Jälleen uusi viikko

Pikkuhiljaa täytys varmaan taas oikeasti alkaa sitä tokoakin reenaileen, huoh! Kolme viikkoa on nyt käyty reeneissä ja mitään muuta ei oo sen eteen tehty..:/ Viime perjantain reenit muuten meni ihan kivasti, ja nyt kun taas senkin muistan niin laitanpa ylös.
- ensiksi ruutua, läheltä lähetystä ilman alustaa, siis oikean paikan hahmotusharjoitusta. Tästä ei tullut YHTÄÄN MITÄÄN:D Tämä harjoitus jälleen näytti sen Lucan pahaa laatua olevan merkkiuskollisuuden eli eihän se tehny muuta kun suuntas suoraa kohti merkkiä ja seistä täpitti siellä hamaan loppuun saakka, nokki ja vaihto asentoa ja yritti vaikka mitä. Mutta ei niin ei:) Sillä siis todellakaan ei oo minkäänlaista ruudun hahmotuskykyä noin läheltä! Tämmöstä pitäis EHDOTTOMASTI reenataaa... eikä tarvis niin paljon tilaakaan. Nyt ne törpöt jostain ja vähän äkkiä ja loppuu se ruudun ihmettely.
- Ruutuun lähetys täydeltä matkalta taas onnistui ihan kivasti useamman kerran. Ei tullut mitään epäröintejä eikä törppöjen kautta kaarteluita vaan suoraa keskelle kosketusalustan päälle. Maria kehotti tekemään ruutu-merkki erottelureeniä lähettelemällä edestakaisin ja sit erillisenä sitä läheltä ruutuun lähetystä seippaamalla sillai, et olis myös reunanauhat jotka helpottais hahmotusta. Kyllä, juurikin näin pitäis tehdä!
- sit ohjattua noutoa. Merkille lähetystä ei kyllä tähän voi yhdistää vielä, niin se vaan on. Mut kun autan merkille niin lähti kyllä hyvin hakeen ja molemmat puolet onnistu yhtälailla. Tästä on nyt muutamina viime kertoina jäänyt ihan hyvä mieli, mut olishan se tärkeää päästä yhdistään se merkki siihen!
- nyt iski bläkautti, en oo ollenkaan varma tehtiinkö vielä joku muu liike. No ainakin tehtiin sellaisten jumppatyynyjen päälle takaosan asettelua ja sit jos se onnistui niin kaukojen vaihtoja takaosa siinä tyynyllä. Lucalla se takaosan sinne tällääminen onnistuu hyvin ja itsenäisesti, kun ollaan muutaman kerran reenattu samaa vadin päällä niin se hoksas sen kyllä nopeasti. Kaukoja tein osan ihan nenästä ja osan sit noin metrin päästä, lähinnä oli siis kyse koiran takapään jumppaamisesta. Tämä tekee Lucalle varmasti hyvää! Hieno nähdä miten se kieli keskellä suuta taiteilee tasapainonsa kanssa. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo seippaaminen opetusmetodina on todellakin ollut Lucalla toimiva tapa! Se on aina NIIIIN nohevana kun tietää hoksanneensa mitä haetaan ja osaa tarjota sitä:)

Semmoset tokoilut. No eilen sitten taas normiaksareenit. En ehtinyt oikein tutustua rataan joten oli vähän semmoista sähläystä itsellänikin. Rimat oli sekaisin 55-65 ja yksi rima tuli kerran alas, just 65cm. No ei siinä nyt mitään, mutta kontakteilta varasti KAKSI KERTAA! Mrrr. Tein kyllä tosi hämäävät kontaktit niin, että jatkoin yliselkeästi seuraavan esteen ohjaamista, mutta silti. Pöh pöh. Noo, kai se on ihan hyvä, että näitä karkaamisia tulee reeneissäkin, vahvistaapahan ainakin sitä, että ei niistä jatketa missään tilanteessa eteenpäin. Muita juttuja, mitä vielä jäi mieleen:
- Niisto-persjättö oli TODELLA huono. Ei meinannut sitten millään mennä sinne niistoon ja oli hidas ja kömpelö. Pitäis näitäkin muutaman kerran palkkailla siihen käteen tulemisesta.. Niistoa en ookkaan käyttänyt radalla missään pitkään aikaan...
- Toinen tiukka kohta, takaakierto, välistäveto, takaakierto, tiukka valssi taas meni yllättävän hyvin, vaikka sitä vähän etukäteen epäilin. Hyppäsi varmaan sen verran varovaisesti, että laskeutui lyhyesti ja kääntyi tässä kohdassa hyvin. Muutamassa muussa kohdassa rataa kyllä tuntui taas, että ei sitten niin millään kääntynyt.. Aavistuksen semmosta samaa jähmeyttä tuntui olevan, mitä viime viikolla... Tai sitten se vaan tuntui. Saattoi kyllä vain tuntua myös siksi, että radan loppuosaa ei saatu tehtyä enää onnistuneesti kun molemmat oli jo niin puhki ja viimeinen suoritus jäi kaarteluksi ja pelasteluksi. Tämä on niitä juttuja, että pitäis mennä vielä toisen kerran reenaamaan rata kokonaisuudessaan ja se loppukin kuntoon. Mutta eipä sitä tietenkään ehdi, kun rata puretaan jo tänään.
Ilmottauduin taas pitkästä aikaa kisoihinkin, parin viikon päästä. Käyhän tää kerran kuussa -tahtikin kun vaan tulosta tulee:)

Episten jälkilöylyt

Juup. Tuntuupa kovasti siltä, että joka kerta menee vähintään pari päivää pitkäksi nämä mun blogipäivitykset. No tätäkin kirjoitusta alottelin perjantaina, mutta se jäi kesken joten jatkan sen nyt loppuun. Voi siis olla, että välillä tulee kirjoitettua ihan soopaa kun ei edes muista enää, mitä oikeasti on tapahtunut..:)

Keskiviikkona oman seuran epiksissä jälleen kolme starttia, joista ensimmäinen ihan mölliradalla. A-este oli suoralla ja sen jälkeen suoraa edessä putki. Melkein aavistinkin kuinka käy ja niin myös kävi. Karkasi aalta suoraa putkeen. Ei siinä taas auttanut muu kun ärjyä ja karjua ja ottaa A uudelleen jonka jälkeen ulos radalta.
Avoimen rata mentiin jälleen kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla (kaikesta huolimatta) loppuun asti:) Ekalla radalla taisin söheltää oman ohjaukseni jonka seurauksena ensin tuli ehkä hylly, meni väärään päähän putkea ja sitten siinä jo tapahtuikin kaikkea mahdollista ja monta kertaa:D Puomille teki monta kieltoa ja lopulta hiipi alastulon äärimmäisen hitaasti. Kauheaa katseltavaa!
Tokalla kertaa sitten muu meni ihan ok, kontaktit ja ohjauksetkin, mutta rimoja tuli alas.. Kaksi niitä tais lopulta tulla ja myös eka radalla muutama, eli oikein kunnolla sitten vaihteeksi. En tiedä mahtoiko Luca olla jotenkin normaalia väsyneempi tai jalat/selkä jumissa kun ei nyt ihan tollaista ole ollut piiitkään aikaan..:/ Rimojen tiputtelu ja jonkinlainen jäykkyys menossa kyllä tuntui myös vauhdissa ihan selkeesti.

Torstaina sitten pikkureeniä samalla ja vähän muokatulla radalla, mutta koska en siitä yhtään mitään muista, parempi olla vain hiljaa:) Laitanpa sen sijaan taas pari kuvaa kehiin.


Luca on melkoisen hurja koira, ilmeestä päätellen ainakin.

Kaverit Luca ja Reiska lentoon lähdössä.

Reipsikka kävi vähän hommissa, ja savu vaan nousee...

Elina kouluttamassa

Ja taaskin perjantain tokoreenit kuittaantuvat vasemmalla kädellä, kun en ole kerran aiemmin saanut kirjoiteltua:/ Tehtiin paikalla istuminen ja makuu, molemmissa VINKUI, kuinka rasittavaa!! Sitten hyppynoutoa, taas oli perhana sitä mitä viimeksi, että meinas tullessa lähteä kiertään estettä eikä kapulaan tarttuminenkaan kyllä hääviä ollu. No otettiin pari kertaa apujen kanssa ja vähän villiten, sit meni jo paremmin. Pitäis nyt varmaan tehä pelkästään niitä hönttäheittoja ja vaikka suoralla palkallakin ilman mitään kunnon palautuksia... Jotenkin tästä liikkeestä on nyt mennyt into. Voi kyllä olla myös reenin puutettakin, oon päästänyt tokoilut täysin rappiolle tässä viime aikoina! Lopuksi vielä lyhyt harjoitus liikkeestä istumista, ensin annoin selkeitä apuja, mutta Marian käskystä avut pois ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut...  En kyllä silti luota tippaakaan istumisen ja maahan menon erotteluun jos niitä tekee sekaisin.

No sitten siihen Elinan reeniin. Rata oli kiva, sisälsi PALJON tiukkoja käännöksiä kovista vauhdeista. Siis ihan sellaista, että täysiä muutama este, täyskäännös, taas täysiä ja taas käännös. Pelkäsin, että menee ihan plörinäksi kääntymisten kanssa, mutta jostakin syystä ei niissä nyt ollutkaan kovin paljon ongelmia. Ehkä vauhti oli jotenkin kuitenkin hitaampi tällä radalla, kun niin paljon piti pitää "kiinni" koiraa.. En jaksa nyt pitkiä sepostuksia niin laitan taas lemppariranskalaisilla viivoilla:D
- Sylivekki-jaakotus toimi tosi hyvin alun tiukassa käännöksessä. Ei edes kokeiltu muuten, mutta uskon et esim. ihmisnuolella olis ollu paljo huonompi!
- kontakteilta tulikin nyt sitten pitkästä aikaa parikin karkaamista ja yks hiipiminen, tietysti just Elinan reenissä:) Noh, siihen ei sen kummemmin puututtu, Elina oli vaan sitä mieltä et nyt lisätä kuitenkin reilusti myös reeniin  niitä nopeita vapautuksia kontakteilta ajatuksena siis niin, että koira ei koskaan tiedä mennäänkö suoraa vai pysähdytäänkö ja silti sen pitää kestää. Joo! Tätä täytyy rueta.. Oon vaan niin pelänny sitä että suorat vapautukset reeneissä taas lisää sitä kisasikailua. Mutta toisaalta tolla hommalla varmaankin kontakteihin saa myös vielä lisää vauhtia. Ruetaan kokeileen ja katotaan..
- tämä on tärkeä: Ota ehdottomasti käyttöön enemmän ohjauksena oman liikkeen rytmin muutos! Esim. radan kahdessa kohdassa kun viedään koira eteen hypylle jonka jälkeen suunta vaihtuu 180 astetta, älä vie sinne hypyn eteen asti vaan hidasta vauhti ja jää kauemmas niin kerrot koiralle käännöksestä. Tiukemmassa kohdassa pysähdy kokonaan ja jatka omaa liikettä suoraa kohti seuraavaa estettä. En usko, että näissä tarvii alkaa pelkään mitään kieltoja silti hypyiltä!
- sylkkärissä koira ennakoi ihan hirveästi! Se luulee tietävänsä mitä tässä tehdään ja ei tule tarpeeksi minua kohti vaan lähtee tiukasti kääntymään hypylle jolloin linja saattaakin olla tosi huono. Se on tietty hyvä että se kääntyy hyvin poispäin, mutta nyt pitäis palkata siitä, että tulee siihen käteen ja kääntyy vasta luvan saatuaan, ts kun linja seuraavalle esteelle on hyvä.
- Jos oikein muistan, poispäin käännöksessä tiputti parikin kertaa riman. Sitä kohtaa tosin tehtiin vasta ihan lopussa, kun koira oli jo täysin puhki eli en ruennut sitä vaatimaan, mutta täytyykin tarkistaa, ettei siinä poispäin käännöksessä itsessään ole ongelmaa!

Lopuksi Elina sanoi vielä, että meidän pitäis tehdä paljon sellasta reeniä, että ensin tehdään rata pienissä pätkissä ja tarkasti hioen, sitten koko rata kerralla nollareeninä läpi. Tämä kuulemma nimenomaan MUN pääni kannalta:) En kyllä tajunnut kysyä, mitä se sillä tarkoitti.. Ja tietysti nämä reenit pitäis vielä jakaa eri reenikerroille niin, että vauhti olis maksimi myös siinä koko radan reenissä. Nythän taas vauhti hiipu kovasti loppua kohden, on noi Elinan reenit vaan niin mahdottoman rankkoja koirallekin. Harmittaa kun en muista mitä kaikkea muuta se sanoi.. Varmasti paljon muutakin hyödyllistä, mutta siinä läkähdyksissään varmaan puolet menee aina ohi:( Pitäis olla ääninauhuri aina mukana! Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava reeni, mitä nyt jotkut omat/koiran epänormaalit sähläykset jäi vähän kaivelemaan. Mutta pääasia, että aina riittää reenattavaa. Keskiviikkona sitten taas epistellään vähän!

Nyt sain viimeinkin niitä juhannusreissun kuvia, kun Eve kerkesi niitä pienentelemään. Laitan myöhemmissä jaksoissa varmasti lisää kyllästymiseen asti, mutta tässä alkuun pari ihkua otosta karvaveljeksistä:)

"En mää sitä palloa katso. Keräsin vain kaikki tassut alleni ja lekottelen tässä auringossa."

Roni on jonossa sammakolle.

Paluu arkeen

Sikäli otsikko ei pidä paikkaansa, että lyhyen viikon lomani oon pitänyt jo kauan sitten ja omalta osaltani kesä on työn puolesta ollut arkea lähes kokonaan:) Reenien kannalta kuitenkin nyt alkoi syyslukukausi, koska perjantaina startattiin myös tokoreenit ProCaniksella. Niistä en jaksa nyt avautua sen enempää, muuta kuin että reeni oli tosi kökkö. Luca oli jo lähtiessä väsynyt ja sitten sen energia oli vähän muualla, lähinnä haistelussa hallissa.. :( Itse liikkeitä teki kyllä ok, mutta sitten ei palkkautunut oikein hyvin kun ajatukset oli siellä hajuissa. Tyhmää, mutta jospa tällä viikolla jo päästään vauhtiin! Sunnuntaina otin sitten vähän niinkun testinä luoksetulon pysäytyksiä (joita siis tehtiin pe) vielä itsekseni, ja silloinhan ne olikin aivan mahtavat! Siis nimenomaan luoksetulon stoppi oli muutaman kerran lähes täydellinen! Ehkä sekin on sitten jossain vaiheessa vähän kehittyny, tai sitten on reenattu tarpeeksi yllättävästi sitä. Maahanmenossa ei ole ongelmia toistaiseksi ilmennytkään..

Tän viikon agilityreenirataa tein taas vähän jo torstai-iltana, ja se olikin viime viikkoiseen verrattuna melko leppoinen:) Kaikki tuntui sujuvan, ei rimaongelmia, ei kontaktiongelmia ja ne kontaktit tuntuu kyllä huimasti kehittyvän kerta kerralta, nopeutta ja itsevarmuutta tulee lisää. Radan se "juttu" oli ehkä vippauskohta, jossa siis ei oikein muuta mahdollista vaihtoehtoa ollut. Sekin meni ihan ok, ehkä torstaina paremmin kun tein sitä ihan palkkaamalla ensin useamman kerran. Siinä on kans sellanen ohjaus, että on näppärä sitten kun koira osaa sen hyvin!

Nyt myös twisti melko tiukassakin kohtaa tuntu pitkästä aikaa hyvältä ja sujuvalta niin itselle kun koiralle! Ehkä siitä kesäkuisesta Elinan twistireenistä oli jotain hyötyä. Ja myös nuo takaakiertoon lähetykset ja sieltä tiukat viistohypyt on Lucalla parantuneet huomattavasti siitä, mitä ne oli tossa alkukesästä, siis että tuli kieltoja ja rimoja alas. HYVÄ HYVÄ! Oli kyllä mukava reeni niin torstaina kun eilenkin. Katotaan, otanko Lucaa nyt torstaina kentälle kun sunnuntaina on sitten taas Elinan koulutuspäivä.. Ensi maanantain aion joka tapauksessa pitää palautustaukoa omista reeneistä, jos sitten ens viikolla vaikka tulis tokoiltua tehokkaammin:)

Popopo poing poing po poing poing!

Maanantaina sitä samaa hankalaa agilityrataa mitä torstaina vähän raapastiin. Täytyy kyllä sanoa, että koirat oli AIVAN puhki reenin jälkeen, rata oli äärimmäisen raskas koiralle suorittaa vaikeine hyppykuvioineen ja kolmine keppeineen. Ja oli se ohjaajallekin haastava saada onnistumaan, se yksi hyppykuvio lähinnä. Tehtiin vielä tiukimmat hypyt 65cm rimoilla, joten oli siinä Lucalla tekemistä!

Suurin osa reenistä taisi mennä juuri sen vaikean hyppykuvion hiomiseen, mutta lopulta se saatiin onnistumaan jopa kahdella eri tavalla joten kuten. Parempi tapa oli jälleen takaakierto-persjättö verrattuna pakkovalssiin toisella puolen estettä. Tai ei pakkovalssissa ongelmaa ollut, mutta sen jälkeisessä muurin taakselähetyksessä.. Kaikki kolme rimaa, jotka olivat 65cm taisi tulla kerran ainakin alas ja myös muurin (65cm) palikka tippui kun hyppäsi sen niin viistosti, muissa ei ongelmia ole ollut viime aikoina. Pitäisi koputtaa puuta sen suhteen ainakin! :) Meidän 65 rimojen reenit taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla, joten niitäkin täytyisi kyllä aina joskus ehdottomasti olla. Jotenkin se vaan tuntuu pahalta tuota hyppyyttää niin korkealle kun ne takajalat ovat sellaset vempulat ja lonkatkaan ei ihan priimat. 

Mieleen reenistä jäi kuluttavan hyppyreenin lisäksi haastavat kepeillemenot, jotka kaikki sujui hienosti, jee:) Päällejuoksussa keppien jälkeen kyllä kerran karkasi toiseksi viimeisestä välistä putkeen jonne olin sitä ohjaamassa, pirulainen. Sitä ei kyllä usein tee, mutta tuo oli melko paha kohta kun putkensuut ihan keppien pään lähellä molemmin puolin. Kontaktit ei tällä radalla olleet kovin tärkeässä osassa, mutta ne kaikki suoritti hienosti ilman hidasteluita saati karkailuita. Siis sillai niinkun pitääkin:) Nyt myös olen ollut huomaavinani parin viime reenin aikana, että se itsevarmuus sillä selvästi alkaa pikkuhiljaa kasvamaan kontaktilla ja sen kasvaessa uskon kyllä myös vauhdin vielä parantuvan! Oliskohan tuo viikonlopun kolme "onnistunutta" eli loppuun asti suoritettua kisarataa myös osaltaan auttanut asiaa. Kovasti sitä ainakin kehuin ja kiittelin ratojen jälkeen, että olisi jäänyt mahdollisimman hyvä mieli kisatilanteesta:) 

Perjantaina saadaan sitten jonkinlainen roti tuohon tokopuoleenkin, kun ProCaniksen reenit alkaa kesätauon jälkeen. Josko silläkin saralla alkais taas jotain edistystä tapahtumaan tässä syksyn tullen:)