Viikonloppu meni emännän osalta tehokkaasti polttaroinnin merkeissä, mutta Luca tuntui kuitenkin selviytyneen kunnialla äijäviikonlopusta:)
Sunnuntai-iltana otettiin pienet sisätokoilut eli reenattiin tunnaria, metallikapulan pitoa ja kaukoja. Tunnarissa ollaan nyt käytetty erittäin tehokkaaksi osoittautunutta tekniikkaa sen jälkeen, kun siitä aiemmilla keinoillamme ei meinannut tulla mitään. Toisin sanoen koira juoksi kapuloille, pyöri vähän aikaa ihmeissään ja nappasi sitten äkkiä mukaan jonkun kapulan summamutikassa:D Mutta toisin on nyt! Reenataan siis tunnaria kapulat ritilän alla, jolloin Lucan on pakko haistella eikä se saa kapulaa ollenkaan suuhunsa. Palkka tulee naksuttimella silloin, kun se haistelun tuloksena merkkaa oikean kapulan. KÄTEVÄÄ! ollaan nyt reenailtu 4-5 kapulalla, mutta se menee kyllä niin hienosti, että jos vain löytyis tarpeeksi iso ritilä niin määrää pitäis varmasti lisätä. Tähän olen tyytyväinen, sikäli kun tuo oppii tosiaan sen haistelun tärkeyden niin pidossa ja palautuksessa ei pitäis olla mitään onkelmaa. Lisäksi tykkään siitä, että Luca tekee tätä harjoitusta tosi kivalla vireellä, keskittyneesti mutta innokkaan täpäkästi.
Metallikapulan pito tuntui kans pitkästä aikaa edistyneen, ei ollenkaan sitä hampaissa kalinaa mitä on ollut. Ote oli kerrankin hyvä ja napakka, eikä meinannutkaan irroittaa ennen käskyä. Hyvä hyvä tämäkin:)
Kakeja otettiin vähän eri etäisyyksiltä, helpompia kauempaa, vaikeimpia (sei-is ja sei-maa) lähempää siten, että takapää oli maton reunan kohdalla, josta oli helppo seurailla, liikkuiko. Ei kyllä liikkunut, mutta näihin tarvis kovasti saada lisää nopeutta nyt kun tekniikka alkaa muissa vaihdoissa olemaan kunnossa. Pelkään vaan sitä, että en ikinä saa lisättyä etäisyyttä noissa seisomasta vaihdoissa, kun ne tuntuu Lucalle olevan vaikeita varmaankin lonkkien takia. Noh, tämä on sellainen ikuisuusliike, joka välillä aina etenee ja sit taas menee takapakkia, mutta avoimen kokeessa alkukeväästä sattui onnistumaan nappiin, oli silloin 10.
Eilen illalla oli omista agireeneistämme vapaapäivä loppuviikon tehokkaan tahdin vuoksi. Käytiin siis juoksulenkillä. Ollaan harrastettu yhdessä juoksemista tässä Lucan aikuisuusaikana aina lumettomina kausina, tiiviimmin näin kesäisin. Eilinen lenkki oli siitä erikoinen, että päästiin juoksemaan sorateille anoppilan lähimaastoihin. Se ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan:D Kun oltiin juostu puolisen tuntia, alkoi auringonpaisteen seasta ripsiä muutamia pisaroita. No ei siinä mitään, mutta sitten kun oltiin muutaman kilometrin päässä kotoa alkoikin täys kaatosade ihan silmänräpäyksessä. Siinä sitten juoksenneltiin auringonpaisteessa ja rankkasateessa loppumatka melko ripeällä tahdilla:D Luca ei paljon korvaansa lotkauttanut, katsahti vaan mua, että tuuksääsieltä ja köpötti menemään tasasentappavaan tahtiinsa. On se vaan niin hieno lenkkikaverinakin:)
Tänään sit epistellään oman seuran kisoissa muutamalla radalla. Siitä lisää ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti