Tokotoko-toktok

Noniin. Eipä se tokon reenaaminen nyt mitään kehuttavaa oo tälläkään viikolla ollut, mutta jotain pientä aina. Lisäksi perjantaireeneissä Luca oli pitkästä aikaa taas normaali pätevä itsensä, tätä ennen monta kertaa oli ärsyttävää ihme haahuilua, ehkä siksi en oo pahemmin niistä jaksanut kirjotellakaan:)

Viikolla reenailin sisällä pikkusen näitä tavallisia:
- höntsyilyä metallikapulalla, siis ensiksi hetsausta ja sitten heitto, sitten kapula suussa erinäisiä kuvioita seuraamista ja sivusiirtymiä yms. Tää alkaa kehittymään ihan ok:ksi, ei oo ongelmia sen kapulan kanssa tehdä kaikenlaista ja pikkuhiljaa maasta ottaminenkin paranee.. Toki siinä vielä työnsarkaa on että saa HYVÄKSI sen pidon.
- jääviä liikkeitä vähän kaikella tapaa ja pahasti sekaisin: peruutellen, sivulla höntsyillen, juosten ja väliin aina joku tempun poikanen (esim. relax, pam tai jalkojen välistä pyörähdys) Tässä siis tarkoitus vaan saada se höristään korvansa niin tarkalle että erottaa vaikka tulis kymmentä eri käskyä sekaisin silti jäävät toisistaan. Näissä se ei kyllä paljon virheitä ole tehnyt, ja tämä onkin sellanen ainut juttu miten tällä erää koen kaueasti kehittäväksi reenata näitä. Tän lisäksi tietysti välillä voisi ottaa vähän apuja mukaan jolloin tarkoituksena siis täpäköittää liikkeitä, lähinnä nyt top ja maahan.
- sitten kaukoja perä lankulla. Tämä on kyllä mahtava keksintö Marialta! Kaukot eli meidän kaikkien aikojen murheenkryyniliike (luoksetulon stopin lisäksi) onkin muuttunut molempien lempiliikkeeksi:D Vaikka eihän avoimen kaukoissa oo ongelmia pahemmin ollut, mutta nimenomaan nää ylempien luokkien kaket.. Nyt oon sitten aika hyvin jo saanut otettua etäisyyttä (3-5m) ja teen useampia vaihtoja peräkkäin ja silti peräpää pysyy hienosti. Välillä jos tulee pieni horjahdus toisella tassulla niin korjaa itse näpäkästi. Tähän vaan sitten kovasti pitäis yhdistää myös sitä ota-reeniä, eli että saisin sen siihen lankulle ja istumaan/maahan ollen itse vieressä ja sit jättää sen. Eli siis yhdistämistä koiran mielessä siihen kaukojen aloitustilanteeseen laudan häivyttämistä varten.

Keskiviikkona olin tuossa viereisen koulun pihassa liikkuroimassa Marjaa ja Ronia, joilla oli viikonloppuna koe. Luca oli lähinnä leikkikaverina mukana palloilemassa ja odotteli näpsäkästi sivummalla Ronin hommaillessa. Loppuun tein vain z-kuvion kerran sen kanssa, ihan ok, topissa se usein tuppaa ilmeisesti ottaan sen puolikkaan askeleen... Eli suoria nopeita heittoja kehiin!

Nyt iski täydellinen blackoutti!! En muista mitä me tehtiin perjantain reeneissä.. Noh, ainakin alkuun me tehtiin sellaista sekamelskarataa, missä oli hyppyä ja noutoo ja putkee ja merkkiä ja kaukoja sekaisin. Nää on aina kivoja:) Ihan pätevästi Luca selviytyi, ekalla kerralla vaan merkkiä ei meinannut millään löytyä mut toisella kertaa sitten jo meni ihan hyvin sinne. Sitten tehtiin tunnaria: tästä oon kyllä ylpeä! Se on kans edennyt hyvin ja nyt tehtiin sekaisin verkolla ja ilman, molemmilla työskentelee yhtä hienosti ja kärsivällisesti eikä kyllä erehdy väärää ottamaan, ei edes epäröi. Todella pätevää!
Koska en nyt oikeasti muista mitä muuta me tehtiin niin en sitten myöskään siitä kirjoita:D

Nyt on ehkä viime viikkojen aikana sellainen pienen pieni tokokärpänen taas tehnyt tuloaan pitkästä aikaa, motivaatio on noussut nyt oikeasti alkaa reenaamaan sitä voittajaa kuntoon. Katsotaan kauanko tätä taas kestää, ja ennen kaikkea mistä sen ajan ottaisi..? Äskeisen tutkielman jälkeen sanoisin, että tässä vaiheessa eniten työtä vaativat ehdottomasti RUUTU ja luoksetulon pysäytykset. Muissa tuntuu, että ollaan ihan hyvällä mallilla tai ainakin hyvää vauhtia etenemässä kohti hyvää mallia:)

Kohti talvea..

Niin siinä vaan kävi taas, että syksy tuli oikein kunnolla ja sen tieltä on taas siirryttävä sisätiloihin reenaamaan myös agilityä. Viime viikonloppuna käytiin jo ensimmäiset hallikisatkin kesäkauden jälkeen TSAU:lla. Sieltä tuloksia alempana, mutta ensin mainittakoon, että parempi puoliskoni loisti samaan aikaan oman seuran agilityepiksissä lainakoiralla Ronilla ensikertalaisten luokassa:D Kyseessä oli siis leikkimielinen, kokeneille koirille ja kokemattomille ohjaajille tarkoitettu luokka, joka oli osoittautunut suosikiksi heti debyyttikerrallaan:) Ihmiset on siis selvästi innostuneita lajista ja osaavan koiran kanssa on tietysti hauska päästä kokeileen miltä se tosiaan tuntuu! Markus nappasi toiselta agilityradaltaan IKINÄ voiton koko luokasta ja Rompokin oli tyytyväinen. Niin taisi kyllä olla myös kisan tuomarina toiminut koiran omistaja.

Jeps, meillä sitten Turkkusessa ei mennytkään ihan niin mainiosti. Kolme agilityrataa oli kaikki suorituksina melko erilaisia..
- Ensimmäinen rata alkoi melko tiukalla käännöksellä kolmannelle esteelle, joka oli keinu. Pelkäsin tietysti kovasti sitä kieltoa keinulta taas, mutta jostain ihmeen syystä koira ei reagoinut myöskään sitä ennen tekemääni ihmisnuoleen.. Ja tulihan se kieltokin. Eli tämän alkuhäsläyksen jälkeen se ratapa oli jotakuinkin siinä. Ainiin mahtui sinne vielä radan päästä päähän asti oleva hyppysuora, jossa olin auttamatta jäljessä pahasti ja koira kerkes kääntyä putkeen ennen viimeistä suoran estettä. Hylly siis sieltä viimeistään:) Huhhuh mitä sähellystä.
- Toinen rata oli sitten melko rimaherkkää tavaraa, siis näytti olevan sitä kaikille luokan koirille. Rimoja tuli meilläkin alas jopa kaks kappaletta! Ja sitten jälleen saman tyyppinen pitkä suora, jonka viimeiselle esteelle oli pakko heittää vähän kauempaa jotta ehtisi sen jälkeiselle putkelle tekeen persjättöä. Noh. Normaalisti siinä heitossa ei olis ollut mitään ongelmaa, mutta sen verran Luca oli nyt herkällä/epävarmana että palasi vielä  pois ja sitten ehti jo vilahtaa putkeen. Että hylly sieltäkin:D
- Kolmas oli hyvää menoa. Kontaktit (kuten muuten aiemmillakin radoilla!!) oli tosi hienot! ja vauhti tuntui hyvältä. Nollahan se olisi muuten ollutkin, mutta omaa epävarmuuttani rupesin muka varmisteleen ja sitten tuli se virhe. Puomilta nimittäin lähdettiin 180 astetta takasinpäin ja olis pitäny luottaa sen verran, että se menee itsenäisesti tekeen sen kontaktin. Mutta ei, menin niin lähelle varmistaan asian, että sit lähtiessä olin pahasti koiran tiellä eikä se nähnyt rengasta. Renkaalle meno siis huonosta kulmasta ja kun se oli rikkoutuva rengas, niin hyllyhän se oli automaattisesti. TYHMÄÄ!

Eli viimesen nollan metsästys ykkösistä jatkuu edelleen.. Vähän vaan alkaa huolestuttaa, että missähän vaiheessa sitä ehtis taas vähän enemmän keskittyä tohon tokopuoleen. Tällä menolla voittajan koe saa kyllä odottaa vielä pitkään:( Jos nyt sais hinattua itsensä vihdoin sinne kakkosiin niin sit ehkä vois ottaa sen ajan ja keskittyä välillä tokon reenailuun.

Eilen olikin sitten kivaa reeneissä, kun pidettiin viralliset ulkokauden päättäjäiskisat joissa siis ensin mentiin omalla koiralla kisamainen ratasuoritus, sitten lainakoirilla. Tällä kertaa saatiin itse valita lainakoirat, mutta kun sen piti olla maxi-ohjaajilla mini niin vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa. Rico-pappa haluttiin säästää toiselta kierrokselta ja se sai käydä vetäsemässä vaan yhden spurtin, joten menin sitten reenikaverin russelin kanssa. Lucan kans tehtiin vitonen, yksi rima alas epäonnistuneen saksalais-söhlinkini takia:D Iiro-russelin kanssa kepeiltä tuli kaksi kieltoa, ei ollut sitten vieraan ohjaajan kanssa niin varma este sille. Kahden kierroksen jälkeen meidän sisarusparvi oli tasatilanteessa, joten meiltä vaadittiin loppuryhmän toimesta kolmatta kierrosta. Mulle koiraksi Ronskuponsku, ja meillähän ei sitten mennyt enää ihan putkeen. Siellä sattui vähän kaikenlaista ja voitto luisui käsistämme viimetipassa:) En voinut silti olla pettynyt, koska Lucapoika se teki vallan mainiot suoritukset sekä Marjan, että Even kanssa ja oli kyllä koirista illan paras. Että tällaista kisailua tällä kertaa:) Jospa saisin tässä tokoiltua joku päivä ja kirjoiteltua jotain siitäkin puolesta.. Normaali perjantaireeneissämme taso ei oo päätä huimannut viime viikkoina, joten pikkusen pitäis saada herättelyä sille puolelle!

Alkuviikon reenailut

Maanantain agilityreeneissä ihan kiva perusrata. Ei tainnut olla mitään kummempia ongelmia:) Kohdat, jotka olisin radassa saattanut olettaa olevan ongelmallisia ei sitä olleet, eli hyvä niin. Muutama hassu rima nyt kuitenkin tuli alas, mutta ne tuli sen verran hassuissa kohdissa, että en viitsinyt rueta asiasta isompaa numeroa tekemään.. Liekö ollut esteväli hieman erikoinen tai mitä sitten olikin, mutta ei niitä rimoja ole nyt viime aikoina alas tullut joten nämä kuittasin tällä kertaa vasemmalla kädellä. Täytyy tietysti katsoa, ettei ensi kerralla sitten päästä enää yhtäkään lipsahtamaan. Kontaktit oli hyviä! Kerran luiskahti A-lta pois sekunti ennen vapautusta, siitä höpsöttelyt ja uudelleen. Ei sen kummempaa:)

Eilen sain jopa aikaiseksi ottaa ja mennä pihatokoileen vanhempien nurmikentälle! Yllätyin tästä reippaudesta oikein itsekin, mutta hyvä, että menin. Oli ihan kiva reeni.
Ensiksi ruutua. Merkkejä oli vain neljä, eli sitä "vaikeinta", siis lähtömerkkiä ei nyt päästy reenaamaan. Kuitenkin kaikki neljä ruutuunmenoa ilman sen kummempia apuja meni hienosti! Nyt ei tullut mitään reunamerkkien suuntaan haparointiakaan vaan meni suoraa keskelle, alustalle. Viimeiseen lähetykseen alusta pois ja kun oli oikeassa kohdassa, annoin TOP-käskyn. Se oli hieno! :) Sitä tarttis kovasti reenailla että lähettelee merkille ja ruutuun vuoron perään, kun vaan olis vielä yks merkki. Lisäksi myös sitä lyhyeltä matkalta ruutuun lähetystä, siis ruudun hahmotusharjoitusta olis hyvä...

Ruudun jälkeen ohjattu nouto. Kaks kertaa molemmille puolille, vasen kyllä tuntuu olevan jotenkin vahvempi. Mutta ei sillä, nämäkin meni kaikki paitsi ensimmäinen oikealle lähetys erittäin hienosti. Ekassa oikeassa jäi vilkuilemaan vasenta kummiskin niin palautin takaisin merkille ja otin alusta. Kaikki palkkaukset tuli vauhtipalkkana, eli ei ollenkaan sivulle tuontia, se kun ei oo ollut ongelma toistaiseksi ainakaan. Ihan ok reeni tästäkin. Se ongelma onkin siinä, kun pitäis saada se merkille lähetys yhdistettyä tähän liikkeeseen. Kun sieltä merkiltä vain ei pysty lähteen... :D

Joop, mitäs vielä. Seuraamisen käännöksiä, sivusiirtymiä ja peruutusta. Nyt ei ollut heti alkuun niin skarppina näissä kun viimeksi. Pallopalkka selvästi vähän lamaannutti kun oli näkyvillä. Kun laitoin piiloon niin meni jo paljon paremmin. Näitä on mukava ottaa aina välipalaliikkeenä ihan minimipätkä, kun Lucakin on niin nohevana niistä. Sen seuraamiseen ei voi kyllä olla kun tyytyväinen, ja olen aina ollutkin:)

Loppuun mitäs muutakaan kun luoksetulon stoppeja. Kun en muutakaan keksinyt. Laitoin merkin matkan puoliväliin ja harjottelin samalla sitä käskynantokohdan arviointia. Pysähdyksiä taisi tulla kaksi kappaletta, ensimmäinen välttävä ja toinen jopa ihan ok... Loput toistot oli joko suoraa heittoa tai sitten läpijuoksua. Aika monta toistoa tuli ja vauhti pysyi silti joka kerta muuttumattomana, ja tosi hyvänä. Tässä liikkeessä vauhti onkin huomattavasti parempi ulkoreeneissä kun sisällä.

Sellanen reeni se. Lisäksi on koitettu tässä viime- ja tällä viikolla sisällä reenata kaukoja takapää lankulla (tästä joskus kirjoitin, on osoittautunut mainioksi!) ja PAM-temppua. Ennen perjantaita näitä pitäis vielä reenata lisää koska muuten saatamme menettää paikkamme tokoryhmän hikkeinä. Toisin sanoen siis ainoina, jotka edes joskun on jotain reenanneet:) Että näin meidän ryhmässä!

Voittajafiilis

Jeppistä. Lauantain Kaupunkitaistelupäivitystä jälleen hieman viiveellä, mutta oli kiva reissu! Ei satanut, vaikka kerrankin olin varautunut kaikkeen mahdolliseen sään kannalta:)
Joukkueemme tilannekatsaus säkäluokkien edetessä:
Minit aloitettiin kahdella hienolla nollalla, ensin Mari ja Tyyne ja heti perään Eve ja Rico-pappa köpsyttelivät molemmat virheettömän radan. Näiltä pohjilta jatkettiin sitten vielä kaksi muuta miniä, joista kolmantena tuloksena voimaan taisi jäädä Hannun ja Tyynen veto 10vp. Minien jälkeen taisimme olla yhteistilanteessa kolmantena(kohan)?
Medeistä meillä oli saatu matkaan hieman vajavainen joukkue. Ensimmäisenä starttasivat Maija ja Pyry, joille taisi kertyä matkan varrella useampikin hylly:) Eli tässä tapauksessa siis useampi kymmenen virhepistettä. Kaisan ja Marin osalta rata loppui lyhyeen, kun Mari-villis oli päättänyt, että tänään ei ole hyvä päivä agilitylle:) Kolmantena koirakkona medeistä Mari ohjasi Pyryä, josta tuli joukkueemme medien paras tulos. Kahdella tuloksella, jotenkin ihmeen kaupalla medien jälkeen tilanteessa olimme kuitenkin jaetulla toisella sijalla. Marjan kanssa maksien rataantutustumaan mennessä siinä hekoteltiin, että eiköhän tässä ole paineet meidän osalta poistettu. Tuntui, ettei ne suoritukset nyt niin nappiin ollut menneet, mutta ei ne siis olleet muillakaan joukkueilla!
Muut joukkueen jäsenet sai meidät sitten vielä uskoteltua hurjaan taistelumielentilaan:D Marja aloitti Reinon kanssa, ja silläkin radalla tapahtui melko paljon kaikenlaista, josta ei liene kukaan selvillä. Reino nyt vain oli vähän villillä tuulella ja ehti suorittamaan kaikenlaista:) Lucan kanssa mentiin toisena ja vaikkakin tuntui vähän sellaiselta väkisin ohjaamiselta ja yksi pyörimiskohtauskin rataan mahtui vastakäännöksen jälkeen, kun Luca jäi esteen taakse pyörimään että niin mihin päin sitte, mutta tämän ehdin kuitenkin pelastaa ja menin koukkimaan sen sieltä mukaani:) Nolla se rata jokatapauksessa oli, jipii! Kolmantena starttasi jälleen Marja lainakoira (aussi) Moan kanssa. Moa on vähän erilainen ohjattava kun meidän koirat, huomattavasti kovempi, joten Marja sai herätellä itsensä hieman "moamaisempaan" mielentilaan ja ihan hyvinhän se toimikin! Ohjaajan omasta sekoilusta puomilla (yritti vaihtaa ohjaussuunnitelmaa kesken puomin) johtuen Moa ehti livahtaa edessä olevan putken väärin päin, mutta muuten rata olikin hienoa menoa! Kymppi siis siitä.
Ankkuriosuudelle heitettiin kehään sitten minut ja Reipsikka-poika, ja jännitys tiivistyi:) Reinon kanssa tehtiin kyllä kiva rata, tuntui mukavalta ohjata ja koira ja ihminen suoritti kokoajan samaa rataa, sehän jo itsessään on hienoa! Nolla siis siitä, ja niinhän siinä kävi, että kun Reino jätti ajassa Lucan taakseen, niin maksien kisassa meille Reinon kanssa voitto, Lucan kanssa kakkossija, jee!
Sittenpä ei enää muu auttanut, kuin odotella huimia tuloksia ja voittohan sieltä joukkueellemme tuli, toisena vuonna peräkkäin. Poika lähti saunomaan jälleen Sastamalan suuntaan, tai no saa nyt nähdä pääseekö se ihan saunaan asti tänäkään vuonna:) Kyllä tästä joukkuemenestyksestä nyt ainakin kahvit sietäis keittää! Ehkä sitten pikkujouluissa...

Siis mukava reissu ja oli mukavaa kisata kerrankin kannustusjoukkojen kera:)

Kohti taistelua!

Tämä tulevan viikonlopun Harjavallan kaupunkitaistelu on siittä erikoinen kisa, että sen radan saa nähtäväksi - ja harjoiteltavaksi etukäteen. Minun mielestä melko reilua:) Eilen reeni käytettiin siis luonnollisesti jokaisen mutkan ja käännöksen millintarkkaan harjoitteluun. No EI NYT SENTÄÄN. Kunhan edes jotenkin tietäis, mitä meinaa lauantaina tehdä radalla. Itse reenasin myös Reiskalla sikäli kun siitä tulee lauantaiksi mun lainakoira, ja nyt vasta huomattiinkin, että en oo koskaan ennen Reinolla mennyt! Hassua kyllä. Mutta hauskaahan se oli Reipsikankin kanssa kirmailla:)

Reinon kanssa reenaamisesta sen verran, että täytyy vain itse muistaa ne pienet erot, mitä sen ja Lucan ohjaamisessa on; ei muita ääntelyitä kuin kontaktilla ja ehkä tuntui ainakin eilen pysyvän hieman helpommin hallinnassa kuin Luca, eli ei ehkä ihan niin paljon haltuunottoa tarvita. Ohjaukset ajattelin kyllä kuitenkin vetää samalla kaavalla molemmilla koirilla.

Luca:
- Ensimmäinen kierros aivan täyttä sikailua:D Siis oikein sellaista, mitä Luca ei kyllä yleensä KOSKAAN tee. Ei minkäänlaista yritystä edes ja sitten vain karkaili ihan mihin esteille itse tykkäsi. Ei hyvin alkanut.
- Seuraavaksi koitettiin vähän katkoa, että pääsisi edes jostakin palkkaamaan. Nyt oli jo vähän mukana ja vauhtikin taisi parantua. Rata on kyllä siitä haastava, eikä todellakaan mielestäni mitenkään mukava rata koska siinä on todella monta siivekkeen ympäri pyörityskohtaa, joissa siis ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Nää on aina isolla koiralla, varsinkin sellaisella joka ei käänny täydellisesti, sellaisia haastekohtia, että miten saa pysymään paketin kasassa. Alkuun nyt päätin tehdä pyörityksen, siinä vain täytyy muistaa olla tarkkana sen paikan kanssa, mihin itse menee pyöritystä tekemään! Katsoin eilistä reeniä videolta ja kylläpä oli sitten itselläni melkoisen juhlavan pitkällinen vienti siihen pyöritykseen:D Koiralle tuli ainakin kolme ylimääräistä laukka-askelta!
- Taas melko haastava valssikohta, jossa valssin on oltava AJOISSA VALMIS!!
- muutama potentiaalinen putkeenkarkaamiskohta, joista toiselle en oikein vielä tiedä, mitä aion tehdä... Eilen tein vastakäännöksen mutta siinä on suuri riski, että löydän sen jälkeen itseni poikittain sen putken päältä, johon koiran pitäisi mennä:D Tila on nimittäin melko pieni..
- Niistossa tarkkana, että en mene itse peittämään siivekettä!! Selkeämmin sinne riman yli merkkaus ja sitten AJOISSA POIS TIELTÄ. Niistoa ja niistopersjättöä on kyllä pakko vielä torstaina ottaa palkkauksen kanssa. Eilen teki joka kerta kiellon jälkimmäisellä. Ärsyttävää! Muistaakseni niistot oli vielä joskus nuorempana Lucalla tosi toimivia! Nyt se ei selvästikkään siitä tykkää, koska pelkää tiukassa paikassa tiputtavansa riman.
- Videolta katsoessa myös huomasin, että ensimmäisessä niistokohdassa Lucan hyppy suuntautui hieman väärin, kun sen pitäis jo laskeutuessaan olla nokka oikeaan suuntaan menossa niin se hyppäsi kyllä eilen viistosti riman yli, mutta varsinainen käännös tapahtui vasta laskeutumisen jälkeen. Pitääpä kokeilla vielä torstaina jos tätäkin saisi tiukennettua..Lähinnä ihan vain reenin vuoksi, ei sen takia, että kisoissa menisi täydellisen tiukasti. Siihenhän ei pyritä vaan siihen, että edes jonkin näköinen nolla tulisi:)
- Radan toiseksi viimeisellä esteellä myös vielä melko haastava kohta, jossa ainoa vaihtoehto on oma voimakas jarrutus ja toivomus siitä, että koira reagoi siihen ja kääntyy hypyltä oikeaan suuntaan:)

Että tämmösillä eväillä ja vielä torstain "viimeistelyllä" lähdetään sitten hakemaan uusintaa viime vuodesta, jolloin kaupunkimestaruus tuli meidän seuralle! Itsehän en silloin ollut edustuksessa, joten tänä vuonna riskit on huomattavasti suuremmat:D On kyllä kiva päästä meneen kahdella koiralla! Hauska nähdä mikä on sitten lopputulos...

Ylöjärvellä kisailemassa

No niin, tässä kun vauhtiin päästiin niin kirjotellaas nyt samantien eilisenkin tapahtumat. Eli jälleen vierähti kuukausi edellisistä kisoista Raumalta ja nyt sitten kisailtiin Ylöjärvellä. Olipa hassua pitkästä aikaa kisata vaan kaksi rataa, siinä jotenkin tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli:) Mutta oman kuntoni kannalta varmasti hyvä ettei ollut yhtään enempää, sen verran pukkas viikonlopuksi (tietysti!) flunssan päällensä.

Tosiaan kaksi agilityrataa ja tuomarina oli Würtrich, jonka radoista kyllä oon tykännyt! Nämäkin oli ihan kivoja, jälkimmäinen kylläkin ehkä aavistuksen tylsä... Mutta niinkai niiden kuuluukin ykkösissä olla. Ekalla radalla se virhe tuli juuri siinä kohtaa, missä arvelinkin sen tulevan. Eka kontakti oli hieno, mutta keinulle tulo oli sitten melkoisen haastava. Siinä oli väkisinkin itse vähän koiran tiellä valssissa, kun tuli putkesta lujaa ja jäin yhden hypyn taakse valssia tekeen. Melkein arvasin, että olen siinä myöhässä ja joko tulee rima alas tai sit kielto keinulle. No kielto tuli. Tää oli kuitenkin ainut vaihtoehto, koska jos olisin mennyt tekeen valssin toiselle puolelle sitä ennen keinua olevaa hyppyä en olis millään saanut sitä kääntyyn keinulle. Kiellon jälkeen sit radan lopussa puomi oli vähän niin ja näin, että taisi sieltä vähän varastaa joten otin sen suosiolla uusiksi. Sekä keinulla, että tässä korjatulla puomilla alastulossa oli sit sitä hiipimistä. Huoh!

Toisella radalla sitten alas tuli muurin palikka melko tiukassa valssikohdassa. Turhauttava virhe! Mutta eipä siinä, tuli se keinun kielto tälläkin radalla, vaikka nyt oli varmasti tilaa ja näkyvyyttä. Todella ärsyttävää. Kun rupesin sitten oikein miettimään, niin onhan näitä kontakteille kieltoja kyllä tullut; virallisissa kisoissa keinulle nimeonmaan ja epiksissä vähän muillekin. Ja tämä on taas sellanen oire, joka ei KOSKAAN ilmene reeneissä. Se selvästi niin paineistunu niistä kisatilanteessa kun tietää, että roiskia ei ainakaan saa, että sit yritetään päästä kiertämällä. En tiedä mitä tällekin vois tehdä, vai voiko mitään..

Noh, nyt kun tätä kirjottelen niin rupeaahan se koko reissu taas ärsyttämään, vaikka eilen olin varmaan niin puhki flunssan takia, että en jaksanut edes olla turhautunut:) Varmasti pitäisi kisata taas vähän tiiviimmin, mutta kun ei nyt ihan jokaista viikonloppua haluaisi siihenkään käyttää. Ensi viikonloppuna ollaankin sitten Harjavallassa kaupunkitaistelemassa, eli ainakin episkisatilannetta tulee sieltäkin ja vähän vaativammalla radalla. Ilmeisesti minä meen Lucalla ja Reinolla, kas kun meidän seuran joukkueisiin ei hirveätä tunkua ollut niin maxijoukkue koostuu minusta ja Marjasta sekä yhdestä lainakoirasta. No niillä sitten mennään:) Katsotaan kuinka äijien käy!

Perjantaitokot

Näköjään tässä kirjoittelussa tuli jonkinlainen väliviikko, ainakin parit agireenit taisi jäädä kommentoimatta ja varmaan myös yhdet tokot. Nooh, koska en nyt muista mitä silloin on mahdollisesti reenattu ja onko mitään tapahtunut niin se varmaan tarkoittaa sitä, että mitään kovin radikaalia ei tapahtunut:) Nyt täytyy ottaa kuitenkin niskasta taas vähän kiinni ja muistella ainakin perjantain tokoja.

Paikalla oli vaan kaksi reenaajaa, joten saatiin melko ruhtinaallisesti reeniaikaa:) Ensiksi katottiin viime viikolla kotiläksyksi saatu tempun opetus. Meillä se oli PAM, eli liikkumatta makaaminen kyljellään. Melko kunnianhimoista, mutta päästiin me nyt ainakin jonkinlaiseen alkuun viikossa:D Tämä oli pakko opettaa ihan perinteisellä houkuttelumetodilla, koska niinkun Mariakin sanoi, seippaamisessa menisi ikuisuus, jos se edes onnistuisi. Siitä saatiin sitten lisäjalostuskäsky ensi viikon ajalle, katotaan josko sitä kerkeis tässä hiomaan paremmaksi. Ehkä pitäis joskus vähän jotain muutakin reenailla myös omalla ajalla, koska edelleenkään en ole syksyn alun jälkeen tehnyt oma-aloitteisesti oikein mitään! Ärsyttävää!

Sitten tehtiin kaukoja ja niissä Lucalle jälleen uusi systeemi: takajalat lankun päälle ja siinä pitää vaihdoissakin pysyä. Vaikuttaa ainakin alkuun tosi hyvältä, kun se on niin hyvin hoksannut sen takajalkahomman jo aiemminkin vadeilla, jumppatyynyillä jne. Tämä saattais jopa toimiakin! Hirmuhyvä uusi vinkki jota vähän eilen jo kokeiltiin kotona jopa:)

Itsekseni otin näiden jälkeen vähän seuraamista vireen nostatukseksi, ja tuntui kyllä hyvältä meno! Kaikkea vähän sekaisin, paljon vasempaan käännöksiä ja peruutusta sekä sivusiirtymiä. Sivusiirtymät ja vasempaan käännökset ei vieläkään oo yhtä hyviä näin kun namin kanssa hioessa, mutta on niissä jotain tapahtunut. Muutenpa seuraamisessa ei meillä paljon ole ongelmia ollut, siinä Luca on kyllä mahtava:)

Lopuksi luoksetulon pysäytyksiä, me otettiin nyt vaihteen vuoksi maahan menoa, ja ihan oikeilla matkoilla törppöjen kanssa. Oli varmaan eka kerta kun reenattiin tätä ilman putkea ja siihen nähden ihan ok! Vauhti pysyi kohtuullisen hyvänä toistoista huolimatta ja maahanmenot on kyllä nätit ja tarkat. Vähän oli sellaista, että se ei ihan salamana käskystä alkanut suorittaan sitä, varmaankin melko yllättävää kun osasi todennäköisesti odottaa stoppeja, joita ollaan jatkuvasti hiottu, mutta parempi näin kuin niin, että se itse maahanmeno olisi venyvä ja vanuva! Tämän harjoituksen loppuun vielä läpijuoksu ja yksi suora heitto myös stoppiin. Kiva reeni kokonaisuudessaan.