Juuri kun pääsin viime kirjoituksessa valittamasta viimeaikojen niin ja näin menneistä agilityilyistä niin nyt on sitten kyllä tultava ottamaan sitäkin valitusta vähän takaisinpäin:) Tämän viikon reeneissä on ollut jotenkin ihan eri asenne päällä ainakin koiralla, ehkä sitten mullakin. Jo tiistaina omissa treeneissämme koira tuntui liikkuvan kivasti, ja olikin hieman ongelmia ehtiä ohjaamaan kohta vastakäännös - persjättö - sylivekkijaakotus radalla:D Montakohan kertaa sitä hiottiin koska se viimeinen askel sinne syvään sylivekkiin jäi aina ottamatta kun koira oli mun kanssa tasan samaan aikaan esteellä. Mutta onnistuhan sekin, kuten myös keppien haku melko jyrkästä avokulmasta ihan mukavasti.
Muuten tällä radalla ei mitään ihmeellistä ollut, joten otettiin lopuksi nopeutta puomilla. Siis Marja oli edessä heilumassa lelun kanssa (kun kuollut lelu ei sillälailla anna vauhtia Lucaan) ja tosi nopeita vapautuksia. Nytkin huomasi nimittäin selkeästi, että vauhti reenin alussa oli tosi hyvä kunnes mentiin muutaman kerran kontaktille ja hiipiminen alkoi. Ilmeisesti siis nyt pitäis vaan paljon paljon ottaa nopeita vapautuksia ja tuo tuntui toimivan hyvin tuo edessä oleva palkka. Sitten jos tällä mennään siihen, että rupeaa tulemaan niitä varastamisia niin sekin on kuitenkin parempi kun hitaat kontaktit. Kokonaisuudessaan siis onnistunut treeni! Enemmän vaan pitäis itse keskittyä siihen, että rataantutustuessa on oikeasti ajatus mukana ja että kentälle mentäessä tiedän, mitä aion treenata ja siinä on myös joku järki! Nyt kesän aikana varsinkin liian usein näihin tiistain treeneihin oon mennyt aivan takki auki ja lähtenyt vaan tekemään jotakin ja katsonut mitä siitä seuraa. Ehkä siinäkin on ollut yks syy vähän lässähtäneisiin treeneihin..Itseasiassa melkein onnistuneemmat treenit olen aina saanut aikaan torstaisin yksin, kun silloin oon sitten ottanut enemmän niitä juttuja mitkä ei tiistaina ole toimineet ja ylipäätään pienempiä asioita, ei niinkään rataharjoitusta.
Rataharjoituksesta puheenollen kyllä sekin äärimmäisen tärkeetä olis! Nimittäin se vain tuntuu olevan niin mahdottoman vaikeeta meidän tehdä 20 esteen rataa virheettä, oli sitten treenit tai kisat. Se on oikeastaan se mikä mua tällä hetkellä eniten turhauttaa Lucan kanssa treenatessa, ei edes ne sinne ja tänne edestakaisin häilyvät kontaktit:) Noh, eilen päästiinkin tätä testaamaan oman seuran epiksissä pitkästä aikaa. Jälleen koira tuntui kyllä äärimmäisen mukavalta käteen! Siis oikeestaan paremmalta kun pitkään aikaan, vaikka se kävikin ihan selkeesti korkeemmilla kierroksilla kun pitkään aikaan ennen kentälle menoa. Vähän ihmettelin että se korkea vire kuitenkin oli nyt pelkästään hyvästä, koska rataa se teki kyllä todella kivasti ja vauhdilla. Tuomari Heinikin huomautti useampaan otteeseen että miten se menee tommosella raivolla:)
No mutta vireestä viis, virheitähän sinnekin radoille mahtui. Ekalla radalla tuli yksi rima alas mun erittäin huonon valssin takia ja molemmilla radoilla samassa kohtaa koira ei mennyt edessään olevalle Aalle vaan pujahti aivan törkeästi sen alle putkeen. Noh, veikkaanpa että tähän oli syynä lihasjumit aamuisesta juoksulenkistä (tai jostain aiemmasta) koska aina silloin tällöin sillä tulee just tollasia, että nimenomaan aalle meno on vastenmielisempää. Onhan se varmasti kaikista raskain este suorittaa ja jos jossain on jumeja niin vielä vähemmän kiva. Muuten kuitenkin aivan tosi kivaa menoa, kontaktit oli nopeat, joskin liipasimella. Otinkin ne kaikki ihan selkeästi vaan nopeilla läpijuoksuilla. Nyt on tän viikon agilityt reenailtu, huomenna tokoillaan Sinin kanssa ja viikonloppuna on tiedossa erittäin nautittavaa huippu-agilityä Seinäjoella karsinnoissa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti