkameralla yhen uuen kuvan, kun kaikkihan tietää, että mää täytän aika pian neljä vuotta! Niin sitte emäntä sen takia toi mulle tänään töistä tullessa uuet valjaat, ne on semmoset hengenpelastajakoiran valjaat, ettei mitkään tavalliset. Ne on mun ekat ihan omat valjaat, kattokaas kun tähän asti mää oon aina käyttäny jonku semmosen Miskan vanhoja valjaita, jota mää en kyllä oo ees koskaan tavannu. Rico kerto mulle joskus ku olin pentu niin kauhutarinoita siitä Miskasta, että se oli ollu niinku Ricon kaikkien aikojen bestis ja kuulemma tosi hurja tapaus, joku saksanpaimenkoira. No, mää oonki australianpaimen, että ei ihmekään ettei oo koskaan tavattu!

No ei sitte muuta, heippa.