..vaikkei täällä blogin puolella ehkä siltä tunnukaan:/ Noo tämä blogipäivittely on nähtävä niin, että sillon kirjotellaan kun a) siltä tuntuu b) siltä tuntuu vielä siinäkin vaiheessa kun alan kirjottaan c) saan myös keskityttyä sen verran että kirjoitan. Kirjoteltavaahan kyllä olis, siitä ei jää kiinni:)
Lucan kans ollaan taas kisataukoiltu osin haluamattanikin kun tää syksy on ollut yhtä menemistä, siis lähinnä nyt muissa kun koira-asioissa. Mutta nyt alkaa taas tilanne normalisoituun ja palataan sille turvalliselle raiteelle, että viikonloppumenot sijoittuu pääosin koiratapahtumiin:D Itseasiassa harmittikin vähän kisatauon alkaminen kun edellisissä kisoissammehan me tehdä täräytettiin piiiitkästä aikaa nolla jopa! Että katotaan mikä on kisatatsi kun viikon päästä starttaillaan hallikauden ekoissa kisoissa Lempäälässä. Odotan kyllä innolla, on siinä kisaamisessa vaan jotain niin kivaa:)
Treenit meillä kulkee hyvin, ja on muistaakseni kulkenu jo jonkin aikaa. Tai sitten muistan väärin.. Mutta siis kontaktit on nyt nopeita, joskin tietysti se verottaa vähän niissä lipsumisissa. Mitään läpirynnimisiä ei kuitenkaan tuu joten mää oon ihan tyytyväinen. Muutenkin on nykyään kivasti kuulolla ja reagoi (reeneissä!) niin kivasti mun jarruihin, liikkeen rytmin muutoksiin ja kääntyilee väliin jopa oikein mukavasti mun silmääni! Kisoissahan on sitten asia täysin erikseen, silloin se on yleensä aina niin raivovireessä että kaarteet venyy ja paukkuu ja jokaisen riman kohdalla saa pistää silmät kiinni että mitä tapahtuu:D Näin vähän ehkä kärjistetysti. Mutta jos jotain aion ensi viikonloppuna pitää mielessä niin sen oman toimintani ennen radalle menoa, jota taas testasin meidän nollarataa ennen, ja näytti toimivan. Siis sen, että keskityn ennen rataa koiraan ja juttelen sille, pidän sen huomiota minussa.. Näin me lähdetään sinne ehdottomasti paremmassa vireessa molemmat ja mikä ehkä tärkeintä, tekemään YHDESSÄ.. Katotaan mitä ens kerralla tapahtuu, mut nyt mulla on taas se vakaa usko että tuo vaikuttaa!
Tokosta vain sen verran, että meidän täydellisesti penkin alle menneen kokeen jälkeen seurasi sellainen hienoinen totaalitauko tokosta hetkeksi. Yllättävän pian sitä kuitenkin taas löysi ittensä pyllerehtimästä kentältä ja reenailemasta niitä samoja liikkeitä mitä ennen koettakin.. Eli koetaso on nyt testattu, se ei ole häävi, mutta ainakin reenailua varmasti jatketaan. Se kun kuitenkin pääosin on ihan mukavaa:) Katotaan vieläkö sitä kokeeseen suostuu toiste itsensä nolaamaan ja mielensä pahoittamaan, mutta jos se tapahtuu niin sen olis varmaankin hyvä tapahtua kohtuullisen pian, koska muuten saattaa jäädä käymättä! Kyllä siellä takaraivossa kai kuitenkin vielä pieni kipinä on, että jos joskus Luksu pystyis tekeen koetilanteessa edes lähelle samanlaisia suorituksia mitä treeneissä hyvänä päivänä, niin kyllä niillä aivan kelpopisteet pitäisi olla otettavissa:)
Juniorin kans meillä menee mainiosti! Siis ja tarkoitan nyt niin Lucaa kuin itseänikin:) En olis uskonut miten hyviä kavereita niistä tulee niin äkkiä kuin on tullut! Ja Raider on aivan Lucan lumoissa, se ei toistaiseksi ole yhtään näyttänyt sellaisia piirteitä, että rupeisi kokeilemaan rajojaan. Se on hyvä, koska siitä Luca ei ehkä tykkäisi:) Ja myös perheen isännältä on muutamaan otteeseen tullut jotain muminaa siihen suuntaan, että "on se ihan hauska kaveri.." Joten rauha maassa ja kaikki hienosti tällä saralla! Kokoajan mua vaan tavallaan myös harmittaa kun sen pentuaika menee niin nopeasti ja kun se on kumminkin vaan niin hirveän lyhyt aika lopulta. Mutta yritetään nauttia silti vaikka on välillä myös niitä hetkiä kun se pentuelämä ei ole ihan niin ihanaa, kuten esmes ryminällä kaadetut vesikupit tai viherkasvit jne;)
Raiderista ja sen kans tekemisestä mä kirjoitan ihan oman pätkän tässä heti kun vaan kerkeen. Katotaan tuleeko ennen joulua...:D Sunnuntaina ainakin treenaillaan molempien kanssa Elinan silmäin alla ja se on kiva juttu!
perjantai 18. lokakuuta 2013
tiistai 27. elokuuta 2013
Kohti syksyä
Niin se vaan on, että kesä alkaa olla auttamattomasti lopuillaan ja taas mennään kohti pimeetä vuodenaikaa:/ Syksyhän on oikeasti tavallaan myös kivaa, ja varsinkin nyt on ollut vielä aivan mahtavat kelit, mutta se pimeys on jotain mitä en oikein siedä! Se vie kyllä niin energiatasot alas. Noh, nautitaan nyt kuitenkin näistä valosista aamuista ja illoista vielä niin pitkään kun niitä riittää! Toistaiseksi ainakin on vielä tuntuneet illat ihan mukavan pitkiltä työpäivän jälkeenkin:)
Kuukausi on mennyt niin älyttömän äkkiä, että vähän on jopa haikea olo sen suhteen. Pentu on siis tänään ollut mulla tasan kuukauden. Siitä ajasta on mennyt ikävän paljon päiviä myös huolehtimiseen ja murehtimiseen, sillä pennun kanssa ilmeni sellaisia inhottavia ongelmia, joita en olisi ikipäivänä osannut arvata tulevaksi:/ Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toistaiseksi vakaa, ja toivotaan vain, että tulevaisuudessa saadaan elellä aivan rauhassa omissa oloissamme.
Meillä on kesän aikana menty itseasiassa jopa aavistuksen tokoilupainotteisella linjalla, ja varsinkin nyt Raiderin tulon jälkeen kun pikkupennun kanssa on niin paljon kaikkea pientä harjoiteltavaa sillä rintamalla niin myös Lucan kanssa tulee tehtyä huomattavasti enemmän:) Se on sinänsä ihan hyvä asia, että jostain ihmeen syystä tempaisin ja ilmotin meidät nyt pienen painostuksen alaisena syyskuussa tokokokeeseen:D Voi hyvänen aika, kaikkeen nolouteen sitä ihminen ittensä asettaakin! Määhän siis tiedän, että Lucalla ei ole voittajan liikkeet TIPPAAKAAN siinä mallissa, että niillä kannattaisi mihinkään kokeeseen edes lähteä ykköstulosta tavoittelemaan. Ja kun mulla taas on ollut vähän sellainen periaate, että tokokokeeseen ei lähetä ennenkun liikkeet ainakin teoriassa pitäis pystyä suorittaan kiitettävästi. Mutta se siitäkin periaatteesta sitten..
Noh, kai se on vaan ajateltava, että sinne mennään nyt kattoon tämän hetken taso ja sitten parsitaan taas lisää treeniä kasaan kun nähdään mitkä liikkeet pahimmin leviää (vaikka ne jo kyllä melko pitkälti osaan arvatakin). Periaatteessa semmoiset liikkeet mistä pitäis pystyä ottaan hyvät pisteet on: paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Kaikki muu on aivan hänessä! Toki esim. kaukoja Luca tekee aivan äärettömän hienosti kotioloissa nyt, mutta koevireessä ja viimeisenä liikkeenä ei varmastikaan malta käyttää takapäätään.. että näin.
Agilityssä Luca väläyttelee silloin tällöin mahtavaa menoa, siis minun mielestäni:) Vauhti on ollut kesän aikana välillä oikein tosi hyväkin, ja treeneissä kaikki on tuntunut sujuvan jo jonkin aikaa. Mutta sitten on se meidän kisapeikko, että sitä nollarataa ei vaan pystytä tekeen. Ei treenitilanteessa, ei epiksissä eikä virallisissa. Oon kovasti koittanut miettiä, että kumman päästä se on enemmän kiinni?? Koska päästähän se kiinni on, se on varma. Kisoissa käynti on melko vähissä just sen takia, että sitä motivaatiota ei oikein ole kun ei tule tulosta. Vaikka esim. viime kisoissakin Tampereella ensimmäinen rata tuntui äärettömän kivalta, mutta sitten tulee niitä rimoja tai jotain muuta tapahtuu, AINA! Höh.
Pentu on kyllä osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi, ellei jopa enemmänkin:) Äärimmäisen reipas ja energinen, ja niin äärettömän innokas oppimaan uutta ja tekemään mun kanssa kaikkea! Ei ole väliä onko kädessä joku resuinen vanha lelu vai nakinpala, aina tekee yhtä innoissaan:) Toisaalta on kuitenkin myös sillä lailla kiltti, että ei toistaiseksi ainakaan ole vielä onnistunut ärsyttämään vanhempia koiria pahemmin riehumisellaan eikä mene ketään ihan törkeästi riekkumaan. Niin innokkaana odotan tulevaisuutta, että millainen koira siitä kasvaa ja toisaalta tietysti myös yritän nauttia joka päivästä nyt, kun se on pentu. Vaikka se välillä tietysti vähän voimien päälle ottaakin kulkea pissa- ja kakkakoneen perässä huoneesta toiseen:D
Kuukausi on mennyt niin älyttömän äkkiä, että vähän on jopa haikea olo sen suhteen. Pentu on siis tänään ollut mulla tasan kuukauden. Siitä ajasta on mennyt ikävän paljon päiviä myös huolehtimiseen ja murehtimiseen, sillä pennun kanssa ilmeni sellaisia inhottavia ongelmia, joita en olisi ikipäivänä osannut arvata tulevaksi:/ Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toistaiseksi vakaa, ja toivotaan vain, että tulevaisuudessa saadaan elellä aivan rauhassa omissa oloissamme.
Meillä on kesän aikana menty itseasiassa jopa aavistuksen tokoilupainotteisella linjalla, ja varsinkin nyt Raiderin tulon jälkeen kun pikkupennun kanssa on niin paljon kaikkea pientä harjoiteltavaa sillä rintamalla niin myös Lucan kanssa tulee tehtyä huomattavasti enemmän:) Se on sinänsä ihan hyvä asia, että jostain ihmeen syystä tempaisin ja ilmotin meidät nyt pienen painostuksen alaisena syyskuussa tokokokeeseen:D Voi hyvänen aika, kaikkeen nolouteen sitä ihminen ittensä asettaakin! Määhän siis tiedän, että Lucalla ei ole voittajan liikkeet TIPPAAKAAN siinä mallissa, että niillä kannattaisi mihinkään kokeeseen edes lähteä ykköstulosta tavoittelemaan. Ja kun mulla taas on ollut vähän sellainen periaate, että tokokokeeseen ei lähetä ennenkun liikkeet ainakin teoriassa pitäis pystyä suorittaan kiitettävästi. Mutta se siitäkin periaatteesta sitten..
Noh, kai se on vaan ajateltava, että sinne mennään nyt kattoon tämän hetken taso ja sitten parsitaan taas lisää treeniä kasaan kun nähdään mitkä liikkeet pahimmin leviää (vaikka ne jo kyllä melko pitkälti osaan arvatakin). Periaatteessa semmoiset liikkeet mistä pitäis pystyä ottaan hyvät pisteet on: paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Kaikki muu on aivan hänessä! Toki esim. kaukoja Luca tekee aivan äärettömän hienosti kotioloissa nyt, mutta koevireessä ja viimeisenä liikkeenä ei varmastikaan malta käyttää takapäätään.. että näin.
Agilityssä Luca väläyttelee silloin tällöin mahtavaa menoa, siis minun mielestäni:) Vauhti on ollut kesän aikana välillä oikein tosi hyväkin, ja treeneissä kaikki on tuntunut sujuvan jo jonkin aikaa. Mutta sitten on se meidän kisapeikko, että sitä nollarataa ei vaan pystytä tekeen. Ei treenitilanteessa, ei epiksissä eikä virallisissa. Oon kovasti koittanut miettiä, että kumman päästä se on enemmän kiinni?? Koska päästähän se kiinni on, se on varma. Kisoissa käynti on melko vähissä just sen takia, että sitä motivaatiota ei oikein ole kun ei tule tulosta. Vaikka esim. viime kisoissakin Tampereella ensimmäinen rata tuntui äärettömän kivalta, mutta sitten tulee niitä rimoja tai jotain muuta tapahtuu, AINA! Höh.
Pentu on kyllä osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi, ellei jopa enemmänkin:) Äärimmäisen reipas ja energinen, ja niin äärettömän innokas oppimaan uutta ja tekemään mun kanssa kaikkea! Ei ole väliä onko kädessä joku resuinen vanha lelu vai nakinpala, aina tekee yhtä innoissaan:) Toisaalta on kuitenkin myös sillä lailla kiltti, että ei toistaiseksi ainakaan ole vielä onnistunut ärsyttämään vanhempia koiria pahemmin riehumisellaan eikä mene ketään ihan törkeästi riekkumaan. Niin innokkaana odotan tulevaisuutta, että millainen koira siitä kasvaa ja toisaalta tietysti myös yritän nauttia joka päivästä nyt, kun se on pentu. Vaikka se välillä tietysti vähän voimien päälle ottaakin kulkea pissa- ja kakkakoneen perässä huoneesta toiseen:D
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Uutta meillä
No nyt se myrkyn lykkäs! Meille tuli reilu viikko sitten yömyöhäsellä tommonen musta karvapallo, joka muistuttaa epäilyttävästi Ronia ja Reinoo pienoiskoossa. Mää olin aluksi ihan että hyi minkä hajunen, mutta kun se oli niin reppana niin aattelin että kai se muutaman yön voi meillä punkata. Ei sillä kyllä ollu ees reppua mukana, että sillä mää ihmettelin kovasti miten se on oikeen lähteny liikenteeseen..
No meijän piti sitte istua nätisti rivissä ku emäntä halus ottaa kaikista koiristansa kuvan. Ricolla on vissiin jottain ongelmia tasapainon kans ku se on niinku Pisan kalteva torni!
Mutta nyt on sitte menny jo vaikka kuinka monta päivää ja täällä se vaan hengaa edelleen! Mun mielestä se kyllä kasvaa epäilyttävää vauhtia. Nooo, oon mää oikeestaan siihen jo vähän tottunu, sen typeryyksiä on välillä ihan hauskaa seurata ja sitten kun se tekee emännän kans jotain NAURETTAVAN helppoja tokojuttuja niin mää pääsen kans aina päteen kaikella osaamisellani, se on parasta:) Mää yleensä aina esitänkin kaikki osaamani temput siinä taustalla kun ne näpertää vaivalloisesti jotain sivulletuloja ja istumista niin sitte määkin saan aina namia! Ja kyllä se oli muutamana päivänä tällä viikolla kattomassa vähän mallia ku mää menin aksaa. Niin mää sitte päätin että mää meen nyt oikeen näytöstyyliin, ja emäntä oli ainaki tosi ilonen ku mä tein kaiken niin hyvin, se on aina huippua!
Se mua vähän ärsyttää kun aina ku meen johonkin ottaan päivä- tai iltalepoja niin se hiipii siihen mun selän taakse. Sitte se pistää kans siihen maate ja jotaki ynisee. No mää oon muutaman kerran antanu sen siinä olla ku kyllähän se kuitenki on ymmärrettävää että meikäläinen on kohtuullisen kova vahtikoira, että se varmaan vähä yrittää päästä mun kaveripiiriin. En mää kummiskaan vielä oo sitä ihan täysin hyväksyny, koska välillä se on myös aika rasittava ku se tulee mun eteen pomppimaan niinku joku vähäjärkinen. Sillon mää saatan sille näyttää vähä hammasta. Joku roti tässä hommassa on kumminki pysyttävä!
Katotaan ny kuinka kauan se meillä viipyy, Roni kyllä eilen kertoili mulle kauhutarinoita siitä, että samalla tavalla kävi Reiskanki kanssa. Että yks päivä se vaan tuli ja eikä oo sen jälkeen lähteny. En tiiä mutta jos se alkaa mua joka paikkaan seuraamaan niin mää alan ehkä käymään Ricon kans neuvotteluita josko se ottais sen hoiviinsa. Rico on kumminki semmonen vähä höperö vanha paappa jo niin se jaksaa leikittää noita toheloita. Ainaki siihen asti jos siitä tulis joskus yhtä järkevä ku esmes Ronista, niin kai mää sitte voisin sen kans joskus yhessä lenkillä käyvä tai jottain puuhastella.
Tässä mää teen tokoo täydellisesti niinku aina niin kattokaa ny ku toi yks yrittää tarjota sivulle tuloo tuolla ihan väärällä puolellaki:D
No meijän piti sitte istua nätisti rivissä ku emäntä halus ottaa kaikista koiristansa kuvan. Ricolla on vissiin jottain ongelmia tasapainon kans ku se on niinku Pisan kalteva torni!
torstai 18. heinäkuuta 2013
Kiva-aksaa
Juuri kun pääsin viime kirjoituksessa valittamasta viimeaikojen niin ja näin menneistä agilityilyistä niin nyt on sitten kyllä tultava ottamaan sitäkin valitusta vähän takaisinpäin:) Tämän viikon reeneissä on ollut jotenkin ihan eri asenne päällä ainakin koiralla, ehkä sitten mullakin. Jo tiistaina omissa treeneissämme koira tuntui liikkuvan kivasti, ja olikin hieman ongelmia ehtiä ohjaamaan kohta vastakäännös - persjättö - sylivekkijaakotus radalla:D Montakohan kertaa sitä hiottiin koska se viimeinen askel sinne syvään sylivekkiin jäi aina ottamatta kun koira oli mun kanssa tasan samaan aikaan esteellä. Mutta onnistuhan sekin, kuten myös keppien haku melko jyrkästä avokulmasta ihan mukavasti.
Muuten tällä radalla ei mitään ihmeellistä ollut, joten otettiin lopuksi nopeutta puomilla. Siis Marja oli edessä heilumassa lelun kanssa (kun kuollut lelu ei sillälailla anna vauhtia Lucaan) ja tosi nopeita vapautuksia. Nytkin huomasi nimittäin selkeästi, että vauhti reenin alussa oli tosi hyvä kunnes mentiin muutaman kerran kontaktille ja hiipiminen alkoi. Ilmeisesti siis nyt pitäis vaan paljon paljon ottaa nopeita vapautuksia ja tuo tuntui toimivan hyvin tuo edessä oleva palkka. Sitten jos tällä mennään siihen, että rupeaa tulemaan niitä varastamisia niin sekin on kuitenkin parempi kun hitaat kontaktit. Kokonaisuudessaan siis onnistunut treeni! Enemmän vaan pitäis itse keskittyä siihen, että rataantutustuessa on oikeasti ajatus mukana ja että kentälle mentäessä tiedän, mitä aion treenata ja siinä on myös joku järki! Nyt kesän aikana varsinkin liian usein näihin tiistain treeneihin oon mennyt aivan takki auki ja lähtenyt vaan tekemään jotakin ja katsonut mitä siitä seuraa. Ehkä siinäkin on ollut yks syy vähän lässähtäneisiin treeneihin..Itseasiassa melkein onnistuneemmat treenit olen aina saanut aikaan torstaisin yksin, kun silloin oon sitten ottanut enemmän niitä juttuja mitkä ei tiistaina ole toimineet ja ylipäätään pienempiä asioita, ei niinkään rataharjoitusta.
Rataharjoituksesta puheenollen kyllä sekin äärimmäisen tärkeetä olis! Nimittäin se vain tuntuu olevan niin mahdottoman vaikeeta meidän tehdä 20 esteen rataa virheettä, oli sitten treenit tai kisat. Se on oikeastaan se mikä mua tällä hetkellä eniten turhauttaa Lucan kanssa treenatessa, ei edes ne sinne ja tänne edestakaisin häilyvät kontaktit:) Noh, eilen päästiinkin tätä testaamaan oman seuran epiksissä pitkästä aikaa. Jälleen koira tuntui kyllä äärimmäisen mukavalta käteen! Siis oikeestaan paremmalta kun pitkään aikaan, vaikka se kävikin ihan selkeesti korkeemmilla kierroksilla kun pitkään aikaan ennen kentälle menoa. Vähän ihmettelin että se korkea vire kuitenkin oli nyt pelkästään hyvästä, koska rataa se teki kyllä todella kivasti ja vauhdilla. Tuomari Heinikin huomautti useampaan otteeseen että miten se menee tommosella raivolla:)
No mutta vireestä viis, virheitähän sinnekin radoille mahtui. Ekalla radalla tuli yksi rima alas mun erittäin huonon valssin takia ja molemmilla radoilla samassa kohtaa koira ei mennyt edessään olevalle Aalle vaan pujahti aivan törkeästi sen alle putkeen. Noh, veikkaanpa että tähän oli syynä lihasjumit aamuisesta juoksulenkistä (tai jostain aiemmasta) koska aina silloin tällöin sillä tulee just tollasia, että nimenomaan aalle meno on vastenmielisempää. Onhan se varmasti kaikista raskain este suorittaa ja jos jossain on jumeja niin vielä vähemmän kiva. Muuten kuitenkin aivan tosi kivaa menoa, kontaktit oli nopeat, joskin liipasimella. Otinkin ne kaikki ihan selkeästi vaan nopeilla läpijuoksuilla. Nyt on tän viikon agilityt reenailtu, huomenna tokoillaan Sinin kanssa ja viikonloppuna on tiedossa erittäin nautittavaa huippu-agilityä Seinäjoella karsinnoissa:)
Muuten tällä radalla ei mitään ihmeellistä ollut, joten otettiin lopuksi nopeutta puomilla. Siis Marja oli edessä heilumassa lelun kanssa (kun kuollut lelu ei sillälailla anna vauhtia Lucaan) ja tosi nopeita vapautuksia. Nytkin huomasi nimittäin selkeästi, että vauhti reenin alussa oli tosi hyvä kunnes mentiin muutaman kerran kontaktille ja hiipiminen alkoi. Ilmeisesti siis nyt pitäis vaan paljon paljon ottaa nopeita vapautuksia ja tuo tuntui toimivan hyvin tuo edessä oleva palkka. Sitten jos tällä mennään siihen, että rupeaa tulemaan niitä varastamisia niin sekin on kuitenkin parempi kun hitaat kontaktit. Kokonaisuudessaan siis onnistunut treeni! Enemmän vaan pitäis itse keskittyä siihen, että rataantutustuessa on oikeasti ajatus mukana ja että kentälle mentäessä tiedän, mitä aion treenata ja siinä on myös joku järki! Nyt kesän aikana varsinkin liian usein näihin tiistain treeneihin oon mennyt aivan takki auki ja lähtenyt vaan tekemään jotakin ja katsonut mitä siitä seuraa. Ehkä siinäkin on ollut yks syy vähän lässähtäneisiin treeneihin..Itseasiassa melkein onnistuneemmat treenit olen aina saanut aikaan torstaisin yksin, kun silloin oon sitten ottanut enemmän niitä juttuja mitkä ei tiistaina ole toimineet ja ylipäätään pienempiä asioita, ei niinkään rataharjoitusta.
Rataharjoituksesta puheenollen kyllä sekin äärimmäisen tärkeetä olis! Nimittäin se vain tuntuu olevan niin mahdottoman vaikeeta meidän tehdä 20 esteen rataa virheettä, oli sitten treenit tai kisat. Se on oikeastaan se mikä mua tällä hetkellä eniten turhauttaa Lucan kanssa treenatessa, ei edes ne sinne ja tänne edestakaisin häilyvät kontaktit:) Noh, eilen päästiinkin tätä testaamaan oman seuran epiksissä pitkästä aikaa. Jälleen koira tuntui kyllä äärimmäisen mukavalta käteen! Siis oikeestaan paremmalta kun pitkään aikaan, vaikka se kävikin ihan selkeesti korkeemmilla kierroksilla kun pitkään aikaan ennen kentälle menoa. Vähän ihmettelin että se korkea vire kuitenkin oli nyt pelkästään hyvästä, koska rataa se teki kyllä todella kivasti ja vauhdilla. Tuomari Heinikin huomautti useampaan otteeseen että miten se menee tommosella raivolla:)
No mutta vireestä viis, virheitähän sinnekin radoille mahtui. Ekalla radalla tuli yksi rima alas mun erittäin huonon valssin takia ja molemmilla radoilla samassa kohtaa koira ei mennyt edessään olevalle Aalle vaan pujahti aivan törkeästi sen alle putkeen. Noh, veikkaanpa että tähän oli syynä lihasjumit aamuisesta juoksulenkistä (tai jostain aiemmasta) koska aina silloin tällöin sillä tulee just tollasia, että nimenomaan aalle meno on vastenmielisempää. Onhan se varmasti kaikista raskain este suorittaa ja jos jossain on jumeja niin vielä vähemmän kiva. Muuten kuitenkin aivan tosi kivaa menoa, kontaktit oli nopeat, joskin liipasimella. Otinkin ne kaikki ihan selkeästi vaan nopeilla läpijuoksuilla. Nyt on tän viikon agilityt reenailtu, huomenna tokoillaan Sinin kanssa ja viikonloppuna on tiedossa erittäin nautittavaa huippu-agilityä Seinäjoella karsinnoissa:)
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Tilannepäivitys ajalta ikuisuus
huhhuijaa! Kesä on hujahtanut jo heinäkuun puoliväliin ja meikäläinenki palaa huomenna reilun neljän viikon lomalta töihin. Kauheeta! Olen oikeastaan ihan suosiollakin antanut nyt tän blogin olla rauhassa, kun ei ole oikein tuntunut siltä, että olis mitään kirjoiteltavaa. Jossain vaiheessa kai jo ajattelinkin, että hautaan koko blogin sieltä takaraivosta kummittelemasta, mutta turhaapa se taitaa olla:) Jos sitä vaikka taas jossakin vaiheessa innostuu kirjoittelemaan edes silloin tällöin. Onhan tämä mukava tapa selvitellä myös omia ajatuksiaan harrastamisen suhteen!
Kolmosiin nousemisen jälkeen me on Lucan kans kisattu agilityssä hyvin hyvin löysällä tahdilla. Yhteensä vasta viidet kisat on nyt takana, vaikka noustiin maaliskuussa:D Noh, en tiedä kumpi johtuu enemmän kummasta, mutta myöskään tulostasolla ei olla juhlittu. Tämän tulevan kisakauden aikana tavoitteena on käydä kisaamassa silloin kun se sopivalta tuntuu, mutta ressiä en aio asiasta ottaa. Viime aikoina reenitkään ei ole menneet ollenkaan putkeen. En tiedä enkä enää muistakaan mitä kaikki siinä on mättänyt, mutta erinäistä tökkimistä kuitenkin; ihmeellisiä "kohtauksia" että koira ei vaan pysty suorittaan jotakin juttua mikä on mennyt väärin pari kertaa tai sit kontaktit hiivitään tms haahuilua.. Jotenkin on ollut hyvin turhautunut olo usein treenien jälkeen, ja silläpä myös kaikki ylimääräinen onkin jäänyt kevään jälkeen hyvin vähiin. Ehkä tässä taas syksyllä saadaan enemmän tatsia takaisin, toivon mukaan.
Tokon suhteen on reenailtu nyt sekä itsenäisesti, että Sinin opissa. Kyllä tokoilu vaan kesällä on mukavaa kun saa tuolla nurmikentillä painella:) Mun mielipide kokeeseen menosta vaihtelee aina treenipäivän mukaan. Toisena päivänä tuntuu että kyyyllä se nyt vaan täytyy päättää joku koepäivä ja mennä ainakin kokeileen, toisena taas palaan siihen mun perinteisempään tokoilun periaatteeseen, että kyllä ne liikkeet pitää oikeasti osata HYVIN ennenku kokeeseen lähetään itteään nolaamaan. No sillä periaatteella + meidän treenimäärillä me ei ehkä olla ihan äkkiä menossa. Mutta katotaan ny kuitenkin. Kyllä tässä kesän aikana jotain edistystä on tapahtunut, lähinnä ehkä tunnarissa, kakeissa ja ruudussa. Metalli on edelleen se joka kaikista pahiten mättää ja luoksetulon maahanmenot tullenee hyvänä kakkosena. Syksyn suhteen oon kuitenkin melko toiveikas, että jos edes tähän tahtiin ehditään treenailla niin kyllä sitä sit kokeeseenkin päästään:)
Meille on ensi viikolla tulossa hieman perheen lisäystä, voisi ehkä jopa sanoo että vihdoinkin:) Asia on muhinut tuolta vapusta asti, jolloin mulle vinkattiin tällaisesta tulevasta pentueesta ja nyt sitten alkaa olla h-hetki käsillä. Kyseessä on siis puolalainen Never Never Land -kennel, josta mulle tulee bordercollie pentu:) Tämmösen koiran saaminen oli mulle aivan uskomattoman hieno mahdollisuus joten pakkohan siihen oli tarttua, ja onhan sitä asiaa mielessä pyöriteltykin jo melko pitkään. Aika on tuntunu tosi pitkältä sieltä toukokuun alusta alkaen, mutta nyt vasta viime viikkoina asia on alkanu mulle selkiytyä ja nyt jo tuntuu, että enää ei jaksaisi millään odottaa! Tiedossa on siis varmasti tulevaisuudessa myös pentupäivityksiä ja Lucakin ehkä tulee kertoilemaan omia tarinoitaan ja näkemyksiään siitä, miten täällä alkaa elämä sujua, kun hänen ylhäinen rauhansa ja ainoan lellikin asemansa joutuu hieman koetukselle:) Ehkä siis palailemme asiaan jo melko piankin...
Kolmosiin nousemisen jälkeen me on Lucan kans kisattu agilityssä hyvin hyvin löysällä tahdilla. Yhteensä vasta viidet kisat on nyt takana, vaikka noustiin maaliskuussa:D Noh, en tiedä kumpi johtuu enemmän kummasta, mutta myöskään tulostasolla ei olla juhlittu. Tämän tulevan kisakauden aikana tavoitteena on käydä kisaamassa silloin kun se sopivalta tuntuu, mutta ressiä en aio asiasta ottaa. Viime aikoina reenitkään ei ole menneet ollenkaan putkeen. En tiedä enkä enää muistakaan mitä kaikki siinä on mättänyt, mutta erinäistä tökkimistä kuitenkin; ihmeellisiä "kohtauksia" että koira ei vaan pysty suorittaan jotakin juttua mikä on mennyt väärin pari kertaa tai sit kontaktit hiivitään tms haahuilua.. Jotenkin on ollut hyvin turhautunut olo usein treenien jälkeen, ja silläpä myös kaikki ylimääräinen onkin jäänyt kevään jälkeen hyvin vähiin. Ehkä tässä taas syksyllä saadaan enemmän tatsia takaisin, toivon mukaan.
Tokon suhteen on reenailtu nyt sekä itsenäisesti, että Sinin opissa. Kyllä tokoilu vaan kesällä on mukavaa kun saa tuolla nurmikentillä painella:) Mun mielipide kokeeseen menosta vaihtelee aina treenipäivän mukaan. Toisena päivänä tuntuu että kyyyllä se nyt vaan täytyy päättää joku koepäivä ja mennä ainakin kokeileen, toisena taas palaan siihen mun perinteisempään tokoilun periaatteeseen, että kyllä ne liikkeet pitää oikeasti osata HYVIN ennenku kokeeseen lähetään itteään nolaamaan. No sillä periaatteella + meidän treenimäärillä me ei ehkä olla ihan äkkiä menossa. Mutta katotaan ny kuitenkin. Kyllä tässä kesän aikana jotain edistystä on tapahtunut, lähinnä ehkä tunnarissa, kakeissa ja ruudussa. Metalli on edelleen se joka kaikista pahiten mättää ja luoksetulon maahanmenot tullenee hyvänä kakkosena. Syksyn suhteen oon kuitenkin melko toiveikas, että jos edes tähän tahtiin ehditään treenailla niin kyllä sitä sit kokeeseenkin päästään:)
Meille on ensi viikolla tulossa hieman perheen lisäystä, voisi ehkä jopa sanoo että vihdoinkin:) Asia on muhinut tuolta vapusta asti, jolloin mulle vinkattiin tällaisesta tulevasta pentueesta ja nyt sitten alkaa olla h-hetki käsillä. Kyseessä on siis puolalainen Never Never Land -kennel, josta mulle tulee bordercollie pentu:) Tämmösen koiran saaminen oli mulle aivan uskomattoman hieno mahdollisuus joten pakkohan siihen oli tarttua, ja onhan sitä asiaa mielessä pyöriteltykin jo melko pitkään. Aika on tuntunu tosi pitkältä sieltä toukokuun alusta alkaen, mutta nyt vasta viime viikkoina asia on alkanu mulle selkiytyä ja nyt jo tuntuu, että enää ei jaksaisi millään odottaa! Tiedossa on siis varmasti tulevaisuudessa myös pentupäivityksiä ja Lucakin ehkä tulee kertoilemaan omia tarinoitaan ja näkemyksiään siitä, miten täällä alkaa elämä sujua, kun hänen ylhäinen rauhansa ja ainoan lellikin asemansa joutuu hieman koetukselle:) Ehkä siis palailemme asiaan jo melko piankin...
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Tilannepäivitys
Noniin. Kai se on meikäläisenki otettava itseä niskasta kiinni ja palattava ruotuun tämän blogikirjottelun kanssa, ettei ihan tarvi Lucan ottaa tästäkin hommasta täyttä vastuuta. Tämän iltaisten tokoreenailujen jälkitunnelmissa, ja kevään tuoman treeni-innostuksen turvin oon jopa katsellut sillä silmällä muutamaa voittajan koetta. Toinen mahdollinen olis kesäkuun puolivälissä ja toinen sitten vasta elokuun puolivälissä. Uskoisin, että tuo kesäkuukin olis ihan mahdollinen, mutta se vaatis sen, että treenaus alkais nyt kunnolla, ja sais unohtaa tällaset kerran-kaks sitä sun tätä viikossa -hömpöttelyt:) Ja sitä en sitte tiiä että mahtaako sellaseen kurinalaisuuteen riittää pää tai AIKA. Ensiksi on ainakin tehtävä syvääluotaava tilannepäivitys tähän hetkeen voittajan liikkeissä, joten tässä se tulee:
1. paikkamakuu: Ei pitäisi olla ongelmaa. Tosi vähän tulee reenailtua tätä kylläkään...
2. seuraaminen: Ehkä meidän vahvin liike. Perusseuruu on hyvää, siirtymille ja peruutuksille lisähionta ei koskaan tee pahaa.
3. liikkeestä istuminen: Tämän pitäisi olla perus ok. Siinä vaiheessa jos kokeeseen ilmottautuu niin pitäis vaan jättää maahanmenot ja topit kokonaan tauolle, tehdä pelkkää istumista. Reenauksessa olis hyvä muistaa se hitaampi tempo seuraamisessa.
4. luoksetulo: sitten tullaan osastolle HYVIN KESKENERÄISET:D Tämä on lopulta ehkä kaikkein keskeneräisin liike, ja myös ehkä vaikeimmin hyväksi saatava. Vaatii kovasti treeniä, mutta pelkään silti, että kisatilanteessa ja -vireessä tästä ei koskaan tuu kovin hyvää. Tämän päivän treenin jälkeen tuntuu, että maahanmeno on ehkä napsahtanut askeleen eteenpäin, mutta stoppi taas ei sinnepäinkään. Ja todennäköisesti se maahanmenokin muuttuu hiiviskelyksi ilman putkia joiden kautta sitä nyt on tehty...
5. ruutu: liikkeen haastavin osuus on se ruutuun lähetys. Stoppi, maahan ja seuraamiseen tulo pitäis olla ihan ok. Tätä liikettä on hiottu jo NIIIIIIIN kauan ilman merkittävää edistystä, ja tänä keväänä aloitettu treenaaminen käytännössä kokonaan alusta uudelleen. Nyt kuitenkin tuntuu, että koiralla on ainakin ruudun hahmotus kehittynyt, mutta varmuutta pitkällä matkalla ja vauhtia saisi tulla lisää.. Tämäkin kuuluu niihin riskiliikkeisiin kisatilanteen vireeseen nähden.
6. hyppynouto: Treenattu kautta aikain melko vähän, mutta eilen kokeiltiin pitkästä aikaa ja ei siinä ongelmaa pitäisi olla. Paljon vaan tosi vinoja heittoja ja vauhtipalkkaa.
7. metallinouto: No tämä on se toinen murheenkryyni. Metalli on Lucalle niin vastenmielinen, että töitä täytyy tehdä paljon sen eteen, että se vastenmielisyys jäisi taka-alalle ja siitä kapulasta tulisi hauska. Täytyy sanoa, että tämän liikkeen reenaaminen on aikoinaan aloitettu täysin väärällä jalalla!! Ei missään nimessä olis pitänyt aloittaa pelkillä pitoharjoituksilla niinkun puukapulan kans on tehty, vaan ehdottomasti leikin kautta. Mutta ilman parempaa tietoa on menty pers eellä puuhun. Ehkä jollain toisenlaisella koiralla olis voinu sillai toimiakin, mutta noh seuraavan kanssa sitten fiksumpana tässäkin. Nyt kotiläksynä paljon tarttumisharjoitusta (saa itse ottaa, ei laiteta suuhun) ja vauhtipuolella aletaan pikkuhiljaa vaatia pidemmälle mua kohti tuloa ilman irrotusta.
8. tunnari: Uskallan sanoa, että tässä on nyt melko hyvä aihio olemassa! Ritilän kautta nenänkäyttö on tullut tosi hyväksi ja varmaksi. Ainoa ongelma on, että pelkään vähän treenata tätä liikaa ilman ritilää, ettei se rauhallinen työskentely unohdu ja ala se häsläys ja kaikkien nostelu. Pikkuhiljaa varovaisesti pitää kai vaan uskaltaa kokeilla enemmän kisanomaisesti ja katsoa, mihin se lähtee viemään.
9. kaukot: Tässä vähän sama tilanne kun tunnarissa:) Eli aihio on todella lupaava, vihdoin! Lankun pätkää on nyt joka treenissä jätetty pois jonkin verran ja tehty muutamia peräkkäisiä vaihtoja ilman sitä. Pääosin tekee vaihdot kyllä todella hienosti ja tarkasti. Eniten reenattavaa on seiso-istu -vaihdossa, joka tietysti onkin kaikista haastavin kun pitäisi malttaa vain peruuttaa etupäällä taaksepäin. Nyt vain jatketaan vähentäen lankun osuutta pikkuhiljaa ja varmaankin keskittyen eniten just sei-is vaihtoon. Tästä liikkeestä haluaisin saada täyden kympin liikkeen, koska tekniikka Lucalla on kyllä todellakin hallussa ja vire todella kiva reenatessa. Vielä kun sen saisi ilman lankkua ja kisatilanteeseen yhtä ihanteelliseksi...
10. kokonaisvaikutus: Tähän kohtaan nyt varmaankin eniten vaikuttaa se kysymys, että miten vire pysyy yllä pitkän kokeen läpi.. Voittajassa on kuitenkin aika paljon enemmän tehtävää kun AVOssa ja kisakokemusta meillä tokosta on niin ääimmäisen vähän:D Mutta toisaalta, Lucaan kyllä puree sosiaalinen palkkaus ihan kohtuuhyvin, joten sikäli en ole ihan hirveän huolissani. Sen kuitenkin tiedän, että sitä ihanteellisinta treenitilanteen virettä ei varmasti kisatilanteessa tulla saavuttamaan, mutta jos saataisiin sellainen mikä oli meidän AVO-kokeessa niin olisin aivan tyytyväinen:) Ja toisaalta tässä luokassa on enemmän liikkeitä, jotka itsessään nostattaa virettä!
Eli näillä eväillä kohti toukokuuta ja lisätreenejä. Katotaan nyt vielä kumpaan noista kokeista alan tähtäämään vai alanko kumpaankaan:) Mullahan oli se voittajan koe tähtäimessä alunperin jo agilityssä kakkosiin nousun jälkeen, mutta nyt kun päästiin jo kolmosiin niin aivan hyvin voisi jättää siinä kisailun nyt vähän taka-alalle ja keskittyä välillä tokoon. Uskon, että kehityskaarta on kuitenkin vielä jäljellä kun vaan jaksaisi omistautua asialle.
1. paikkamakuu: Ei pitäisi olla ongelmaa. Tosi vähän tulee reenailtua tätä kylläkään...
2. seuraaminen: Ehkä meidän vahvin liike. Perusseuruu on hyvää, siirtymille ja peruutuksille lisähionta ei koskaan tee pahaa.
3. liikkeestä istuminen: Tämän pitäisi olla perus ok. Siinä vaiheessa jos kokeeseen ilmottautuu niin pitäis vaan jättää maahanmenot ja topit kokonaan tauolle, tehdä pelkkää istumista. Reenauksessa olis hyvä muistaa se hitaampi tempo seuraamisessa.
4. luoksetulo: sitten tullaan osastolle HYVIN KESKENERÄISET:D Tämä on lopulta ehkä kaikkein keskeneräisin liike, ja myös ehkä vaikeimmin hyväksi saatava. Vaatii kovasti treeniä, mutta pelkään silti, että kisatilanteessa ja -vireessä tästä ei koskaan tuu kovin hyvää. Tämän päivän treenin jälkeen tuntuu, että maahanmeno on ehkä napsahtanut askeleen eteenpäin, mutta stoppi taas ei sinnepäinkään. Ja todennäköisesti se maahanmenokin muuttuu hiiviskelyksi ilman putkia joiden kautta sitä nyt on tehty...
5. ruutu: liikkeen haastavin osuus on se ruutuun lähetys. Stoppi, maahan ja seuraamiseen tulo pitäis olla ihan ok. Tätä liikettä on hiottu jo NIIIIIIIN kauan ilman merkittävää edistystä, ja tänä keväänä aloitettu treenaaminen käytännössä kokonaan alusta uudelleen. Nyt kuitenkin tuntuu, että koiralla on ainakin ruudun hahmotus kehittynyt, mutta varmuutta pitkällä matkalla ja vauhtia saisi tulla lisää.. Tämäkin kuuluu niihin riskiliikkeisiin kisatilanteen vireeseen nähden.
6. hyppynouto: Treenattu kautta aikain melko vähän, mutta eilen kokeiltiin pitkästä aikaa ja ei siinä ongelmaa pitäisi olla. Paljon vaan tosi vinoja heittoja ja vauhtipalkkaa.
7. metallinouto: No tämä on se toinen murheenkryyni. Metalli on Lucalle niin vastenmielinen, että töitä täytyy tehdä paljon sen eteen, että se vastenmielisyys jäisi taka-alalle ja siitä kapulasta tulisi hauska. Täytyy sanoa, että tämän liikkeen reenaaminen on aikoinaan aloitettu täysin väärällä jalalla!! Ei missään nimessä olis pitänyt aloittaa pelkillä pitoharjoituksilla niinkun puukapulan kans on tehty, vaan ehdottomasti leikin kautta. Mutta ilman parempaa tietoa on menty pers eellä puuhun. Ehkä jollain toisenlaisella koiralla olis voinu sillai toimiakin, mutta noh seuraavan kanssa sitten fiksumpana tässäkin. Nyt kotiläksynä paljon tarttumisharjoitusta (saa itse ottaa, ei laiteta suuhun) ja vauhtipuolella aletaan pikkuhiljaa vaatia pidemmälle mua kohti tuloa ilman irrotusta.
8. tunnari: Uskallan sanoa, että tässä on nyt melko hyvä aihio olemassa! Ritilän kautta nenänkäyttö on tullut tosi hyväksi ja varmaksi. Ainoa ongelma on, että pelkään vähän treenata tätä liikaa ilman ritilää, ettei se rauhallinen työskentely unohdu ja ala se häsläys ja kaikkien nostelu. Pikkuhiljaa varovaisesti pitää kai vaan uskaltaa kokeilla enemmän kisanomaisesti ja katsoa, mihin se lähtee viemään.
9. kaukot: Tässä vähän sama tilanne kun tunnarissa:) Eli aihio on todella lupaava, vihdoin! Lankun pätkää on nyt joka treenissä jätetty pois jonkin verran ja tehty muutamia peräkkäisiä vaihtoja ilman sitä. Pääosin tekee vaihdot kyllä todella hienosti ja tarkasti. Eniten reenattavaa on seiso-istu -vaihdossa, joka tietysti onkin kaikista haastavin kun pitäisi malttaa vain peruuttaa etupäällä taaksepäin. Nyt vain jatketaan vähentäen lankun osuutta pikkuhiljaa ja varmaankin keskittyen eniten just sei-is vaihtoon. Tästä liikkeestä haluaisin saada täyden kympin liikkeen, koska tekniikka Lucalla on kyllä todellakin hallussa ja vire todella kiva reenatessa. Vielä kun sen saisi ilman lankkua ja kisatilanteeseen yhtä ihanteelliseksi...
10. kokonaisvaikutus: Tähän kohtaan nyt varmaankin eniten vaikuttaa se kysymys, että miten vire pysyy yllä pitkän kokeen läpi.. Voittajassa on kuitenkin aika paljon enemmän tehtävää kun AVOssa ja kisakokemusta meillä tokosta on niin ääimmäisen vähän:D Mutta toisaalta, Lucaan kyllä puree sosiaalinen palkkaus ihan kohtuuhyvin, joten sikäli en ole ihan hirveän huolissani. Sen kuitenkin tiedän, että sitä ihanteellisinta treenitilanteen virettä ei varmasti kisatilanteessa tulla saavuttamaan, mutta jos saataisiin sellainen mikä oli meidän AVO-kokeessa niin olisin aivan tyytyväinen:) Ja toisaalta tässä luokassa on enemmän liikkeitä, jotka itsessään nostattaa virettä!
Eli näillä eväillä kohti toukokuuta ja lisätreenejä. Katotaan nyt vielä kumpaan noista kokeista alan tähtäämään vai alanko kumpaankaan:) Mullahan oli se voittajan koe tähtäimessä alunperin jo agilityssä kakkosiin nousun jälkeen, mutta nyt kun päästiin jo kolmosiin niin aivan hyvin voisi jättää siinä kisailun nyt vähän taka-alalle ja keskittyä välillä tokoon. Uskon, että kehityskaarta on kuitenkin vielä jäljellä kun vaan jaksaisi omistautua asialle.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
TÄSÄ MÄÄ OLE!
Terppa. Aattelin nyt tulla ite tänne kertoon teille pari juttua, kun mun emäntä on selvästikki luovuttanu täysin tän blogin kirjottamisen suhteen. En tiiä mitä se häslää kaikki päivät, mutta kauheesti se tulee ja menee. Onneksi kuitenkin aika usein se ottaa myös mut mukaan!
Me ollaan aika paljon treenattu tuon maaliskuun alun jälkeen. Tai tietty aina enemmänki olis voinu, ainakin mun puolesta. Agility on ollu pääosassa, mutta tokoakin se on aina sillon tällön yrittäny väkertää, mullehan siinä hommassa ei oo oikeestaan mittään ongelmaa. Enemmänki toivoisin, että se jo opettais mulle uusia juttuja eikä vaan hinkkais niitä samoja, koska ennen pitkää se käy vähän tylsäksi aina hakee se sama vähän ällö metallikapula tai sitte juosta täysiä sinne niitten oranssien törppöjen keskelle. Mää toivoisin vähä lisää haastetta! (Ainiin ja ps: Reino oli tässä yks kerta meijän kans tokoa reenaamassa ja se oli kyllä jo niin naurettavan näköstä hommaa että mulla ei meinannu pysyä suu kiinni enää ollenkaan. Miten joku ei voi osata esmes pysähtyä ku emäntä sanoo top?)
Noo sitten niin kisoissa me ei olla käyty siellä isojen poikien paikassa kun yhen kerran. Sillon kyllä vähä petyin, ku Roni oli kertonu mulle aika paljon kaikkia tarinoita niistä isojen poikien kisoista, niinku että mää luulin että siellä olis ainaki esteet jotain metrin korkusia edes tai muuta sellasta, mutta ihan samanlaiselta se rata näytti! Ehkä vähän enemmän se emäntä joutu teputtaan puolelta toiselle mun edessä, mutta mun mielestä meillä meni äärimmäisen hienosti. Nyt Roni kerto mulle eilen reeneissä että me mennään taas lauantaina yhessä kisaamaan. No sekös mulle käy! Kyllä mää tässä jo vähän oon ootellukki...
En mää jaksa enää muuta juttua keksiä, vaikka olishan mulla kaikenlaisia tarinoita kerrottavana. Tänään kumminki onnistuin ottaan itestäni kännykkäkameralla yhen uuen kuvan, kun kaikkihan tietää, että mää täytän aika pian neljä vuotta! Niin sitte emäntä sen takia toi mulle tänään töistä tullessa uuet valjaat, ne on semmoset hengenpelastajakoiran valjaat, ettei mitkään tavalliset. Ne on mun ekat ihan omat valjaat, kattokaas kun tähän asti mää oon aina käyttäny jonku semmosen Miskan vanhoja valjaita, jota mää en kyllä oo ees koskaan tavannu. Rico kerto mulle joskus ku olin pentu niin kauhutarinoita siitä Miskasta, että se oli ollu niinku Ricon kaikkien aikojen bestis ja kuulemma tosi hurja tapaus, joku saksanpaimenkoira. No, mää oonki australianpaimen, että ei ihmekään ettei oo koskaan tavattu!
No ei sitte muuta, heippa.
Me ollaan aika paljon treenattu tuon maaliskuun alun jälkeen. Tai tietty aina enemmänki olis voinu, ainakin mun puolesta. Agility on ollu pääosassa, mutta tokoakin se on aina sillon tällön yrittäny väkertää, mullehan siinä hommassa ei oo oikeestaan mittään ongelmaa. Enemmänki toivoisin, että se jo opettais mulle uusia juttuja eikä vaan hinkkais niitä samoja, koska ennen pitkää se käy vähän tylsäksi aina hakee se sama vähän ällö metallikapula tai sitte juosta täysiä sinne niitten oranssien törppöjen keskelle. Mää toivoisin vähä lisää haastetta! (Ainiin ja ps: Reino oli tässä yks kerta meijän kans tokoa reenaamassa ja se oli kyllä jo niin naurettavan näköstä hommaa että mulla ei meinannu pysyä suu kiinni enää ollenkaan. Miten joku ei voi osata esmes pysähtyä ku emäntä sanoo top?)
Noo sitten niin kisoissa me ei olla käyty siellä isojen poikien paikassa kun yhen kerran. Sillon kyllä vähä petyin, ku Roni oli kertonu mulle aika paljon kaikkia tarinoita niistä isojen poikien kisoista, niinku että mää luulin että siellä olis ainaki esteet jotain metrin korkusia edes tai muuta sellasta, mutta ihan samanlaiselta se rata näytti! Ehkä vähän enemmän se emäntä joutu teputtaan puolelta toiselle mun edessä, mutta mun mielestä meillä meni äärimmäisen hienosti. Nyt Roni kerto mulle eilen reeneissä että me mennään taas lauantaina yhessä kisaamaan. No sekös mulle käy! Kyllä mää tässä jo vähän oon ootellukki...
En mää jaksa enää muuta juttua keksiä, vaikka olishan mulla kaikenlaisia tarinoita kerrottavana. Tänään kumminki onnistuin ottaan itestäni kännykkäkameralla yhen uuen kuvan, kun kaikkihan tietää, että mää täytän aika pian neljä vuotta! Niin sitte emäntä sen takia toi mulle tänään töistä tullessa uuet valjaat, ne on semmoset hengenpelastajakoiran valjaat, ettei mitkään tavalliset. Ne on mun ekat ihan omat valjaat, kattokaas kun tähän asti mää oon aina käyttäny jonku semmosen Miskan vanhoja valjaita, jota mää en kyllä oo ees koskaan tavannu. Rico kerto mulle joskus ku olin pentu niin kauhutarinoita siitä Miskasta, että se oli ollu niinku Ricon kaikkien aikojen bestis ja kuulemma tosi hurja tapaus, joku saksanpaimenkoira. No, mää oonki australianpaimen, että ei ihmekään ettei oo koskaan tavattu!
No ei sitte muuta, heippa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)