Ystävyys on kallein aarre

Jos ei ole koskaan omistanut lemmikkiä, ei todennäköisesti ole kokenut myöskään vastaavaa huolehtimisen tarvetta tai kumppanuutta minkään eläimen kanssa. Vanhemmuus on varmasti asia aivan erikseen, ja siitä en itse osaa sanoa mitään, mutta lemmikin omistajaksi tulin ensimmäisen kerran täyttäessäni 10 vuotta. Jo ennenkin tuota perheessämme oli ollut lemmikeitä; koiria, kissoja ja hevonen. Minulla siis oli jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä lemmikistä huolehtiminen vaatii. Se vaatii joka ikinen päivä sitoutumista, ruokkimista, aktivointia, siistinä pitämistä, huomiota ja aikaa. Lemmikki on sellainen harrastus, jota treeneistä tullessa ei voi heittää kaappiin odottamaan taas seuraavaa kertaa, vaan se on läsnä ja ilmielävä ihan koko ajan. Myös silloin, kun sinua ei välttämättä innostaisi niin kovasti viedä sitä lenkille tai siivota sen karsinaa.

Ensimmäinen oma lemmikkini oli kani, jonka kanssa ei suoranaisesti voinut harrastaa mitään eikä se liiemmin reagoinut ihmisen mielialoihin tai oppinut temppuja, mutta sekin vaati huolenpitoa ja hoivaamista päivittäin. Voin sanoa onnistuneeni tässä tehtävässä melko kiitettävästi, sillä Pekko eli yksitoistavuotiaaksi asti, joka on pienelle kanille melkoinen saavutus! Oma lemmikkini pysyi minulle yhtä tärkeänä läpi murrosiän myrskyjen ja aikuisuuden kynnykselle tultaessakin, jolloin se myös matkusti mukanani asumaan opiskelupaikkakunnalle. Se opetti äärimmäisen paljon vastuuta ja pitkäjänteisyyttä. 

Luca tulee aina olemaan ensimmäinen "oikea" koirani, johon varmasti vertaan kaikkia myöhempiä tulokkaita. Saatan saada parempia agility- tai tokokoiria, mutta en koskaan saa toista yhtä valloittavaa persoonaa tai toista ensimmäistä koiraa. Lucan kanssa on hyvin monessa asiassa päästy sieltä, missä aita on matalin ja tehty se vielä ilman ongelmia. Meidän yhteiselomme on alusta alkaen toiminut kuin itsestään, ilman sen kummempia koulutusrituaaleja. Vaikka Luca onkin myös harrastuskoira, on se silti minulle ennen kaikkea Ystävä! Sen läsnäolo tekee elämästäni huomattavasti rikkaampaa, sen kanssa touhuaminen antaa äärettömän paljon hyvää mieltä ja se on aina vankkumattoman lojaali minua kohtaan. Minä olen Lucan elämän keskipiste. Minun velvollisuuteni on pitää siitä hyvää huolta ja tarjota sille virikkeitä ja liikuntaa, vastineeksi saan sen luottamuksen ja kiintymyksen itseeni. Melko pieni hinta niin mahtavasta ystävästä:) 

Hyvää Ystävänpäivää!

Ps: Allaolevan kuvan selitys löytyy täältä