Heippa. Tänään reenailtiin näin kesäiseen tapaan Markon opissa Mouhijärvellä. Ollaan siis nyt siellä neljän kerran tiiviskurssilla, normaalisti reenailemme agilityä pääosin omassa seurassa Marja-siskon hoteissa sekä satunnaisesti sitten vierailevien ohjaajien koulutuksissa.
Niin, reeni ei ollut kovin onnistunut siitä syystä, että Luca teloi itsensä kaksi kertaa samaan esteeseen (eri kohdissa), jonka seurauksena sen vauhti oli melko varovaista. Nää telomiset tuli just sellaisissa kohdissa, joissa Lucalla usein on ongelmia itsensä kasaamisen kanssa, eli tiukoissa viistoon hypättävissä hypyissä, joihin tullaan lujaa. Ensimmäisen kerran esteelle tultiin hyvästä vauhdista ja vastassa oli ahdas suunnaan muutos, toisen kerran päällejuoksuna. Nämä eivät koskaan ole kivoja juttuja kun selvästi näkee, että koira itsekin säikähtää tilannetta. Kuitenkin pitäis vaan yrittää itse minimoida kauhistelu, ettei nyt ainakaan lietso mitään paniikkia törmäyksestä. Sen verran tietysti katsoin, että Luca ei linkuttanut, mutta tosiaan varovaisuus lisääntyi ja se sitten vaikutti vauhtiin.
Marko antoi muutaman hyvän tipin tällaisia tiukkoja, kovavauhtisia "kasaamiskohtia" varten:
- oman vauhdin pysäytys ennen hyppyä eli rytmitys, jolla kerrotaan ponnistusvaiheessa suunnan muutoksesta
- päällejuoksussakin, kovavauhtisessa sellaisessa voi käyttää suhinaa antaakseen koiralle merkin tiukasta paikasta
Kontaktit oli myöskin taas tosi nihkeät, mutta se on sitten aivan toinen tarina, josta varmasti kerron myöhemmissä jaksoissa lisää! :) Päivän parhaana antina juuri nuo itsensä/koiran kokoamisten tärkeydet ja ehdottomasti reenin alussa tehty mielikuvaharjoitus radasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti