perjantai 1. helmikuuta 2013

Kyllä toko on mukavaa!

Me on varmaan nyt kyllä reenattu ja touhuttu liian tiheeseen tahtiin kun tuntuu, että vaikka kuinka yritän päivittää blogiakin ajantasalle niin eihän se pysy perässä millään! Huolestuttavaa treenin paljoutta:)

No ei nyt sentään, mutta tiistaina oltiin kumminkin Marjan ja R&R:n kanssa tokoilemassa, ensimmäistä kertaa uudessa Marjan bongaamassa paikassa erään koulun pihamaalla ja hyvä paikkahan se oli reenailla!  

- ensialkuun häiriöseuraamista: En tiedä oliko Marja sitten Lucalle pienempi häiriö vai mitä, mutta ihan huomattavasti edistyneemmin kesti kohtuullisia häiriöitä, eli ohi kävelyä, lelun heiluttelua kädessä ja sen sellaista. Aluksi yhden kerran herpaantui keskittyminen, mutta muuten ei kyllä vilkuillutkaan sinne suuntaan. Tosi lyhyitä pätkiä ja nopeasti palkkaa häiriön kestämisistä, eli ei tehty liian rankaksi pikku-aussin päänupille tehtävää:) Uskoisin, että koirallekin jäi hyvä mieli tästä!

- sitten ruutua: Sinin ohjeilla reeniä, eli lähetyksiä ruutuun, joka on käyty ensin merkkaamassa. Sivulta ja itse puolivälissä seisten. Ihan hyvältä se alkaa vaikuttaan, varmaankin matkaa saisi alkaa pikkuhiljaa pidentämään, joskin sitä jo jonkin verran oon tehnytkin. Palkkauksen ajankohdan kanssa täytyy vaan olla todella tarkkana, koska yhdestäkin liian aikaisesta palkasta se kyllä tyssää just ruudun etureunalle ja kääntyy odottaan lentävää palloa.. :) Toki siellä on vielä aavistus myös mukana sitä reunamerkkien suuntaan hakeutumista, mutta uskoisin että tämän tyylin myötä se pitäisi jäädä pois, koska nyt ruutuun ei mennä ikään kuin etsimään mitään (kosketusalustaa) vaan ajatuksena koiralle pitäis kehittyä se, että mennään niiden törppöjen keskelle..

- ja vielä metallinoutoa Ronin isommalla metallikapulalla. Tämä on kyllä jäänyt täysin paikalleen junnaamaan.. Jostakin syystä se on todella vaikeaa se kapulan pito. Nyt meni hyvin lentävän kapulan perään ja tarttuikin siihen epäröimättä, mutta pito on todella huonoa ja löysää... En luota yhtään siihen etteikö saattais pudotella sitä ihan miten sattuu matkan varrelle, tosin nyt otin nopeita palkkoja joten sitä ei ehtinyt tapahtua. Metallikapulan pitoharjoitukset lopetin jossain vaiheessa sen takia, että siihen saisi lisää sitä intoa vauhtinoutojen kautta, jolloin myös se pitoasento voisi napakoitua vähän kuin itsestään, mutta niin ei kyllä ole käynyt. Marjan kehotuksesta otettiinkin vielä muutama pitoharjoitus ihan yksittäisillä askelilla tai sivusiirtymillä ja kylläpä oli vaikeaa! Eikai siinä siis auta muu kuin ottaa taas ihan pelkät pitoreenit kehiin.. Toivottavasti vaan nää puolihuolimattomat kapulan pidot ei nyt sitten leviä myös puukapuloiden puolelle! Se tästä vielä puuttuiskin.. Hui!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti