huhhuijaa! Kesä on hujahtanut jo heinäkuun puoliväliin ja meikäläinenki palaa huomenna reilun neljän viikon lomalta töihin. Kauheeta! Olen oikeastaan ihan suosiollakin antanut nyt tän blogin olla rauhassa, kun ei ole oikein tuntunut siltä, että olis mitään kirjoiteltavaa. Jossain vaiheessa kai jo ajattelinkin, että hautaan koko blogin sieltä takaraivosta kummittelemasta, mutta turhaapa se taitaa olla:) Jos sitä vaikka taas jossakin vaiheessa innostuu kirjoittelemaan edes silloin tällöin. Onhan tämä mukava tapa selvitellä myös omia ajatuksiaan harrastamisen suhteen!
Kolmosiin nousemisen jälkeen me on Lucan kans kisattu agilityssä hyvin hyvin löysällä tahdilla. Yhteensä vasta viidet kisat on nyt takana, vaikka noustiin maaliskuussa:D Noh, en tiedä kumpi johtuu enemmän kummasta, mutta myöskään tulostasolla ei olla juhlittu. Tämän tulevan kisakauden aikana tavoitteena on käydä kisaamassa silloin kun se sopivalta tuntuu, mutta ressiä en aio asiasta ottaa. Viime aikoina reenitkään ei ole menneet ollenkaan putkeen. En tiedä enkä enää muistakaan mitä kaikki siinä on mättänyt, mutta erinäistä tökkimistä kuitenkin; ihmeellisiä "kohtauksia" että koira ei vaan pysty suorittaan jotakin juttua mikä on mennyt väärin pari kertaa tai sit kontaktit hiivitään tms haahuilua.. Jotenkin on ollut hyvin turhautunut olo usein treenien jälkeen, ja silläpä myös kaikki ylimääräinen onkin jäänyt kevään jälkeen hyvin vähiin. Ehkä tässä taas syksyllä saadaan enemmän tatsia takaisin, toivon mukaan.
Tokon suhteen on reenailtu nyt sekä itsenäisesti, että Sinin opissa. Kyllä tokoilu vaan kesällä on mukavaa kun saa tuolla nurmikentillä painella:) Mun mielipide kokeeseen menosta vaihtelee aina treenipäivän mukaan. Toisena päivänä tuntuu että kyyyllä se nyt vaan täytyy päättää joku koepäivä ja mennä ainakin kokeileen, toisena taas palaan siihen mun perinteisempään tokoilun periaatteeseen, että kyllä ne liikkeet pitää oikeasti osata HYVIN ennenku kokeeseen lähetään itteään nolaamaan. No sillä periaatteella + meidän treenimäärillä me ei ehkä olla ihan äkkiä menossa. Mutta katotaan ny kuitenkin. Kyllä tässä kesän aikana jotain edistystä on tapahtunut, lähinnä ehkä tunnarissa, kakeissa ja ruudussa. Metalli on edelleen se joka kaikista pahiten mättää ja luoksetulon maahanmenot tullenee hyvänä kakkosena. Syksyn suhteen oon kuitenkin melko toiveikas, että jos edes tähän tahtiin ehditään treenailla niin kyllä sitä sit kokeeseenkin päästään:)
Meille on ensi viikolla tulossa hieman perheen lisäystä, voisi ehkä jopa sanoo että vihdoinkin:) Asia on muhinut tuolta vapusta asti, jolloin mulle vinkattiin tällaisesta tulevasta pentueesta ja nyt sitten alkaa olla h-hetki käsillä. Kyseessä on siis puolalainen Never Never Land -kennel, josta mulle tulee bordercollie pentu:) Tämmösen koiran saaminen oli mulle aivan uskomattoman hieno mahdollisuus joten pakkohan siihen oli tarttua, ja onhan sitä asiaa mielessä pyöriteltykin jo melko pitkään. Aika on tuntunu tosi pitkältä sieltä toukokuun alusta alkaen, mutta nyt vasta viime viikkoina asia on alkanu mulle selkiytyä ja nyt jo tuntuu, että enää ei jaksaisi millään odottaa! Tiedossa on siis varmasti tulevaisuudessa myös pentupäivityksiä ja Lucakin ehkä tulee kertoilemaan omia tarinoitaan ja näkemyksiään siitä, miten täällä alkaa elämä sujua, kun hänen ylhäinen rauhansa ja ainoan lellikin asemansa joutuu hieman koetukselle:) Ehkä siis palailemme asiaan jo melko piankin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti