Viikkotreenilöitä

Eihän siitä tauosta mittään tullu! Kun ens viikolla on itsenäisyyspäivät ja kaikki jotka sotkee normia treenirytmiä niin ajattelin siirtää taukoilun sitten sinne suosiolla:)

Tiistaina agilityä molempien kanssa, vielä sitä samaa Elinan rataa. Luca oli kyllä aivan ihmeellinen, vähän semmonen kisa-Luca:/ Siis ei tullu rimoja alas eikä mittään semmosta, mutta se tekee niin ihmejuttuja nykyään, että en ihan pysy perässä sen ajatuksen juoksussa. Siis olin etukäteen päätätnyt tehdä nollatreenin 16-esteelle asti, eikä sen olis TODELLAKAAN pitänyt olla mitenkään mahdotonta, koska sen radan vaikeimmat kohdat alkoi vasta siitä eteenpäin ja sitäpaitsi me oltiin jo kerran sitä treenattu, haloo! Noooh. Eihän siinä muuten mitään onkelmaa ollutkaan, mutta jostain ihmeen syystä mun koira ei enää osaa poispäinkäännöstä. Se lähti JOKA KERTA lukemaan sitä varmaankin jonain takaaleikkauksena, koska lähti kiertään aivan väärää siivekettä. No siihen se meidän nollareeni sitten kosahti, vaikka muuten pätkä meni ihan hyvin, jopa hypyn ohitus kepeille mennessä ja poispäin käännös kepeiltä putkeen. Harmillista.

Tämän jälkeen yritin vielä kiukuissani väkertää sitä radan vaikeinta kohtaa ja eihän siitä mittään tullu. Koira säntäilee sinne ja tänne väärille esteille ja sitten ahdistuu kun ei saakkaan tehdä ihan mitä itse tykkää ja sitten ei voi tehdä enää mitään eikä ainakaan reagoida ohjauksiin. Puuh. Treeni loppui sitten melko ärtyneissä tunnelmissa, mutta joskus näin. Ei aina jaksa yrittää väkisin vääntää jotain onnellista hymyä naamalle ja lopettaa treeniä hyvään juttuun jos koira tekkee mitä sattuu! Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin sitä vikaa pitää aina itsestään ettiä: Lyhennä treeniaikoja, malta lopettaa ajoissa! (Vaikka kai ton tasoisen/ikäisen koiran pitäis kestää vähän toistoa ja epäonnistumistakin?)

Raipan kans en tehny enää rataa, vaan pelkästään päällejuoksuja ja saksalaisia kertauksena sunnuntaista. Päällejuoksut sille on selkeesti jo avautunu, saksalaisessa vielä hakemista, siis ei ainakaan ilman verkkoja pysty tekeen kunnolla. Loppuun muutama toisto puomia. Kivasti se on ruennu katteleen sinne eteenpäin namikupille ja malttaa odottaa vapautuksen sinne:)

Huom huom muuten vielä sunnuntain Elina-antia, joka tuli eilen elävästi mieleen omassa koulutettavassa ryhmässäni: Jos koira häiriintyy edessä maassa tai apuohjaajalla olevasta lelupalkasta, korjaus ei tulisi olla lelun piilottaminen koiran näkyvistä vaan päinvastoin. Lelu laitetaan AINA näkyville koiralle ja sen on opittava, että tehtävä suoritetaan ja sitten pääsee palkalle. Raider näytti oppivan tämän yhdestä kerrasta (Beethoven:)), mutta erään ryhmäläiseni kanssa jouduttiin todella tanistamaan asiassa ja vielä jäi harjoittelun asteelle. Tällä kyseisellä koiralla on TODELLA korkea vire lelupalkalle päästessään ja selkeästi sen keskittyminen herpaantuu huomattavasti lelun näkemisestä tai siitä, että tietää sen olevan apuohjaajalla. Tässä siis itselleni taas hyvä oivallus kouluttajana, että palkan ollessa edessäkin keskittymisen pitäisi olla tekemisessä.

Eilen meni ilta pitkäksi treenien vedon jälkeen, joten päätin omieni kanssa tehdä ilman rataa jotain pikkutreeniä. Lucan kanssa tehtiinkin sitten tokoa vaihteeksi:) Ja nyt oli kyllä hyvä treeni, täytyy sanoa!
- Ruutua alkuun: Pitkältä matkalta lähetys niin, että ensin heittelin muutaman kerran putkiin ja sen jälkeen otin viereeni. Lähti hyvin heti paikantamaan ruutua kun kyselin muutaman kerran missä se on ja meni lähetyksellä lujaa suoraan hyvään paikkaan! JES! Sitten vielä yksi toisto palkalle ruutuun ja yksi toisto topin + maahan käskyn kanssa. Todella näpsäköitä kaikki!
- sitten luoksetulon stoppeja: suoralla ensin muutamia pelkkiä stoppeja ja niistä palkka. Ne oli ihan hyviä itseasiassa-->en lähe enää kikkaileen sen stoppikäskyn kanssa mitään vaan kyllä se on se käden heilautus mikä on ollutkin! Sillä on paras. Sit yhden kerran koko liike ja vielä seisomasta maahan, siitä palkka. Ihan oli hyvän oloisia toistoja kaikki. Tämäkin on oikeesti tällä erää treenitilanteessa ihan hyvien pisteiden arvoinen liike, vaikka se joskus tuntui että siitä ei tuu valmista koskaan! Mut tän liikkeen, kuten myös ruudun ongelma onkin nimenomaan se kisavire..
- loppuun vielä vähän metallia hypyn kautta. Se on kyllä kans kehittynyt ihan hyväksi yhtäkkiä:) Veikkaanpa, että suurin vaikutus on ollut sillä maasta nappaamistreenillä, jota oon kotioloissa tehnyt. Sen myötä Lucan asenne metallikapulaa kohtaan on muuttunu ihan täysin ja se nappaa sen maasta oikeasti mielellään! Siispä hyvä hyvä. Hassua, että jotenkin mulla olis oikeasti NYT paljon enemmän valmistautuneempi tai varmempi olo mennä kokeeseen kun silloin syyskuussa paaaaljon tiiviimmän treenitahdin seurauksena:D Ehkä se juju on ollut osaltaan myös siinä, et nyt on uskaltanu alkaa tekeen niitä liikkeitä enemmän myös kokonaisina, koska kyllähän sillä koiralla olis hyvä olla edes joku haju myös kokonaisliikkeestä ennen kokeeseen menoa. Ainakin Lucan kohdalla se on vaan hyvä asia, koska Luca on niinku juna: kun se jonkun homman hoksaa niin se menee sitten sitä raidetta pitkin hamaan tappiin saakka, myös vaikka toisin käskettäis:)

Sitten vielä Raideri. Sen kans päätin tehdä takanaleikkaustreenin, koska tajusin että se kuuluu myös niin perusohjauksiin ja en ollu sitä tehny vielä koskaan ennen:D Eli kolmen hypyn kaarroksiin takanaleikkauksia. Ensin palkka edessä hypyn takana ja sitten leikkauksen kautta putkiin. Hyvähyvähyähyvä:) Ei mittään ongelmaa ja kivasti kääntyy ja reagoi kuitenkin ilman, että jää kyseleen. Jee! Ja ps: Lähdöissä pysymisissä ei enää mitään ongelmaa! Tosi nätisti jää istua napottaan ja käskystä vasta vapautuu. Oliko se tosiaan viikko sitten kun niistä ei tullut vielä yhtään mitään?? :)
Leikkausten lisäksi taas puomia. Nyt otin jo sellaisia toistoja, että nostin koiran alastulon puoleen väliin. Kerran se pompsahti sieltä sivuun, mutta kun en tehnyt hetkeen mitään niin PERUUTTI itse oikeaan paikkaan:) Hienoja toistoja, ja nyt se nokkiminen on oikeasti jo sellaista nokkimista eikä etupään maahan liimaamista!

Huhhuijaa. Pää olis taas niin täynnä kaikkea uutta (JA VANHAA) treenattavaa ja intoakin olis niin kovasti, että välillä pitää jo vähän toppuutella itseään muistaan pitää myös kohtuu treenaamisessa:) Sitä helposti nimittäin vaan paahtaa kuukaudesta ja viikosta toiseen koirien kans tekemällä kaikkea eikä koskaan tuu sellasta kunnon palautumisviikkoa, mikä varmasti silloin tällöin olis myös koirille yhtä tärkeä kun ihmisellekin kaiken treenauksen keskellä. No nyt yritän pitää edes puolikkaan palautusviikon niin, että jätän huomisen treenin (agilityn osalta) väliin koska viime viikko oli melko aktiivista sillä saralla. Tiistaina treenattiin normaalisti omassa ryhmässä, torstaina Raiderin kanssa ProCaniksella ja Lucan kans hallilla, lauantaina Raiderin kanssa Elinan koulutuksessa ja sitten vielä sunnuntaina vähän lisää Raiderin kans Elinan silmien alla ja Lucan kanssa itsenäinen hyvä treeni Elinan radalla.

Aloitetaan Lucan kuulumisista. Parit kisat on käyty tässä viimeaikoina ja tulos on ollut melko surkeaa. Kyllä se on kai vaan myönnettävä, että ehkä siinä koiran kisapäässä on pikkasen oikeasti jotain parantamisen varaa koska kyllä se vaan edelleen tekee niin ihmeellisyyksiä siellä kisaradoilla, mitä en vois kuvitellakaan sen tekevän treeneissä:( Siis lähinnä nyt karkailee aivan kummallisille esteille tai ei tule ollenkaan ohjauksiin. Melko pitkään pistin toki tästä paljon omaankin piikkiini siinä mielessä, että oma ohjaus on varmasti mennyt monesti kisoissa yliyrittämisen puolelle.Viime aikoina olen siihenkin yrittänyt kovasti kiinnittää huomiota, että ohjaisin kisoissa ihan samalla tavalla kun treeneissä, eikä sekään ole hirveästi tulosta tuottanut:) Mutta noh, jos nyt ei ihan aleta synkisteleen niin on siellä kisaradoilla välillä kivaakin ja en mä sitä missään nimessä lopettamaan suostu, on se kuitenkin niin iso osa tätä harrastusta! Ja tulihan meille sentään silloin joskus aiemmin syksyllä se yksi nolla:D Nyt voisi sellaisen varovaisen tavoitteen asettaa Eckerön Loppiaiskisoihin, jotka todennäköisesti on meidän seuraavat, että yhtä nollaa lähdetään sieltä hakemaan!

Tokoa ollaan treenailtu hyvin hyvin olemattomasti, ja se kyllä vähän harmittaakin. Kesällä oli jossain vaiheessa jo niin hyvä tahti päällänsä, joka sattuneesta syystä lopahti kokeeseen:D Noh, mää en suoraan sanoen usko, että Lucalle tokotauko tekee lainkaan pahaa! Viikko sitten kun treenailtiin pitkästä aikaa Sinin silmien alla ja tehtiin kaikki voittajan liikkeet kisanomaisesti läpi niin kyllähän sinne ihan mukavaakin menoa mahtui mukaan:) Ainakin yksi liike on kehittynyt huimasti ja se on metallinouto! Ja jälleen kerran täytyy todeta, että seuraaminen Lucalla on aina hyvää. Kaukoihin kokeillaan nyt sitten JÄLLEEN KERRAN uutta tekniikkaa, koska se alusta takapään alla on osoittautunut todella hankalaksi häivyttää, vaikka sen kanssa tekeekin todella hyvällä tekniikalla. Tätä pitäis nyt tällä viikolla katsoa, kun on tarkoitus ainakin jotain olohuonetokoiluja kehitellä jos ei muuta. Kaiken kaikkiaan siis sen treenin jäljiltä taas tokostakin ihan ok mukava mieli, vielä kun saisi sitä joskus treenailtua. Noh. Aikansa kaikella ja tällä hetkellä on ehkä meneillään agilityn tehotreenikausi, tokoilla ehtii sitten taas keväämmällä:)

Sitten pikkuherra Raider:)
Raipan kans ollaan kyllä alkusyksystä (tai siitä kun pihatokot loppui) lähtien keskitytty lähes yksinomaan agilityyn. Pitäis tehdä paljon enemmän myös tokoa, jotta se ei jymähtäisi paikalleen samojen juttujen tekemiseen! Kun tuo oppii niin nopsasti, niin huomaan, että en itse pysy tahdissa mukana ja keksi tarpeeksi nopeasti uutta treentattavaa tai vie harjoituksia ehkä tarpeeks nopeasti seuraavalle levelille. Muuuutta no, tämä nyt on varmaan melko positiivinen ongelma, joten en jaksaisi siitä kuitenkaan ressiä ottaa. Tehdään sen mitä kohtuudella keritään ja aina kuitenkin niin hyvällä draivilla, että se on jo puoli ruokaa:) Nyt ensimmäisenä ainakin mieleen tulee ruutu ja oman piilotukset, joita ei oo ulkokauden loputtua tehty kertaakaan. Luoksetuloa on kaiken kaikkiaan otettu kaksi hurjaa toistoa sillon viime viikolla Sinin tokoilujen lopuksi:D

Agilityn suhteen vastaavasti ollaan kyllä todella kivalla mallilla. On se vaan huippua tuo pentutreenaaminen! En mää Lucan kanssa osannut semmosesta asiasta nauttia yhtään eikä nyt tietenkään ollut ylipäätään mitään hajuakaan mistään tekemisistäkään, ja niin no siis mehän alotettiin koko homma vasta kun Luca oli pari kuukautta vanhempi siitä mitä Raikku on nyt:) Eli melko erilaiset lähtökohdat kaikkeen on, plus että tuo koirahan nyt on jo itsessään melkoinen Beethoven, niinkun tässä on todettu. Ohjaustekniikoita ja estetreeniä on vaan niin hirveen kivaa tehdä, että tuppaa jäämään sellaiset "pikkujuttujen" kuten kontaktien ja esmes lähdössä pysymisen treenaukset kokonaan taka-alalle:) No viime torstaina saatiin tuossa lähdössä pysymisessä semmonen palautus maan pinnalle, kun ProCaniksella Maria sanoi, että "kyllä nyt herranjumala viiden kuukauden ikäisen pennun pitää jo osata lähdössä pysyä!".. Nooh. Sitä treenattiin sitten torstain reeni ja sen jälkeen kotona erinäisissä tilanteissa muutama kerta. Sitten viikonloppuna Elinan treenissä siinä ei enää ongelmaa ollutkaan, joten täytyy taas todeta, että oppiihan se kun sitä opettaa!

Estehakuisuus on tosi kivalla mallilla, joskin sitä ei olla nyt pariin treeniin otettu, siis eteen irtoamista hypyille. Viime viikon tehotreenissä ovat olleet saksalainen ja päällejuoksu. Elinan sanoin nää on sellasia kokeneen ohjaajan tärkeimpiä pennulle opetettavia tekniikoita, koska niissä ohjaus ei niin suoranaisesti ole luettavissa ohjaajan kehon liikkeistä ja omasta etenemisestä vaan periaatteessa koira hyppää ihan eri suuntaan mihin ohjaaja liikkuu.. tai lähes ainakin. Viime kerralla mainitsemiani "perusohjauksia" me ollaankin treenailtu kivasti ja niihin tulee kivasti joten nyt on hyvä kuulemma keskittyä näihin, ja tehdä niitä paljon verkoilla, että sais aina edetä täysiä itse eikä tulis niitä vääriä toistoja silti. Näin koira oppii alusta alkaen siihen että en jää varmisteleen ja se silti suorittaa hypyn joka kerta.

Loppuun vielä muutamia satunnaisia oivalluksia joita on viime aikoina tullut eteen, suurin osa viikonlopun Elina-antia.
- saksalaisessa älä yritä mennä liian pitkälle viemään takaakiertoon vaan lähetys sinne tulee RIMAN PUOLIVÄLIN KOHDALTA! Vaan niin voit keritä sinne missä pitäisi olla kun koira kääntyy.
- päällejuoksussa lentävän lelun paikka on viistompana ja kauempana hypystä mihin oon sitä heittänyt!
- vahvistuksena aiempaan tiedän, mutta en toteuta-ajatteluun: VIIMEINEN ASKEL KOHTI ESTETTÄ (joka suoritetaan suoraan)
- Muista, että jokaiselle esteelle ei tarvi eikä pidä viedä ihan loppuun asti, myös lähetystä voi käyttää kun koira osaa hakea esteitä! --> lähetyksiä vois treenata joku kerta myös Lucan kans niin, että itse liikkuu jo toiseen suuntaan

Noh, ei niitä nyt enempää taas tullutkaan mieleen.. Mutta paljon on päässä raksuttanut tämän syksyn aikana, sen voin sanoa! Ja se, mistä tulen kokoajan varmemmaksi, että on erittäin toimiva tapa opettaa pentua/ aikuistakin aloittelevaa koiraa ilman hyppyjä ja toisaalta aloittaa hypyillä treenaaminen tarjoamisilla. Vastaavasti taas etenemisen opettamisessa luotan siihen ajatukseen, että paljon palkkaa eteen ja koira saa aina suorittaa sen esteen mikä sen edessä on, ellei toisin AJOISSA kerrota. Tätäkin pitää tietysti vahvistaa tarpeeksi, jotta sitten toimisi. Eli paljon vain sitä omaa ajattelua ja itsevarmuutta tekemiseen koiralle heti alusta alkaen niin oma työ helpottuu jatkossa, ehkä:) Tämmöstä tällä kertaa.