tiistai 22. lokakuuta 2013

Kahden kaupasta tulikin yksi hauskuutustreeni

No näinhän siinä kävi, että kun sitä Elinan koulutukseen pääsyä oltiin odotettu niinku kuuta nousevaa lähinnä Raikun kanssa niin eihän siitä sitten mitään tullu. Raider rupes oksenteleen la-su yönä ja aamuruoatkin tuli sitten pihalle samantien:( Sen jälkeen kaveri oli hyvin nuutunut ja nukkui vaan iltapäivään asti, jolloin piti lähtee koulutukseen. Elina sanoi heti, että ei kannata tehdä jos pentu on yhtään kipeä, kun voi yhdistää sitten myös niin äkkiä sen ikävän tunteen agilityn tekemiseen.
Ja tietysti nyt muutenkaan ei tuntunut kivalta lähteä ihan nuutuneen pennun kans tekeen joten ainoastaan Luca pääsi treenaamaan tällä kertaa.

Voin kertoo että harmitti, kun tosiaan me ei olla tuon kanssa käyty missään muualla ohjatuissa treeneissä kun kerran ProCaniksella ja oma tekemiseni on ollut hyvin sellaista rönsyilevää ja haahuilevaa, että vähän sitä mitä sattuu tuleen mieleen. Mutta kipee on kipee ja sille ei mitään voinut, onneksi nyt ilmeisesti päästään kumminkin tällä viikolla Turkuun Elinan oppiin, jos ei nyt jotain peruutuksia vielä tule..

Lucan kans oli kyllä joka tapauksessa niin kiva treenata<3 Vaikka se VÄHÄN vallaton olikin. Mjoo.. Kertausta siitä mitä jäi mieleen:
- Niistoissa vie käsi pidemmälle riman yli, jolla kerrot koiralle paremman ponnistuspaikan. Äläkä tee sitä heijaavaa liikettä, vaan asettele ittes heti suoraa siihen oikeaan kohtaan tekeen niisto ja lähde sitten pois alta:D
- pujottelu ansaestettä, kaksipäistä putkee vasten tuotti ekalla kerralla ongelman, josta vähän yllätyinkin. Yhdestä palkkauksesta kuitenkin hokas heti, ja tuli myös nätisti ohjaukseeni ansaputkensuun ohitse, kun vaan ajoitin sen oman liikkeen suunnan muutokseni oikein.
- A-lta jälleen yhden ansaputkensuun ohi olis pitänyt tulla tooosi lähellä oleville kepeille törkkäykseen. No ei tullu:D Tätä kohtaa hinkattiin kauiten, kuten varmaan kaikki muutkin treenaajat. Luca oli todella vallattomalla tuulella ja haki JOKA KERTA ensimmäisellä kerralla sen putken, sit vasta kepit. Kun vielä näiden keppien jälkeen oli poispäinkäännös melko kaukana olevaan putkeen niin tätä kohtaa todella toistettiin monta kertaa. Hienosti kuitekin kesti toistoja ja teki kivalla asenteella. Kepeiltä poispäinkäännös oli meille uutta juttua, joten sitä jouduttiin palkkailemaan pari kertaa. Ja siis ongelma ei ollutkaan se poispäinkäännös kepeiltä vaan se putkensuun löytäminen. Tässä Luca ja Reino tais olla treeniryhmästä ainoat, jotka lähti hakeen piiiikkusen kauempaakin muita esteitä ja putkensuita:D Noh, en tästäkään ollut millänsäkään koska jotenkin se oli niin huvittava koko tyyppi!
- Sellainen uusi "sääntö" tuli mun tietooni, että jos kepit mennään ns. kohti tyhjää ja niiltä käännytään 180 astetta taaksepäin, niin en voi jäädä kauas taakse keppien lähelle ja olettaa, että jos viimeinen väli pujotellaan musta poispäin niin koira osaisi kääntyä oikeaan suuntaan. Koska silloin koira näkee mut viimeisen kerran toiselta puoleltaan niin eihän se nyt voi osata:) Siksi vaihtoehdot tämmöisessä tilanteessa on joko sivuirrota kepeiltä reilusti ja jäädä siten kauemmas tai sitten mennä kolmanneksi viimeisen keppivälin kohdalle asti. Mielenkiintoista, ja kyllä mä tämän jotenkin alitajuntaisesti olin osannut itse ajatellakin, mutta en vain osannut kysyttäessä MIKSI se kääntyy musta poispäin kertoa sitä syytä:) On ne jänniä nämä agilityn salat!
- Jälleen kerran asia jota Elina painottaa usein koulutuksissaan: Oma liike on paras ohjaus ja vie koiraakin eteenpäin tehokkaimmin. Tämä tuli todettua kohdassa, johon olisi voinut tehdä niisto-persjätön ja sitten vastakäännöksen tai sitten niiston ja takanaleikkauksen. Tottahan se on, että tuossa jälkimmäisessä oma liike pysyy kokoajan vauhdissa joten koirakin ehkä liikkuu liukkaammin. Pitää vielä toisissa ratatreeneissä kokeilla molemmat vaihtoehdot!
- Radan toinen kohta, jossa Lucapoika päätti hauskuuttaa yleisöä oli sellainen kohta, jossa putki oli kyllä kieltämättä suoraa koiran nenän edessä, mutta niin kaukana ettei kukaan tainnut edes osata olettaa, että jonkun koira voisi sinne karata:D En osannut minäkään, mutta sinne män varmaan miljoona kertaa! Voi Lucaa:D No nyt en osaa sanoa oliko omassa ohjauksessani erityisemmin hirveästi pielessä mitään, mutta kun se kerran oli sinne viuhahtanut niin eihän sitä sen jälkeen pidätellyt mikään vaikka tein mitä. Tärkeimpänä muistisääntönä nyt ehkä itselle tämmöistä vastaavaa kohtaa ajatellen, että kun mun pitää vetää se mukanani ja kuitenkin työntää takaakierrolle, niin tarkkana, ettei itse peitä kokonaan sitä takaakiertohyppyä ja että katsoo sitä koiraa/kohtaa johon koiran haluan eikä ainakaan vilkaisekaan sitä putkea tai muuta ansaestettä.

Tällaista. Paljon taas mielenkiintosta asiaa ja huomioita, ja kiva reeni ylipäätään:) Mutta niinhän noi Elinan reenit kyllä aina oikeastaan on.. Elinan kommenttina Lucasta oli, että "Luca sanoo että mää olen vähän oppinu irtoomaan! Mä kyllä tykkään siitä tommosena, mun mielestä se on hauska!" No jaaa... :D Eikai tästä voi olla kuin samaa mieltä. Harjoittelulistalle kuitenkin sattuneesta syystä saatiin putkiansoista ohi tulemiset, eli kaikista edessäolevista putkista mennään johonkin muualle sekä kepeille törkkäsyt. Tänään siis innokkain mielin tekemään toinen treeni tälle radalle ja huomenna on Raiderin vuoro päästä tositoimiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti