Suurin osa reenistä taisi mennä juuri sen vaikean hyppykuvion hiomiseen, mutta lopulta se saatiin onnistumaan jopa kahdella eri tavalla joten kuten. Parempi tapa oli jälleen takaakierto-persjättö verrattuna pakkovalssiin toisella puolen estettä. Tai ei pakkovalssissa ongelmaa ollut, mutta sen jälkeisessä muurin taakselähetyksessä.. Kaikki kolme rimaa, jotka olivat 65cm taisi tulla kerran ainakin alas ja myös muurin (65cm) palikka tippui kun hyppäsi sen niin viistosti, muissa ei ongelmia ole ollut viime aikoina. Pitäisi koputtaa puuta sen suhteen ainakin! :) Meidän 65 rimojen reenit taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla, joten niitäkin täytyisi kyllä aina joskus ehdottomasti olla. Jotenkin se vaan tuntuu pahalta tuota hyppyyttää niin korkealle kun ne takajalat ovat sellaset vempulat ja lonkatkaan ei ihan priimat.
Mieleen reenistä jäi kuluttavan hyppyreenin lisäksi haastavat kepeillemenot, jotka kaikki sujui hienosti, jee:) Päällejuoksussa keppien jälkeen kyllä kerran karkasi toiseksi viimeisestä välistä putkeen jonne olin sitä ohjaamassa, pirulainen. Sitä ei kyllä usein tee, mutta tuo oli melko paha kohta kun putkensuut ihan keppien pään lähellä molemmin puolin. Kontaktit ei tällä radalla olleet kovin tärkeässä osassa, mutta ne kaikki suoritti hienosti ilman hidasteluita saati karkailuita. Siis sillai niinkun pitääkin:) Nyt myös olen ollut huomaavinani parin viime reenin aikana, että se itsevarmuus sillä selvästi alkaa pikkuhiljaa kasvamaan kontaktilla ja sen kasvaessa uskon kyllä myös vauhdin vielä parantuvan! Oliskohan tuo viikonlopun kolme "onnistunutta" eli loppuun asti suoritettua kisarataa myös osaltaan auttanut asiaa. Kovasti sitä ainakin kehuin ja kiittelin ratojen jälkeen, että olisi jäänyt mahdollisimman hyvä mieli kisatilanteesta:)
Perjantaina saadaan sitten jonkinlainen roti tuohon tokopuoleenkin, kun ProCaniksen reenit alkaa kesätauon jälkeen. Josko silläkin saralla alkais taas jotain edistystä tapahtumaan tässä syksyn tullen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti