Sateinen ilta Turkkuses

Huippua päästä treenaileen Elinan huippuoppiin! Vähän tietty tuo matka on pitkä tunnin takia ajettavaksi sateisena ja SYSIPIMEENÄ syysiltana, mutta ei kyllä silti harmittanu yhtään, oli niin kivaa! Ja tietty kun oli myös matka- ja treeniseuraa niin siinähän se menee melko mukavasti.

Noniin. Kuten totesin kotimatkalla Marjalle niin Elina puhuu niin paljon, että oikeesti pitäis olla joku nauhuri että muistaisi puoletkaan:) Mutta koitan nyt kirjoittaa tätä treenpipäiväkirjaa tänne niin jospa jotain jäis edes myöhempiäkin aikoja varten mieleen.
- Opeta pennulle ensiksi vain kaikki perusohjaukset kuten valssi, pakkovalssi, takanaleikkaus, päällejuoksu, sylkkäri, persjättö.. ajatuksena se, että ensin keskitytään niihin ohjauksiin joissa koiraa ei jarrutella tai joissa se ei mene mun selän takaa.
- ylipäätään tässä vaiheessa ei tehdä vielä mitään jarruja, vaan opetetaan koira reagoimaan ohjauksiin. Muuten tulevaisuudessa ei ole keinoja jarrutella sitä tarvittaessa jos se on jo pentuna opetettu jarruttamaan jokaiseen valssiin jne..
- Palkka tulee aina ohjauksista! Siis ei niin, että tehdään vain joku pätkä ja sitten palkka, vaan pitää suunnitella etukäteen mistä se palkka tulee ja ITSE JATKETAAN OMAA LIIKETTÄ PALKAN JÄLKEENKIN!
- Jos koira ei suorita jotain estettä tai tule johonkin ohjaukseen niin sitä ei koskaan päästetä läpi vaan alusta alkaen vaaditaan suoritusta. Siis: jätetään ohjaus päälle niin kauan että suorittaa, jos vilahtaa selän taakse pyöräytetään takaisin eteen jne..
- nyt hakee todella hyvin jo esteitä suoraa ja takaakierroista. Viistohyppyjen tarjoomisia saa nyt vahvistaa enemmän. HUOMHUOM! millä ohjataan koira jyrkälle viistohypylle? Ei kädellä vaan hypyn puoleisella jalalla:) Viimeinen askel kohti estettä.
- Ohjaa Raideria niinkun Lucaa, ts. niinkuin aikuista koiraa!

Jooh, kyllähän tuossa oli jo hirmuisesti tärkeetä asiaa, ja varmaan puolet meni ohi.. Mutta kaiken kaikkian aivan hirmukivaa tehdä mitä vaan kun tuo tuntuu oppivan kuin itsekseen:) Tietysti nyt tällaista hehkutusta saa harva se päivä lukea vähän joka tuutista esim. facebookissa, ja ainahan se onnistunut treeni oman koiran kanssa lämmittää mieltä kovasti! Mutta ei se vähennä silti yhtään sen arvoa että minulle tämä on taas ihan uutta ja erilaista kun on uusi koira:) Siihen kun vielä lisätään se, että en oikeastaan muista lähes mitään Lucan treenailuiden alkuajoista ja kun sen kanssa agility aloitettiinkin vasta paljon myöhemmin, reilun puolen vuoden iässä niin ei se ollut ihan samanlaista kuin pikkupikkupenskan kanssa tekeminen. Eikä tietty ollut siinäkään mielessä, että silloin itsellä ei ollut yhtään mitään käsitystä siitä, mitä koiralle pitäisi/mitä haluaisin sen oppivan ja millä tyylillä vaan oikeastaan vaan menimme treeneihin ja teimme sen mitä Marja sanoi sen enempiä ajattelematta:) Siitäpä se ura alkoi sitten pikkuhiljaa urkenemaan pala kerrallaan. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä tuokin, että toimii itse myös kouluttajana on varmasti kehittänyt meikäläisen agilitysilmää ja tietotaitoa huomattavasti! Ja tämä on siitä hauska laji, että siinä voi oppia ihan hirveästi asioita myös vain katselemalla toisten tekemistä:)

Eli agilityn osalta treenimotivaation voisi sanoa olevan huipussaan tällä erää taas ja se kyllä koskee myös Lucaa! Tiistain treeni nyt ei ollut mikään taidonnäyte, hieman sellaista vallatonta haahuilua osin, mutta kuitenkin myös hyviä pätkiä ehdottomasti. Ja sunnuntain kisoja odotan tooosi innolla, viime kerrasta on taas niin pitkä aika. Tämän kummempiin analysointeihin ei tällä kertaa kykene. Tiedustan kyllä itsekin sen asian, että teille muutamille lukijoille olisi ehkä kiintoisampaa luettavaa jotkut muunlaiset kirjoitukset kun nämä puhtaat treenivuodatukset, mutta minkäs teet. Mää oon tylsä bloginpitäjä kun pidän sitä lähinnä niinkun itteeni varten vaan joten mää kirjotan mitä milloinkin mieleen juolahtaa:)

Kahden kaupasta tulikin yksi hauskuutustreeni

No näinhän siinä kävi, että kun sitä Elinan koulutukseen pääsyä oltiin odotettu niinku kuuta nousevaa lähinnä Raikun kanssa niin eihän siitä sitten mitään tullu. Raider rupes oksenteleen la-su yönä ja aamuruoatkin tuli sitten pihalle samantien:( Sen jälkeen kaveri oli hyvin nuutunut ja nukkui vaan iltapäivään asti, jolloin piti lähtee koulutukseen. Elina sanoi heti, että ei kannata tehdä jos pentu on yhtään kipeä, kun voi yhdistää sitten myös niin äkkiä sen ikävän tunteen agilityn tekemiseen.
Ja tietysti nyt muutenkaan ei tuntunut kivalta lähteä ihan nuutuneen pennun kans tekeen joten ainoastaan Luca pääsi treenaamaan tällä kertaa.

Voin kertoo että harmitti, kun tosiaan me ei olla tuon kanssa käyty missään muualla ohjatuissa treeneissä kun kerran ProCaniksella ja oma tekemiseni on ollut hyvin sellaista rönsyilevää ja haahuilevaa, että vähän sitä mitä sattuu tuleen mieleen. Mutta kipee on kipee ja sille ei mitään voinut, onneksi nyt ilmeisesti päästään kumminkin tällä viikolla Turkuun Elinan oppiin, jos ei nyt jotain peruutuksia vielä tule..

Lucan kans oli kyllä joka tapauksessa niin kiva treenata<3 Vaikka se VÄHÄN vallaton olikin. Mjoo.. Kertausta siitä mitä jäi mieleen:
- Niistoissa vie käsi pidemmälle riman yli, jolla kerrot koiralle paremman ponnistuspaikan. Äläkä tee sitä heijaavaa liikettä, vaan asettele ittes heti suoraa siihen oikeaan kohtaan tekeen niisto ja lähde sitten pois alta:D
- pujottelu ansaestettä, kaksipäistä putkee vasten tuotti ekalla kerralla ongelman, josta vähän yllätyinkin. Yhdestä palkkauksesta kuitenkin hokas heti, ja tuli myös nätisti ohjaukseeni ansaputkensuun ohitse, kun vaan ajoitin sen oman liikkeen suunnan muutokseni oikein.
- A-lta jälleen yhden ansaputkensuun ohi olis pitänyt tulla tooosi lähellä oleville kepeille törkkäykseen. No ei tullu:D Tätä kohtaa hinkattiin kauiten, kuten varmaan kaikki muutkin treenaajat. Luca oli todella vallattomalla tuulella ja haki JOKA KERTA ensimmäisellä kerralla sen putken, sit vasta kepit. Kun vielä näiden keppien jälkeen oli poispäinkäännös melko kaukana olevaan putkeen niin tätä kohtaa todella toistettiin monta kertaa. Hienosti kuitekin kesti toistoja ja teki kivalla asenteella. Kepeiltä poispäinkäännös oli meille uutta juttua, joten sitä jouduttiin palkkailemaan pari kertaa. Ja siis ongelma ei ollutkaan se poispäinkäännös kepeiltä vaan se putkensuun löytäminen. Tässä Luca ja Reino tais olla treeniryhmästä ainoat, jotka lähti hakeen piiiikkusen kauempaakin muita esteitä ja putkensuita:D Noh, en tästäkään ollut millänsäkään koska jotenkin se oli niin huvittava koko tyyppi!
- Sellainen uusi "sääntö" tuli mun tietooni, että jos kepit mennään ns. kohti tyhjää ja niiltä käännytään 180 astetta taaksepäin, niin en voi jäädä kauas taakse keppien lähelle ja olettaa, että jos viimeinen väli pujotellaan musta poispäin niin koira osaisi kääntyä oikeaan suuntaan. Koska silloin koira näkee mut viimeisen kerran toiselta puoleltaan niin eihän se nyt voi osata:) Siksi vaihtoehdot tämmöisessä tilanteessa on joko sivuirrota kepeiltä reilusti ja jäädä siten kauemmas tai sitten mennä kolmanneksi viimeisen keppivälin kohdalle asti. Mielenkiintoista, ja kyllä mä tämän jotenkin alitajuntaisesti olin osannut itse ajatellakin, mutta en vain osannut kysyttäessä MIKSI se kääntyy musta poispäin kertoa sitä syytä:) On ne jänniä nämä agilityn salat!
- Jälleen kerran asia jota Elina painottaa usein koulutuksissaan: Oma liike on paras ohjaus ja vie koiraakin eteenpäin tehokkaimmin. Tämä tuli todettua kohdassa, johon olisi voinut tehdä niisto-persjätön ja sitten vastakäännöksen tai sitten niiston ja takanaleikkauksen. Tottahan se on, että tuossa jälkimmäisessä oma liike pysyy kokoajan vauhdissa joten koirakin ehkä liikkuu liukkaammin. Pitää vielä toisissa ratatreeneissä kokeilla molemmat vaihtoehdot!
- Radan toinen kohta, jossa Lucapoika päätti hauskuuttaa yleisöä oli sellainen kohta, jossa putki oli kyllä kieltämättä suoraa koiran nenän edessä, mutta niin kaukana ettei kukaan tainnut edes osata olettaa, että jonkun koira voisi sinne karata:D En osannut minäkään, mutta sinne män varmaan miljoona kertaa! Voi Lucaa:D No nyt en osaa sanoa oliko omassa ohjauksessani erityisemmin hirveästi pielessä mitään, mutta kun se kerran oli sinne viuhahtanut niin eihän sitä sen jälkeen pidätellyt mikään vaikka tein mitä. Tärkeimpänä muistisääntönä nyt ehkä itselle tämmöistä vastaavaa kohtaa ajatellen, että kun mun pitää vetää se mukanani ja kuitenkin työntää takaakierrolle, niin tarkkana, ettei itse peitä kokonaan sitä takaakiertohyppyä ja että katsoo sitä koiraa/kohtaa johon koiran haluan eikä ainakaan vilkaisekaan sitä putkea tai muuta ansaestettä.

Tällaista. Paljon taas mielenkiintosta asiaa ja huomioita, ja kiva reeni ylipäätään:) Mutta niinhän noi Elinan reenit kyllä aina oikeastaan on.. Elinan kommenttina Lucasta oli, että "Luca sanoo että mää olen vähän oppinu irtoomaan! Mä kyllä tykkään siitä tommosena, mun mielestä se on hauska!" No jaaa... :D Eikai tästä voi olla kuin samaa mieltä. Harjoittelulistalle kuitenkin sattuneesta syystä saatiin putkiansoista ohi tulemiset, eli kaikista edessäolevista putkista mennään johonkin muualle sekä kepeille törkkäsyt. Tänään siis innokkain mielin tekemään toinen treeni tälle radalle ja huomenna on Raiderin vuoro päästä tositoimiin!

Elossa ollaan

..vaikkei täällä blogin puolella ehkä siltä tunnukaan:/ Noo tämä blogipäivittely on nähtävä niin, että sillon kirjotellaan kun a) siltä tuntuu b) siltä tuntuu vielä siinäkin vaiheessa kun alan kirjottaan c) saan myös keskityttyä sen verran että kirjoitan. Kirjoteltavaahan kyllä olis, siitä ei jää kiinni:)

Lucan kans ollaan taas kisataukoiltu osin haluamattanikin kun tää syksy on ollut yhtä menemistä, siis lähinnä nyt muissa kun koira-asioissa. Mutta nyt alkaa taas tilanne normalisoituun ja palataan sille turvalliselle raiteelle, että viikonloppumenot sijoittuu pääosin koiratapahtumiin:D Itseasiassa harmittikin vähän kisatauon alkaminen kun edellisissä kisoissammehan me tehdä täräytettiin piiiitkästä aikaa nolla jopa! Että katotaan mikä on kisatatsi kun viikon päästä starttaillaan hallikauden ekoissa kisoissa Lempäälässä. Odotan kyllä innolla, on siinä kisaamisessa vaan jotain niin kivaa:)

Treenit meillä kulkee hyvin, ja on muistaakseni kulkenu jo jonkin aikaa. Tai sitten muistan väärin.. Mutta siis kontaktit on nyt nopeita, joskin tietysti se verottaa vähän niissä lipsumisissa. Mitään läpirynnimisiä ei kuitenkaan tuu joten mää oon ihan tyytyväinen. Muutenkin on nykyään kivasti kuulolla ja reagoi (reeneissä!) niin kivasti mun jarruihin, liikkeen rytmin muutoksiin ja kääntyilee väliin jopa oikein mukavasti mun silmääni! Kisoissahan on sitten asia täysin erikseen, silloin se on yleensä aina niin raivovireessä että kaarteet venyy ja paukkuu ja jokaisen riman kohdalla saa pistää silmät kiinni että mitä tapahtuu:D Näin vähän ehkä kärjistetysti. Mutta jos jotain aion ensi viikonloppuna pitää mielessä niin sen oman toimintani ennen radalle menoa, jota taas testasin meidän nollarataa ennen, ja näytti toimivan. Siis sen, että keskityn ennen rataa koiraan ja juttelen sille, pidän sen huomiota minussa.. Näin me lähdetään sinne ehdottomasti paremmassa vireessa molemmat ja mikä ehkä tärkeintä, tekemään YHDESSÄ.. Katotaan mitä ens kerralla tapahtuu, mut nyt mulla on taas se vakaa usko että tuo vaikuttaa!

Tokosta vain sen verran, että meidän täydellisesti penkin alle menneen kokeen jälkeen seurasi sellainen hienoinen totaalitauko tokosta hetkeksi. Yllättävän pian sitä kuitenkin taas löysi ittensä pyllerehtimästä kentältä ja reenailemasta niitä samoja liikkeitä mitä ennen koettakin.. Eli koetaso on nyt testattu, se ei ole häävi, mutta ainakin reenailua varmasti jatketaan. Se kun kuitenkin pääosin on ihan mukavaa:) Katotaan vieläkö sitä kokeeseen suostuu toiste itsensä nolaamaan ja mielensä pahoittamaan, mutta jos se tapahtuu niin sen olis varmaankin hyvä tapahtua kohtuullisen pian, koska muuten saattaa jäädä käymättä! Kyllä siellä takaraivossa kai kuitenkin vielä pieni kipinä on, että jos joskus Luksu pystyis tekeen koetilanteessa edes lähelle samanlaisia suorituksia mitä treeneissä hyvänä päivänä, niin kyllä niillä aivan kelpopisteet pitäisi olla otettavissa:)

Juniorin kans meillä menee mainiosti! Siis ja tarkoitan nyt niin Lucaa kuin itseänikin:) En olis uskonut miten hyviä kavereita niistä tulee niin äkkiä kuin on tullut! Ja Raider on aivan Lucan lumoissa, se ei toistaiseksi ole yhtään näyttänyt sellaisia piirteitä, että rupeisi kokeilemaan rajojaan. Se on hyvä, koska siitä Luca ei ehkä tykkäisi:) Ja myös perheen isännältä on muutamaan otteeseen tullut jotain muminaa siihen suuntaan, että "on se ihan hauska kaveri.." Joten rauha maassa ja kaikki hienosti tällä saralla! Kokoajan mua vaan tavallaan myös harmittaa kun sen pentuaika menee niin nopeasti ja kun se on kumminkin vaan niin hirveän lyhyt aika lopulta. Mutta yritetään nauttia silti vaikka on välillä myös niitä hetkiä kun se pentuelämä ei ole ihan niin ihanaa, kuten esmes ryminällä kaadetut vesikupit tai viherkasvit jne;) 
Raiderista ja sen kans tekemisestä mä kirjoitan ihan oman pätkän tässä heti kun vaan kerkeen. Katotaan tuleeko ennen joulua...:D Sunnuntaina ainakin treenaillaan molempien kanssa Elinan silmäin alla ja se on kiva juttu!