Jep. Vihdoinkin, voi sanoa:) Tänään kisailtiin ATT:lla ja asenne oli valmiiksi surkea. Ei huvittanut aamulla herätä eikä lähtee ajeleen, radatkaan ei meinannu huvittaa mutta onneksi menin:)
Eka rata oli hyvä. Muuten ei mitään sanomista, kontaktit oli aavistuksen liipasimella mutta kuitenkin nopeat, mut keinulta se kielto tuli TAAS! Ihme ja kumma on tämä homma. Vitonen siis siitä.
Toka rata olikin sitten sellaista taistelua lähes alusta loppuun:D Tai ei se varmaan edes ollut ulkopuolisen silmissä, mutta itseltä tuntui hirveän TYÖLÄÄLTÄ oma ohjaus. Se on taas sitä ylivarmistelua. A-n kontakti oli hieno, pysäytin siihen kunnolla ja otin haltuun, jonka jälkeen kahden hypyn kautta käännös keinulle. Nyt ei epäröinyt keinua ja teinpä vielä päähän hirvittäistä kauheimman valssinkin, mutta se oli pakko:) Juu. Sen verran kuitenkin epävarmuus jäi niiltä muutamilta hatarilta kontakteilta, että kolmanneksi viimeinen este radalla, puomi, tultiin sitten alas hiipimällä hiljaa.. Noh, tultiin kun tultiinkin ja nollahan se oli:)
Kyllä tätä jo odoteltiinkin, ja nyt on tietysti hyvä mieli siitä, että taas yhdenlainen pieni etappi on saavutettu. Ekoja kakkosen kisoja ei nyt ainakaan vielä ole kalenteriin merkattuna, sillä ajatuksenahan mulla vähän oli, että nyt sitten voisi kenties keskittyä tokoilemaan ne voittajan liikkeet kisakuntoon seuraavaksi, ja koittaa tavoitella sitä VOI1 tulosta. Ettei mee liian yksipuoliseksi harrastaminen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti