maanantai 30. heinäkuuta 2012

PitsiAgi

Jostain ihmeestä joku järjesti lauantaiksi aivan mahtavan sään kisoihin! Jo se omalta osaltaan nosti kyllä kisapäivän fiilistä mukavasti, ja ihan luottavaisin mielin lähdin muutenkin Marjan kans kohti Raumaa:)
Jotenkin se tuli silti niin (HIENONA) yllätyksenä, että Luca jo eka radalla lähes kahden kuukauden kisatauon jälkeen suoritti kontaktit mahtavan hyvin! Ekan kontaktin jälkeen en edes meinannut tajuta vapauttaa ja jatkaa rataa kun jäin ihmetteleen, että mitäs nyt tapahtu:D

Koostettuna kaikki kolme rataa:
- Eka rata oli hyvän tuntuista menoa. Suoran putken jälkeen oli eteen hypylle meno, jossa itse olin pahasti jäljessä. Meni kyllä suorittaan hypyn hienosti epäröimättä, mutta meinasi jostakin syystä lähteä kääntymään hypyn jälkeen väärään suuntaan. Sain kuitenkin kalasteltua vielä tämän oikein, mutta sitten jännitys iski keinulla, jolle teki kiellon, jonka jälkeen jäi pyörimään häärimään ja kerkesi suorittamaan yhden (melkoisen yllättävän) putken ennen kuin otti keinun. Tältä radalta siis hylly kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, mutta ei voinut harmittaa paljoa kun ne KONTAKTIT onnistui:) Mahdollinen kielto keinulta kävi kyllä mulla mielessä etukäteen kun se on ollut näiden ongelmien aikana se kaikista inhottavin Lucalle, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että kiellon jälkeenkin se pystyi suorittamaan sen ottaen kontaktin hyvin!
- Toisella radalta nollan kalastelu ratkesi omaan hätäisyyteeni.Alun suoran jälkeen oli melko tiukka suunnan muutos ja tietysti rääkäisin "Luca" tai jotain muuta turhaa juuri sen hypyn päällä, missä pitäis kääntyä.. Ja kun koira on herkkä tällasille niin rimahan sieltä tuli alas, mutta otan tän omaan takkiini kyllä! Olishan se sieltä kääntyny rääkymättäkin, esim. ohjaamalla.. Vanhan kehäketun (Marjan) neuvosta viisastuneena tuli mieleen, että ehkä näissä ykkösluokan kisoissa ei kannatakaan tavoitella sitä täydellistä rataa ja nopeimpia käännöksiä vaan tähdätä siihen, että nolla tulis. Jotenkin sitä vaan yrittää muka kauheesti yliohjata. Tälläkin radalla keinu oli vähän niin ja näin, meni hieman sivusta ylös ja pompsahti pois ennen vapautusta.. Mun mielestä se sieltä tippuminen oli kuitenkin ihan vahinko kun tasapaino petti huonon ylösmenon takia, eli jatkoin rataa. Lennokkaan keinun jälkeen sitten puomi oli hyvin varovainen, alastulolla odottelin, että  hiipii alas asti ja pysähdytin siihen ihan rauhassa, kehuskelin suoriutumisesta. Rata oli lopulta vitonen, mutta tietysti aika kamalan hidas kun siinä puomilla touhuiltiin pitkään. Eli ilman sitä rimaakin olis ollut vaan hidas nolla.
- Hypärillä sitten vaan mennä posoteltiin, eipä siinä ollut mitään ihmeempää. Ainoa epäröintikohta tuli ennen putkea jonka suu oli aavistuksen näkymätön, Lucalla oli ajatus eteenpäin ja ehti käydä vähän matkaa hakemassa kohti toista putkea, mutta palasi nätisti ja nollahan siitä tuli:) Ei siis tämäkään mikään täydellinen rata, ajasta olis ilman epäröintikohtaa nipistetty varmaan pari sekuntia ainakin, mutta... Nolla kun nolla, näin kai se on ajateltava. Mietin kyllä valssia ennen sitä putken suuta jolla lähti haahuileen, mutta kun kukaan muukaan ei tehnyt siihen mitään niin en sitten alkanut säätämään. Myöhässä ollut valssi olis sitten taas saattanut aiheuttaa riman tippumisen siinä hypyllä, eli niin tai näin:) Mutta mää nyt tykkään aina spekuloida!

Täytyy kyllä sanoa, että tän reissun jälkeen kisamotivaatio nousi taas rymisten korkealle kun noissa kontakteissa vihdoin näyttäisi tapahtuneen jonkin näköinen naksahdus parempaan. Eikä se tuplanollakaan niin kauana ollut. Oli kiva kisata, kun koira oli samanlainen kuin reeneissäkin! Ainoa joka jäi kaivertamaan oli se, ettei vieläkään saatu sitä nollavoittoa, oli niin pirskatin nopeita koiria kisaamassa ja tietysti vielä noi ylimääräiset häärinnät aiheutti sen, ettei aikoja voinut ihan verrata kummallakaan tulosradalla..Hypärillä oltiin siis kolmansia. Jospa sitten samalla kun se viimeinen luva-nolla sieltä tulee niin tulis eka voittokin!

PS: Marjan ja Reiskan päivä meni melkoisen näpsäkästi: Eka radalta, neljänsistä kisoistaan nollavoitto ja nousu kakkosiin, sitten siellä ekalta radalta jälleen voittonolla ja luva, hypäriltäkin vain vitonen. Kelpaa siinä paukutella henkseleitä:)

1 kommentti:

  1. Kyllä täällä on melkosesti paukuteltukin!

    Mutta täytyy muistaa, että kyseessä on tosiaan VANHA kehäkettu (siis ohjaaja) ja koira on aivan uskomattoman kiltti ja osaa pelastella ohjaajansa pikku sekoiluja taitavasti. Aina ei suinkaan ole kehäketulla ollut tällainen flaksi, eli kyllä sitä osaa sitten tosissaan arvostaa, kun kohdalle osuu. Lucahan on myös harvinaisen kiltti koira, joten kyllä se serti sieltä varmasti pian napsahtaa!

    Täytyy muistaa, että agilityssa ei anneta tyylipisteitä, eli väkisin kankiohjauksella tai sulavasti liidellen tehty nolla näyttää kisakirjassa ihan samalta... ( ;

    Terkuin Kehäkettu

    VastaaPoista