Huhhuijaa. Pää olis taas niin täynnä kaikkea uutta (JA VANHAA) treenattavaa ja intoakin olis niin kovasti, että välillä pitää jo vähän toppuutella itseään muistaan pitää myös kohtuu treenaamisessa:) Sitä helposti nimittäin vaan paahtaa kuukaudesta ja viikosta toiseen koirien kans tekemällä kaikkea eikä koskaan tuu sellasta kunnon palautumisviikkoa, mikä varmasti silloin tällöin olis myös koirille yhtä tärkeä kun ihmisellekin kaiken treenauksen keskellä. No nyt yritän pitää edes puolikkaan palautusviikon niin, että jätän huomisen treenin (agilityn osalta) väliin koska viime viikko oli melko aktiivista sillä saralla. Tiistaina treenattiin normaalisti omassa ryhmässä, torstaina Raiderin kanssa ProCaniksella ja Lucan kans hallilla, lauantaina Raiderin kanssa Elinan koulutuksessa ja sitten vielä sunnuntaina vähän lisää Raiderin kans Elinan silmien alla ja Lucan kanssa itsenäinen hyvä treeni Elinan radalla.

Aloitetaan Lucan kuulumisista. Parit kisat on käyty tässä viimeaikoina ja tulos on ollut melko surkeaa. Kyllä se on kai vaan myönnettävä, että ehkä siinä koiran kisapäässä on pikkasen oikeasti jotain parantamisen varaa koska kyllä se vaan edelleen tekee niin ihmeellisyyksiä siellä kisaradoilla, mitä en vois kuvitellakaan sen tekevän treeneissä:( Siis lähinnä nyt karkailee aivan kummallisille esteille tai ei tule ollenkaan ohjauksiin. Melko pitkään pistin toki tästä paljon omaankin piikkiini siinä mielessä, että oma ohjaus on varmasti mennyt monesti kisoissa yliyrittämisen puolelle.Viime aikoina olen siihenkin yrittänyt kovasti kiinnittää huomiota, että ohjaisin kisoissa ihan samalla tavalla kun treeneissä, eikä sekään ole hirveästi tulosta tuottanut:) Mutta noh, jos nyt ei ihan aleta synkisteleen niin on siellä kisaradoilla välillä kivaakin ja en mä sitä missään nimessä lopettamaan suostu, on se kuitenkin niin iso osa tätä harrastusta! Ja tulihan meille sentään silloin joskus aiemmin syksyllä se yksi nolla:D Nyt voisi sellaisen varovaisen tavoitteen asettaa Eckerön Loppiaiskisoihin, jotka todennäköisesti on meidän seuraavat, että yhtä nollaa lähdetään sieltä hakemaan!

Tokoa ollaan treenailtu hyvin hyvin olemattomasti, ja se kyllä vähän harmittaakin. Kesällä oli jossain vaiheessa jo niin hyvä tahti päällänsä, joka sattuneesta syystä lopahti kokeeseen:D Noh, mää en suoraan sanoen usko, että Lucalle tokotauko tekee lainkaan pahaa! Viikko sitten kun treenailtiin pitkästä aikaa Sinin silmien alla ja tehtiin kaikki voittajan liikkeet kisanomaisesti läpi niin kyllähän sinne ihan mukavaakin menoa mahtui mukaan:) Ainakin yksi liike on kehittynyt huimasti ja se on metallinouto! Ja jälleen kerran täytyy todeta, että seuraaminen Lucalla on aina hyvää. Kaukoihin kokeillaan nyt sitten JÄLLEEN KERRAN uutta tekniikkaa, koska se alusta takapään alla on osoittautunut todella hankalaksi häivyttää, vaikka sen kanssa tekeekin todella hyvällä tekniikalla. Tätä pitäis nyt tällä viikolla katsoa, kun on tarkoitus ainakin jotain olohuonetokoiluja kehitellä jos ei muuta. Kaiken kaikkiaan siis sen treenin jäljiltä taas tokostakin ihan ok mukava mieli, vielä kun saisi sitä joskus treenailtua. Noh. Aikansa kaikella ja tällä hetkellä on ehkä meneillään agilityn tehotreenikausi, tokoilla ehtii sitten taas keväämmällä:)

Sitten pikkuherra Raider:)
Raipan kans ollaan kyllä alkusyksystä (tai siitä kun pihatokot loppui) lähtien keskitytty lähes yksinomaan agilityyn. Pitäis tehdä paljon enemmän myös tokoa, jotta se ei jymähtäisi paikalleen samojen juttujen tekemiseen! Kun tuo oppii niin nopsasti, niin huomaan, että en itse pysy tahdissa mukana ja keksi tarpeeksi nopeasti uutta treentattavaa tai vie harjoituksia ehkä tarpeeks nopeasti seuraavalle levelille. Muuuutta no, tämä nyt on varmaan melko positiivinen ongelma, joten en jaksaisi siitä kuitenkaan ressiä ottaa. Tehdään sen mitä kohtuudella keritään ja aina kuitenkin niin hyvällä draivilla, että se on jo puoli ruokaa:) Nyt ensimmäisenä ainakin mieleen tulee ruutu ja oman piilotukset, joita ei oo ulkokauden loputtua tehty kertaakaan. Luoksetuloa on kaiken kaikkiaan otettu kaksi hurjaa toistoa sillon viime viikolla Sinin tokoilujen lopuksi:D

Agilityn suhteen vastaavasti ollaan kyllä todella kivalla mallilla. On se vaan huippua tuo pentutreenaaminen! En mää Lucan kanssa osannut semmosesta asiasta nauttia yhtään eikä nyt tietenkään ollut ylipäätään mitään hajuakaan mistään tekemisistäkään, ja niin no siis mehän alotettiin koko homma vasta kun Luca oli pari kuukautta vanhempi siitä mitä Raikku on nyt:) Eli melko erilaiset lähtökohdat kaikkeen on, plus että tuo koirahan nyt on jo itsessään melkoinen Beethoven, niinkun tässä on todettu. Ohjaustekniikoita ja estetreeniä on vaan niin hirveen kivaa tehdä, että tuppaa jäämään sellaiset "pikkujuttujen" kuten kontaktien ja esmes lähdössä pysymisen treenaukset kokonaan taka-alalle:) No viime torstaina saatiin tuossa lähdössä pysymisessä semmonen palautus maan pinnalle, kun ProCaniksella Maria sanoi, että "kyllä nyt herranjumala viiden kuukauden ikäisen pennun pitää jo osata lähdössä pysyä!".. Nooh. Sitä treenattiin sitten torstain reeni ja sen jälkeen kotona erinäisissä tilanteissa muutama kerta. Sitten viikonloppuna Elinan treenissä siinä ei enää ongelmaa ollutkaan, joten täytyy taas todeta, että oppiihan se kun sitä opettaa!

Estehakuisuus on tosi kivalla mallilla, joskin sitä ei olla nyt pariin treeniin otettu, siis eteen irtoamista hypyille. Viime viikon tehotreenissä ovat olleet saksalainen ja päällejuoksu. Elinan sanoin nää on sellasia kokeneen ohjaajan tärkeimpiä pennulle opetettavia tekniikoita, koska niissä ohjaus ei niin suoranaisesti ole luettavissa ohjaajan kehon liikkeistä ja omasta etenemisestä vaan periaatteessa koira hyppää ihan eri suuntaan mihin ohjaaja liikkuu.. tai lähes ainakin. Viime kerralla mainitsemiani "perusohjauksia" me ollaankin treenailtu kivasti ja niihin tulee kivasti joten nyt on hyvä kuulemma keskittyä näihin, ja tehdä niitä paljon verkoilla, että sais aina edetä täysiä itse eikä tulis niitä vääriä toistoja silti. Näin koira oppii alusta alkaen siihen että en jää varmisteleen ja se silti suorittaa hypyn joka kerta.

Loppuun vielä muutamia satunnaisia oivalluksia joita on viime aikoina tullut eteen, suurin osa viikonlopun Elina-antia.
- saksalaisessa älä yritä mennä liian pitkälle viemään takaakiertoon vaan lähetys sinne tulee RIMAN PUOLIVÄLIN KOHDALTA! Vaan niin voit keritä sinne missä pitäisi olla kun koira kääntyy.
- päällejuoksussa lentävän lelun paikka on viistompana ja kauempana hypystä mihin oon sitä heittänyt!
- vahvistuksena aiempaan tiedän, mutta en toteuta-ajatteluun: VIIMEINEN ASKEL KOHTI ESTETTÄ (joka suoritetaan suoraan)
- Muista, että jokaiselle esteelle ei tarvi eikä pidä viedä ihan loppuun asti, myös lähetystä voi käyttää kun koira osaa hakea esteitä! --> lähetyksiä vois treenata joku kerta myös Lucan kans niin, että itse liikkuu jo toiseen suuntaan

Noh, ei niitä nyt enempää taas tullutkaan mieleen.. Mutta paljon on päässä raksuttanut tämän syksyn aikana, sen voin sanoa! Ja se, mistä tulen kokoajan varmemmaksi, että on erittäin toimiva tapa opettaa pentua/ aikuistakin aloittelevaa koiraa ilman hyppyjä ja toisaalta aloittaa hypyillä treenaaminen tarjoamisilla. Vastaavasti taas etenemisen opettamisessa luotan siihen ajatukseen, että paljon palkkaa eteen ja koira saa aina suorittaa sen esteen mikä sen edessä on, ellei toisin AJOISSA kerrota. Tätäkin pitää tietysti vahvistaa tarpeeksi, jotta sitten toimisi. Eli paljon vain sitä omaa ajattelua ja itsevarmuutta tekemiseen koiralle heti alusta alkaen niin oma työ helpottuu jatkossa, ehkä:) Tämmöstä tällä kertaa.