Huippua päästä treenaileen Elinan huippuoppiin! Vähän tietty tuo matka on pitkä tunnin takia ajettavaksi sateisena ja SYSIPIMEENÄ syysiltana, mutta ei kyllä silti harmittanu yhtään, oli niin kivaa! Ja tietty kun oli myös matka- ja treeniseuraa niin siinähän se menee melko mukavasti.
Noniin. Kuten totesin kotimatkalla Marjalle niin Elina puhuu niin paljon, että oikeesti pitäis olla joku nauhuri että muistaisi puoletkaan:) Mutta koitan nyt kirjoittaa tätä treenpipäiväkirjaa tänne niin jospa jotain jäis edes myöhempiäkin aikoja varten mieleen.
- Opeta pennulle ensiksi vain kaikki perusohjaukset kuten valssi, pakkovalssi, takanaleikkaus, päällejuoksu, sylkkäri, persjättö.. ajatuksena se, että ensin keskitytään niihin ohjauksiin joissa koiraa ei jarrutella tai joissa se ei mene mun selän takaa.
- ylipäätään tässä vaiheessa ei tehdä vielä mitään jarruja, vaan opetetaan koira reagoimaan ohjauksiin. Muuten tulevaisuudessa ei ole keinoja jarrutella sitä tarvittaessa jos se on jo pentuna opetettu jarruttamaan jokaiseen valssiin jne..
- Palkka tulee aina ohjauksista! Siis ei niin, että tehdään vain joku pätkä ja sitten palkka, vaan pitää suunnitella etukäteen mistä se palkka tulee ja ITSE JATKETAAN OMAA LIIKETTÄ PALKAN JÄLKEENKIN!
- Jos koira ei suorita jotain estettä tai tule johonkin ohjaukseen niin sitä ei koskaan päästetä läpi vaan alusta alkaen vaaditaan suoritusta. Siis: jätetään ohjaus päälle niin kauan että suorittaa, jos vilahtaa selän taakse pyöräytetään takaisin eteen jne..
- nyt hakee todella hyvin jo esteitä suoraa ja takaakierroista. Viistohyppyjen tarjoomisia saa nyt vahvistaa enemmän. HUOMHUOM! millä ohjataan koira jyrkälle viistohypylle? Ei kädellä vaan hypyn puoleisella jalalla:) Viimeinen askel kohti estettä.
- Ohjaa Raideria niinkun Lucaa, ts. niinkuin aikuista koiraa!
Jooh, kyllähän tuossa oli jo hirmuisesti tärkeetä asiaa, ja varmaan puolet meni ohi.. Mutta kaiken kaikkian aivan hirmukivaa tehdä mitä vaan kun tuo tuntuu oppivan kuin itsekseen:) Tietysti nyt tällaista hehkutusta saa harva se päivä lukea vähän joka tuutista esim. facebookissa, ja ainahan se onnistunut treeni oman koiran kanssa lämmittää mieltä kovasti! Mutta ei se vähennä silti yhtään sen arvoa että minulle tämä on taas ihan uutta ja erilaista kun on uusi koira:) Siihen kun vielä lisätään se, että en oikeastaan muista lähes mitään Lucan treenailuiden alkuajoista ja kun sen kanssa agility aloitettiinkin vasta paljon myöhemmin, reilun puolen vuoden iässä niin ei se ollut ihan samanlaista kuin pikkupikkupenskan kanssa tekeminen. Eikä tietty ollut siinäkään mielessä, että silloin itsellä ei ollut yhtään mitään käsitystä siitä, mitä koiralle pitäisi/mitä haluaisin sen oppivan ja millä tyylillä vaan oikeastaan vaan menimme treeneihin ja teimme sen mitä Marja sanoi sen enempiä ajattelematta:) Siitäpä se ura alkoi sitten pikkuhiljaa urkenemaan pala kerrallaan. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä tuokin, että toimii itse myös kouluttajana on varmasti kehittänyt meikäläisen agilitysilmää ja tietotaitoa huomattavasti! Ja tämä on siitä hauska laji, että siinä voi oppia ihan hirveästi asioita myös vain katselemalla toisten tekemistä:)
Eli agilityn osalta treenimotivaation voisi sanoa olevan huipussaan tällä erää taas ja se kyllä koskee myös Lucaa! Tiistain treeni nyt ei ollut mikään taidonnäyte, hieman sellaista vallatonta haahuilua osin, mutta kuitenkin myös hyviä pätkiä ehdottomasti. Ja sunnuntain kisoja odotan tooosi innolla, viime kerrasta on taas niin pitkä aika. Tämän kummempiin analysointeihin ei tällä kertaa kykene. Tiedustan kyllä itsekin sen asian, että teille muutamille lukijoille olisi ehkä kiintoisampaa luettavaa jotkut muunlaiset kirjoitukset kun nämä puhtaat treenivuodatukset, mutta minkäs teet. Mää oon tylsä bloginpitäjä kun pidän sitä lähinnä niinkun itteeni varten vaan joten mää kirjotan mitä milloinkin mieleen juolahtaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti