Joulu joutuu...

Noniin oonpa ollut laiskimus! Siis sekä tämän blogin, että itse reenaamisenkin kanssa:/ Viime viikon pakkaset teki väkisinkin pidemmän reenitauon kun maanantain reenit jäi väliin ja torstaina Itsenäisyyspäivänä en mennyt vetämään reenejä omalle ryhmälleni, jotenka silloinkin vain laiskoteltiin. Oli ihan jännää mennä sitten sunnuntaina Lempäälään kisaamaan puolentoista viikon reenitauon jälkeen:D

Kaksi rataa siis Tamskilla, ensimmäinen oli hypäri. Radassa ei mitään erityistä, kakkoshypylle jaakotus onnistui lähes täydellisesti ja hyvää menoa oli koiralta, mutta jotenkin itsestä tuntui hirveän epävarmalta ja kerkesin radalla katella taaksejääneitä rimojakin kun tuntui että niitä tuli alas hirveästi, vaikkei tullutkaan! Lopulta varmaan tämä oma epävarmuus tarttui Lucaan ja teki erikoisen kiellon lopussa putken suulle kun oma liikkeeni pysähtyi ja sitten kerkesi pujahtaa väärästä päästä sisään. Hylly siitä sitten:) Koira hyvä, minä huono.

Agilityrata olikin melko mielenkiintoinen (H. Huittisen rata). Tykkään kyllä hirveästi enemmän näistä kakkosen radoista kisoissa, niissä saa sentään jotain tehdäkin! Kerkesin seurailla melko tiiviisti minit ja medit,  ja varmaan 97% koirista virhe tuli joko kakkos-kolmos välissä kun kakkoshyppy oli melko haastava jonka jälkeen piti saada vedettyä koira tiukasta välistä ja siihen perään LYHYT ja vaikea keppikulma. Erittäin erittäin suurin osa meni kepeille väärin, jotkut kaatuivat jo kakkoshypylle. Radan toinen paha kohta oli jostain syystä takaosan okseri, joka tippui lähes JOKAISELLA. Veikkaanpa että välityksessä oli jotain outoa tms. koska niin pahasti koirat putoilivat toisen riman päälle:( Noh, nämä kohdat ne meidänkin virheiksi koituivat. Alun kakkoshypyn ohjasin kauempaa antaen tilaa keppien hakua varten, mutta välistävetoni oli niin tiukka ja jälleen rääkäisy hypyn päällä tiputti riman. Kepit haki kuitenkin (jälleen kerran) äärimmäisen varmasti ja pätevästi<3

Kaikki kontaktit oli mielestäni nopeat ja HYVÄT! JES! Mutta, se okseri meilläkin tuli alas, askelmerkit meni sekaisin. Täytyy kuitenkin sanoa, päivästä jäi tosi hyvä mieli! Koira toimi molemmilla radoilla mukavasti ja mun ohjaukseen reagoiden, myös ennen ratoja oli nyt jotenkin normaalia täpäkämpänä, siis hyvällä tapaa! Otti hirveästi kontaktia vain muhun eikä alkanut ollenkaan sitä radalle höyryämistä ja haukkumista.

Aavistuksen vieläkin harmittaa se, ettei päästä mukaan Ahvenanmaan Loppiaiskisoihin, mutta täytyy katsella sitten muita kisoja sieltä alkuvuodesta. Nyt olis jotenkin hyvä draivi ja kisainto päällänsä ainakin itselläni:) Tokosta mainittakoon sen verran, että se ei hyvältä näytä! Ei olla päästy reeneihin kahteen viikkoon ja kotireenailutkin on jääneet aivan rappiolle... Siihen kun lisätään vielä epävarmuus kuinka käy meidän tokoreenimahdollisuuden kevätkaudella niin rupee vähän mietityttään päästäänkö me koskaan voittajakuntoon:/ Mutta mutta, katsotaan nyt kuinka tässä käy...

Tänne talvisen maiseman keskelle laitan pitkästä aikaa myös yhden kuvan viime kesältä, joka on varmaan jäänyt aiemmin julkaisematta ja Even syksyllä ottaman kuvan nättiLucasta:) Toivotaan, että joku hyvän kameran omistava napsisi taas joulun aikaan uusia kuvia!

Kisapäivä kakkosissa

Noniin saatiinhan sitä korkattua kakkosluokkakin ja ylipäätänsä kisaradat taas reippaan tauon jälkeen!
Päivä tuntui melko pitkältä kun oli kolme rataa ja keskellä päivää, koko päivä siis meni reissussa. Mutta mukava oli kisailla, ja kyllä ne kakkosen radat sentään on kivempia kun ykkösissä!

Ensimmäinen rata meni RAIVOLLA:D Oon nyt tullut siihen tulokseen, että Lucan kanssa kannattaa hoitaa lämmittelyt jo aiemmin, siis ennen rataantutustumista. Sitten kun oma vuoro lähenee niin sitä ei kannata suotta ihan mahdottoman aikaisin hakea autosta ja sinne radan reunalle ei myöskään kannata mennä vasta kun viime tipassa. Uskonpa nimittäin, että se ekan radan raivoaminen johtui just siitä, että se kerkes siinä odotellessa kerään niin järjettömät kierrokset, että se sitten näkyi kyllä. Tietysti toinen vaihtoehto olis alkaa opettaan sitä rauhottuun siinä radan reunalla.. mutta se tuntuu melko mahdottomalta, siis jos siinä ollaan pidempään! Lyhyen ajan saan sen kyllä pidettyä lapasessa kun kävelee pientä ympyrää ja kiinnittää jatkuvasti sen huomion itseensä, pois radalta sekä on itse liioitellun rauhallinen. Oon tehny myös semmosia silittelyjä ja taputteluja, en tiedä mitä se niistä siinä tilanteessa tykkää mutta ehkä semmonen rauhallinen silitys saattaa kuitenkin AAVISTUKSEN vaikuttaa. Välillä tuntuu, että ihmiset pitää ihan pölvästinä kun muut yrittää viritellä ja herätellä koiriansa siinä radalle mennessä ja mää vaan silittelen ja puhun ylirauhallisesti..

Noh, mutta sitten itse niistä radoista: Eli eka radalta tuli 20. En ole enää ihan varma mitä kaikkea siellä tapahtui, mutta noista suurin osa taisi tulla kontakteilta.. Taisi varastaa alastuloilla ja ylösmenot oli semmosta haipakkaa että huhhuh... Varmaan yksi rima tuli myös alas siellä reuhatessa. Huh. No tän jälkeen aattelin, että ens radalta lähdetään samantien ulos jos eka kontakti ei mene nappiin.
Toinen rata alkoi tosi harmillisesti Lucan kompuroinnilla:( Se laskeutui suoraa ensimmäisen esteen päälle eikä saanut tasapainoa kunnolla korjattua kakkoshypyllekään, joka oli tiukka niisto. No siitä sitten mun olisi pitänyt tehdä kolmos-nelosväliin pitkä ja liikkuva valssi niin siinä olin tän sählingin jälkeen pahasti jäljessä joten tuli sieltä nelosen takaa ohi. Oli tosi harmi, että tuo alku meni noin koska siitä eteenpän loppurata oli tosi kiva! Radalla oli kohta, jossa piti lähettää koira seinää kohti hypylle ja lähteä itse toiseen suuntaan tekeen persjättöä, taisin muuten olla ainoita joilta tämä onnistui sujuvasti:) Kröhöm! Persjätön jälkeen olis VOINUT tehdä toisen persjätön, mutta se oli käytännössä mahdotonta, jouduin siis käyttämään varasuunnitelmaani eli tekeen vippauksen. Enpä olis uskonut sitä ihan ensimmäisenä käyttäväni kisaohjauksena, mutta hyvä että koira osaa:) Tää kohta oli kyllä todella tyylikäs, vaikka itse sanonkin ja tällä radalla myös kontaktit oli hyvät!

Viimeisenä hyppyrata, joka oli melko iisi piisi, mutta kiva! Vaihdoin alun ohjaussuunnitelmaa viime tipassa, kun huomasin suunnitelleeni pakkovalssin kakkoshypylle joka olis pidentänyt matkaa reilusti ja myös huonontanut koiran linjoja. En tiedä mitä oikein ajattelin siinä rataantutustumisessa:D Tein siis pakkovalssin tilalle takaakierto-päällejuoksun. Muuten rata oli oikein mukavaa menoa, mutta jälleen sorruin siihen "täydellisen radan" tavoitteluun ja yritin tehdä pitkän suoran jälkeisestä täyskäännöksestä valssilla niin tiukan, että päädyin rääkäisemään LUCA just sillon kun se oli hypyn päällä ja rima tuli alas:( Sen seurauksena myös muutamat kaarrokset siinä meni pitkäksi, eli aika ei ollut mikään huippu ja ei me vitosella palkintopalleille päästy muutenkaan. Mutta ihmettelin kyllä näitä rimoja nyt, koska just kun oon päässyt sanomasta, että rimoja ei alas tule. No nyt sitten tuli:( Ehkä oli sitten tällä kertaa jotain jäykkyyttä tai kylmyyttä lihaksissa, kun se toisen radan kompurointikin näytti melko pahalta. Täytyy katsoa miltä tänään näyttää reeneissä..

Kaikesta huolimatta kisapäivästä jäi ihan ok mieli, tästäpä sitä on taas hyvä jatkaa parin viikon päästä Tamskin kisoihin. Sit jäädäänkin taas joulutauolle. Ahvenanmaan loppiaiskisat jää meiltä tällä kertaa välistä harmillisesti, kovasti olis poltellut päästä muiden mukaan porukkaan! Tokoakin pitäis johonkin väliin reenailla, että pääsis sinne kokeeseen. Kaikkea olis, kun vaan aika riittäis.

Noheva noutaja-aussi

Keskiviikkona pikkutokotteluja kotona:

- merkkiä kapulahäiriöllä. Muutaman alkusählingin ja kapulan tarjoamisen jälkeen rupes taas hoksaamaan. Ja sitten keskittyikin jo tosi hyvin merkkiin! Tätä reenailin vähän myös sunnuntaina pihalla oikeilla matkoilla, kyllä siinä tekemistä on, että onnistuu kokonaisena liikkeenä:D Joko lähtee suoraa kapuloille tai sit jos hakee merkin hyvin niin ei enää muista kapuloita. Noh, merkkireeniä nyt ainakin paljon. Katotaan mitä se rupee asialle tekemään..

- metallinoutoa hetsailemalla ja palkkaukset lähes heti kun ottaa kapulan suuhun. Nooh.. pikkuhiljaa etenee.:)

- tunnaria isolla kasalla kapuloita, vähän lyhyeltä matkalta. Työskentely on kyllä hyvää, mutta pientä mälväämistä on alkanyt ilmetä siinä kapulan pidossa! Hyh! Täytyy melkeen kysästä Marialta vinkkiä tähän ettei tulis tavaksi... En oo vaan nyt vielä siitä hirveästi huomautellut kun muuten kehitys on ollu niin huimaa:)

- loppuun ihan sivulletuloja kädet harottaen ja namihäiriöllä ja kummallisista kulmista. Tätäkään ei varmaan voi koskaan tehdä liikaa. Sitäpaitsi just Marian kanssa joku kerta oli puhetta, et Luca on sellanen koira, että se tykkää tehdä asioita jotka se osaa ja se tykkää että niitä reenataan paljon:) Se ei siis kyllästy samanlaisuuteen reenissä, mikä on tietty hyvä asia! Mut kertoneeko toistaalta jotain myös sen yksinkertaisuudesta...? :D

Sellanen idea nousi eilen hömpötellessä mieleen, että kun Luca on nyt enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti oppinut noita muutamia "temppuja" seippailemalla (esim. nenäkosketus oikeaan kämmeneen kun pidän sitä auki, peruutus kun seison kädet selän takana ristissä, relax jne.) niin olisi mukava keksiä lisää tällaisia juttuja, joita se voisi tehdä vain lukemalla mun asennosta, siis ilman käskyä. En vaan keksinyt mitään uusia asentoja ja niihin yhdistettäviä temppuja:D Että jos joku lukija on hyvällä mielikuvituksella varustettu niin otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan! Pam-temppua taitaa olla vaikea yhdistää pelkkään asentoon, siinä äänimerkki on vähän niinkun se juttu:)

Kaikki sujuu

Viimeisimpinä viikkoina agilityreeneissä on kyllä kaikki tuntunut menevän ilman mitään vääntöä. Ja onhan se kivaa reenata kun näin on! Sellanen ärsyttävä piirre vain on itseeni tarttunut, että reenin jälkeen jää monesti miettimään vaan sitä, mitä kaikkea olis vielä pitänyt kokeilla toisellakin tapaa ja mitä jäi tekemättä:) Noh, ehkä se kertoo jostakin kehittymishalusta ja siitä ettei kannata tottua siihen hyvänolontunteeseen:D Se loppuu aikanaan kuitenkin!

Maanantain reeneissä uudemman kerran torstain rataa, nyt enemmän ajatuksella. Ei voi mitään, mutta meno tuntuu kyllä kivalta:) Vaikka reenikaverit keksi ja myös kokeili kaiken maailman erilaisia ohjauksia yhteen radan ohjauskuviokohtaan, tein nyt itse vain yhdellä tapaa samalla lailla kun torstainakin. Jälkikäteen tietysti mietitytti, että olispa ollut  kyllä mukava kokeilla kahta perättäistä persjättöä siihen kohtaan, johon itse tein päällejuoksun. No, se jäi nyt kokeilematta, höh! Kontaktit oli kivat MUTTA, tajusin nyt taas senkin, että se Elinan kesällä meille lanseeraama tapa reenata kontakteita, eli että ohjataan AINA myös seuraava este ja koira ei saa vapautua siitä itsekseen on nyt kyllä jäänyt täysin! Mähän oon palannut siihen vanhaan teputteluun, että muka juoksen ohi jne.. Tämä asia täytyy ehdottomasti korjata! vaikka kontaktit onkin nyt hyvällä mallilla niin sehän on varma, että jossain vaiheessa ne taas kusee:D Ja sitäpaitsi ei ne nyt kisoissa oo kyllä mitenkään idioottivarmat ollu! Eli se tyyli takaisin. Toki oon lisänny reeneissä suoria nopeita vapautuksiakin, jotta tulis myös sitä kisamaisuutta ja malttais silti tehdä.

Marja käski meitä kokeileen myös A-lle persjättöä, vaikkei se radan kannalta ollutkaan ollenkaan paras vaihtoehto. Sepä olikin hyvä testi! Ekalla kerralla lipsahti läpi ja ihan siitä syystä että näitä en lähes koskaan tee. Korkeintaan kisoissa joskus jotain kökköjä valsseja kontaktien päähän. No tokalla kerralla korjasi ja pysyi jo hyvin, mutta näitä pitää EHDOTTOMASTI reeneissä rueta viljeleen, siis kaikkia erilaisia ohjauksia kontakien päähän ja sama homma kepeille. Mutta sitä vaan niin helposti rupeaa tekemään kaiken liian helpolla tavalla eikä haasta itseään tai koiraa virheitten pelossa. Ja se jos joku on tyhmää. Luca on kuitenkin sen verran taitava teknisesti ja ohjauksissa, että nyt kun ollaan päästy toistaiseksi eroon kaikista isommista "ongelmista" niin nyt olis ehdottomasti se aika koklailla kaikkea erilaista!

Eli siis tärkeinpänä pointtina nyt oikeastaan seuraavia reenejä ajatellen koiran haastamiset ja erilaiset ohjaukset! Erilaisilla tarkotan sellasia, mitä en välttämättä ensimmäisenä valitsisi käytettäväksi. Lisäksi kontakteille takaisin se aina seuraavalle esteelle asti jatkuva ohjaus, oli suora vapautus tai ei! Ja kepeille ja kontakteille tosiaan niitä irtoamisia, persjättöjä, päällejuoksuja ja mitä näitä nyt on.

Jeppiskamaa

Nimittäin tämän viikon reenailut.

Agiliidot:
-Maanantaina hiottiin vielä pikkuisen samaa Elinan rataa, jota oltiin reenailtu jo kahtena aiempana kertanakin. Radan ehkä haastavin kohta oli alku, jossa kolme tosi viistosti sijoitettua vinoa hyppyä peräkkäin ja sit kepit edessä. Se taisikin olla ainoa kohta joka meillä tällä radalla tuotti päänvaivaa enemmän. Välistävedot vain piti tehdä tosi voimakkaasti kuitenkin liikkuen samalla reippaasti eteenpäin. Muuten rata tuntui tosi kivalta mennä, jo ihan ekasta kerrasta asti! Jälleen yksi twistiharjoituskohta, hyvä meille:) Eikä siinä twistissä kyllä tässä ongelmaa ollut, toinen hieno suoritus myös putken ja hypyn leijeröinti, jonka jälkeen koira piti saada vedettyä "väärään" putken päähän. Hyvin toimi leijeröintikin:)
- Kontaktit kivat! Muutama vähän haastavampi kepeille meno, joista vaikein persjättö ennen keppejä ja täysi avokulma putkesta. Ekalla kerralla juoksi läpi ekasta välistä mutta muuten TOSI hienot haut! Sitten taas maanantaireeneissä Marja kannusti kokeileen jotakin muutamaa kohtaa eri ohjauksilla, mitä olin itsenäisesti tehnyt, esim. oman niistoni tilalle saksalaista (joka ei kyllä tuntunut kovin hyvältä siihen kohtaan) ja samaan kohtaan myös kepeiltä irtoamista - jaakotusta. Viimeisin olis luultavasti näistä kolmesta toiminut Lucalla kaikista parhaiten, mutta hokastiin se vasta siinä vaiheessa kun reeni oli jo ohi enkä viittinyt enää alkaa taiteileen. Kokonaisuutena kivat reenit kaikki tällä radalla!
- Torstain pikareenissä uutta rataa, joka oli melkoista kikkailua sitten. Paljon välistävetoa ja persjättöä ja semmosta. Riipaistiin vain 20 ekaa estettä, mutta kivalta tuntu. Välistävedoissa huomaan monesti vähän fuskaavani! En tee tarpeeksi voimakasta ylävartalon kääntöä siihen vetovaiheeseen! Hassua että huomaan sen itsekin ja silti teen sitä:) Myös valssit tuntu tällä radalla olevan jotenkin kökköjä, siis omalta osaltani. Jotakin jalkojen jumitusta todennäköisesti kun ei liiku oikeaan suuntaan valssi.. Pitää koittaa tehdä nätimpiä maanantaina! Mutta koiralta tosi kivaa menoa, ei voi moittia mistään<3

Mouhiksen Perjantaitokot:
- Ohjattua noutoa: Nyt ilmeni ekaa kertaa keskimmäisen kapulan ongelma. Hokas jostain syystä sen sieltä, ja sitten meinas koko reenin ajan olla se mielessä. Noh, positiivisena kuitenkin se, että muutaman kerran sain sen sieltä väärältä kapulalta palaamaan merkille ja sen jälkeen vielä oikealle, eli ei lannistu helpolla:) Varmempia/nopeampia on kyllä tuonnit olleet, eli nyt pieni tahmeus johtui just siitä keskimmäisen ajattelusta. Loput toistot tehtiinkin niin et siellä oli keskellä kolme kapulaa peräkkäin eli suurempi häiriö. Merkkiä koitin muutaman kerran siinä sivussa erikseen ihan ok, mut ei kannata vieläkään sekottaa ohjattuun, koska on niin kovasti hakeutumassa suoraa sinne kapuloille...
- Erillisenä vielä merkkireeniä niin, että kapuloita loikoili siellä taustalla. "Kuolleilla kapuloilla" sujui ihan hyvin, mut sit kun vaikeutin niin että heitin ensin sinne yhden ja sit käsky merkille niin se olikin haastavaa:D Muutama onnistuminen tuli lopulta tässäkin, kun hoksas jujun. Merkkireeniä pitäis nyt tehä näillä kaiken maailman häiriöillä, muuten sen reenaus jää äärettömän vähiin kun se on niin TYLSÄÄ!
- Viimeisenä yhteisenä liikkeenä paikkamakuu, aika oli varmasti vajaa mutta ei ollut ääntelyitä ja kuulemma valpas asento säilyi koko ajan keskeytymättä. Se yksi lonkallemeno sillä aina tulee, mutta sen korjaamisesta oon luopunut koska se on aina vain se yks.
- Itsekseni sitten höntsyilin jotain temputteluja ja seuraamisen siirtymiä, käännöksiä ja peruutusta. En tiedä mikä piru nyt oli, mutta pysähdyksissä tuppasi menemään VINOON ja vähän liian eteen!!! Tää on kyllä aivan ennen kuulumatonta. Uskoisin kuitenkin, että oli nyt kyse jostain jäykkyydestä lihaksissa, mikä sitten aiheutti vähän vaikeuksia.. täytyy todellakin testata parin päivän päästä ettei toistu! Muuten teki käännökset ja siirtymät ja peruut nyt tosi kivasti. Myös kakeja jumppasin vähän lankulla ja kyllä se "ota" käsky alkaa sieltä hahmottumaan myös niin, että olen sivulla ja jätän sen siihen, jipii! Mukavaa kun liikkeet etenee!

Huomenna liikkuroin meidän oman seuran möllitokossa. Vielä on vähän auki otanko Lucan mukaan ja teen sen kans muutaman voittajan liikkeen. Katsotaan, riippuu lähinnä päivän muista aikatauluista viitinkö ottaa autoon mukaan...
PS: Odotellessa reeneissä kaveri rupesi tarjoamaan jostain syystä peruuttelua mun edessä:D Siis seistä töklöttäessään ja yrittäessään saada mua tekemään jotakin rupesi peruuttelemaan. No naksautin siitä muutaman kerran ja sittenhän se riemu vasta repesi:) Ihan kiva väliaikatemppu, jota voisin palkkailla lisääkin, kunhan ei ala peruuttelemaan jatkuvasti esim. kotioloissa:)

Back to business

Noniin viikonlopun kisareissusta on palauduttu, tai no ei me siitä mitään oikeastaan palauduttu kun reenattiin heti maanantaina:) Tuttu rata eikä siinä muistaakseni mitään erikoista ollut. Kontaktit oli nyt melko epävarmat, kerran tuli aan lujaa ja lipsahti sieltä poiskin itsekseen, puomi taas oli hidas ja epäilevä. Palkkailin muutaman kerran namilla sinne oikealle paikalle, pitkästä aikaa.Ei paljon muuta muistamisen arvoista, paitsi muuten se, että kepeiltä mun pitäis alkaa vaan uskaltaa enemmän irrota eri suuntiin, kyllä se ne tekee! Tässä radalla kepit oli kahdesti, eka kerralla olis pitäny irrota kauas eteen, en saanut irrottua tarpeeksi kun jotenkin sitä ei kuitenkaan luota tarpeeksi:D Toisella kerralla irtosin sivulle hypyn taa tekeen pakkovalssia, siinäpä ei ongelmia ollutkaan.

Keskiviikkona pikkutokot kotona. Tunnaria, metallinoutoja ja kaukoja. Tunnarin aloitin ritilällä, siellä alla 6 kapulaa. Näissä ei kyllä virheitä tee ja vire on mukava:) Sitten muutama kerta ilman ritilää, TOSI HIENOA TYÖSKENTELYÄ<3 Loppuun vielä muutama helppo ritiläharjoitus, eli nopeita naksautuksia ja palkkoja oikean merkkaamisesta. Jipii.
Metallinoudossa vaan tein semmota villitystä ja hetsailua ja lyhyitä heittoja. Kyllä se pito on vieläkin vähän haparointia, mutta hyvin kuitenkin ottaa ja tuo ja pitää suussansa tiputtamatta. Meinas käydä nyt niin kuumana sen villityksen takia, että naureskelin itsekseni, kuinka metallinoudosta on niin hauskaa voinut tulla:)
Kaukoja sitten lankulla, nämäkin on kyllä mennyt harppauksin eteenpäin! Ihan kirjaimellisesti olen itse nimittäin kasvattanut matkaa harppauksin:D Todella hienoja vaihtoja tekee ja nohevasti. Suurin harjoittelu on siinä, että saisin sen meneen lankulle oikein itse vieressä seisten ja käskettyä sen siitä maahan kuten kakejen alussa liikkeessä tehdään. Se ei jotenkin meinaa hokata sitä ota-käskyä kun mä seison vieressä. Rupee vaan hirveästi tarjoaan sivulletuloa. Tätä pitäis siis siks harjoitella, että se oppis yhdistään sen ota-käskyn kakeihin. Mutta koska vaihdot on niin hienoja niin tästäkään ei voi olla kun ilonen:)

Eilen vielä aksaa, siinä sitten onkin tän viikon reenailut, viikonloppu menee kokonaan muissa riennoissa. Rata oli tosi kiva juoksurata, ei mitään ihmeellisiä ohjauksia tms. Teki hienot poispäinkäännökset, hienot itsenäiset esteet kauempaa ohjattuna ja itse toiseen suuntaan juosten ja mitäs muuta, myös kontaktit oli tällä kertaa tosi hyvät. Reeni oli kaiken kaikkiaan kiva ja onnistunut, yks juttu mikä mieleen jäi on se, että enemmän vaan pitäis alkaa luottaa koiraan, että se suorittaa esteet ja edetä itse tehokkaammin. Lucalle tekis hyvää varsinkin sellaset harjoitukset joissa suoralla olen sitä paljon edellä, ettei rupea hosumaan esteiden kanssa. Tässä radalla semmosia kohtia oli eikä mitään ongelmaa, mutta jos nyt jotain huomiota haluaa keksiä:)

Tervemenoa kakkosiin!

Jep. Vihdoinkin, voi sanoa:) Tänään kisailtiin ATT:lla ja asenne oli valmiiksi surkea. Ei huvittanut aamulla herätä eikä lähtee ajeleen, radatkaan ei meinannu huvittaa mutta onneksi menin:)

Eka rata oli hyvä. Muuten ei mitään sanomista, kontaktit oli aavistuksen liipasimella mutta kuitenkin nopeat, mut keinulta se kielto tuli TAAS! Ihme ja kumma on tämä homma. Vitonen siis siitä.

Toka rata olikin sitten sellaista taistelua lähes alusta loppuun:D Tai ei se varmaan edes ollut ulkopuolisen silmissä, mutta itseltä tuntui hirveän TYÖLÄÄLTÄ oma ohjaus. Se on taas sitä ylivarmistelua. A-n kontakti oli hieno, pysäytin siihen kunnolla ja otin haltuun, jonka jälkeen kahden hypyn kautta käännös keinulle. Nyt ei epäröinyt keinua ja teinpä vielä päähän hirvittäistä kauheimman valssinkin, mutta se oli pakko:) Juu. Sen verran kuitenkin epävarmuus jäi niiltä muutamilta hatarilta kontakteilta, että kolmanneksi viimeinen este radalla, puomi, tultiin sitten alas hiipimällä hiljaa.. Noh, tultiin kun tultiinkin ja nollahan se oli:)

Kyllä tätä jo odoteltiinkin, ja nyt on tietysti hyvä mieli siitä, että taas yhdenlainen pieni etappi on saavutettu. Ekoja kakkosen kisoja ei nyt ainakaan vielä ole kalenteriin merkattuna, sillä ajatuksenahan mulla vähän oli, että nyt sitten voisi kenties keskittyä tokoilemaan ne voittajan liikkeet kisakuntoon seuraavaksi, ja koittaa tavoitella sitä VOI1 tulosta. Ettei mee liian yksipuoliseksi harrastaminen:)

Kun agility ei suju niin...

... Täytyy reenata vaan tokoa:)

No ei nyt suoranaisesti ihan niinkään, mutta maanantain reenit meni kyllä niin penkin alle, että ei ole mennyt miesmuistiin. Perjantaina jo kävin itsekseni samaa rataa menemässä, ja sillon vähän paremmin, vaikkakaan ei mikään paras vauhti ollut sillonkaan. Maanantaina ei pelittänyt yhtään mikään; yksi rima putosi varmaan miljoona kertaa, vauhti oli hidas, vaikea meno kepeille putkesta, jossa yritin mennä törkkäämään ei sujunut sitten millään ja kaiken lisäksi kontaktitkin oli surkeat:D Ylipäätänsä koiralla oli sellainen räyhäysasenne vain päällä eikä se keskittynyt yhtään mihinkään. Ehkä eniten jäi harmittaan se kepeillä sähläys. Meni niin monta kertaa väärin, että lopulta sitten ihan hiipi menemään ja jäi mietityttään että saiko se tietysti nyt tästä vamman kepeille! Niiden haku on ollut niin taitavaa mut tässä oli melkein pakko yrittää mennä sörkkimään ja se sen varmaankin sekotti pahasti..:( Sen näkee sit ens reeneissä, eri radalla menikö siinä koko kepit pilalle.

Mutta tiistaina tokoiltiin läheisen koulun kentällä, Marja seurana. Tästä jäi paljon parempi mieli. 

Ensiksi ruutua pitkästä aikaa. Nuo matalat merkit tuntuu Lucalle olevan huomattavasti haastavammat kun korkeat törpöt, ekalla parilla kertaa taas iski se kulmamerkkien haku päällensä eikä meinannu löytyä ruudun keskiosaa. Noh, muutaman kerran vahvisteltiin paikkaa, Marja kävi näyttämässä ja loppua kohti parani. Joka kerta kuitenkin juoksi ruutuun koko matkan ihan ok vauhdilla, joillakin kerroilla jopa tosi lujaa. Se on hyvä. Llisäksi tehtiin ruutu-merkki lähettelyä. Tässä ruutu oli tosi hyvä ja vauhdikas, mut sitä merkkiä ei meinannut löytyä sitten millään, sekin oli sellanen matala pieni. Tais hämäryys ja merkin taakse kauemmas jäänyt lelu hämätä liikaa:) Noh, joka tapauksessa tästä jäi ihan hyvä mieli vaikka siellä pientä sekoilua ilmenikin, kuitenkin ihan iloisessa mielessä. Tätä pitäis vaan päästä reenaileen NIIIIN paljon useammin, tällä tahdilla se tuskin tästä nykyisestä hirveesti etenee..

Toisena liikkeenä luoksetulon stoppeja. Näistä muutamat topit oli ihan kivoja! Ei täydellisiä, mutta kivoja. Kovasti vaan sekaisin aina toppeja ja läpijuoksuja, niin pysy vauhti hyvänä. Hyvänä se on kyllä pysynyt, ei hirveästi tunnu vaikuttavan pysäytykset. Maahanmenoakin vielä vähäsen, ja siinä kyllä tuli melko ala-arvoiset suoritukset:D Apuohjaajan arvion mukaan noin kymmenen metriä merkiltä oli lopullinen maahanmenopaikka, että silviisiin. Tässä maahanmenossa myös oon havaitsevinani, että selkeästi on enemmän paineistuneessa tilassa kun topissa, ehkä se maahankäsky vaan on semmonen paineistaja. Käskyn jälkeen vauhti hiljenee, asento madaltuu ja iskee päälle jumi ennen kuin tulee maahanmeno. Näitä on ehkä tehokkainta harjotella vieläkin putken kautta tai kierrättämällä, niin vähän tehty et ei ehkä vielä järkevää lähtee sotkemaan luoksetulo-asetelmaan, ettei nyt ainakaan paineistais sitä toppia, kun se on sieltä alkanut pikkuhiljaa löytyyn..

Ollaan jopa treenattu!

Jep. Todellakin, sain aikaiseksi eilen köpötellä lähikentälle vähän treenaileen tokoakin. Ehkä se johtui siitä, että tän viikon perjantaitokot on tauolla, joten paine oli tehdä edes jotain:) Maanantaina tietty reenailtiin aglityä, ja täytyy myöntää vaikka minä taisinkin olla se viimeinen vastarannan kiiski joka puolustaa ulkona treenaamista, mutta nyt oli jo ihan kiva olla hallissa kunnon valoissa ja pehmeellä, kuivalla pohjalla.

Rata oli hypäri, joka oli lauantain estetalkoiden yhteydessä nopsasti kasaan räävitty niistä esteistä, mitä sopivasti sattui tielle. Ihan mukavaahan se on välillä reenailla hypärilläkin!
- Alku oli takkuisin; tosi viisto pakkovalssi-jaakotus tuntui joka kerta hiiitaaalta ja sen jälkeiset pari hyppyä joissa takaakierto-valssi ja siihen perään LIIIKKUVA valssi ei tainnut kokonaisuutena onnistua kertaakaan. Lopulta päädyin viimeisen liikkuvan valssin tilalle tekeen vaan takanaleikkauksen putkelle, ei sekään hyvä ollut, mutta pistetään osa myös radan suunnittelun piikkiin:D
- putken jälkeen kepeille meno "sylkkärillä" ikään kuin ja hienostihan se hakee<3 Tästä tuli palautetta koutsiltakin.
- twistikohta tietysti jälleen inhottava meille! Kaksi kertaa se pääsi hyppään esteen väärin päin kun söhelsin huonoa ohjausta. Haluaisin nähdä joskus tän meidän twistin jostain nauhalta! koska viime kesäkuun Elinan reeneissä oikeasti vasta ekan kerran tajusin, miltä sen PITÄISI näyttää. Veikkaan ettei mulla näytä siltä..
- Tiukka niisto-persjättö oli hyvä tällä kertaa! uskalsin lähteä ajoissa liikkeelle jäämättä varmistelemaan ja varmaan juuri siitä syystä koirakin teki epäröimättä. Tässähän siis viimeaikoina on jonkin verran tullut niitä kieltoja.. Nyt ne oli semmoset kun pitäiskin. (Tosin en kyllä jääny taakseni katteleen miten se koira sen meni mut ei se ainakaan kieltoja tehnyt, sen olisin kyllä huomannu:)
- Yksi kinkkisempi ohjauskuvio: poispäinkäännös - viskileikkaus. Tosi hieno ekalla kertaa! Sen verran avustin huuto-ohjauksella, että tuli poispäin käännökseen mutta silti:) Pätevä poikani kyllä pääsääntöisesti klaaraa kaikenlaiset ohjaukset, ja niitä on yleensä kiva sen kanssa kokeillakin.
Kiva reeni, alkua olisin mielellään käyny kokeilemassa vielä toisella kertaa sujuvammaksi, mutta meni jo. Katotaan tuleeko tälle viikolle toista reeniä ollenkaan kun tämän illan omalta koutsausvuoroltani otin vapaan.

Sitten samalla tokotukset.
- lämmittelyksi sekavaa seuraamista. Kentällä oli mukavasti muutakin väkeä, teinejä ja lapsia pyöräili sieltä täältä ohi ja jotkut tytöt pelaili toisessa päässä kenttää jalkapalloa. Ollaan äärettömän vähän reenailtu tällasissa paikoissa, siis ihan todella vähän! Hienosti kuitenkin teki kaikki liikkeet, keskittyminen oli pätevää.
- sitten ohjattua noutoa: molemmille puolille pari toistoa. Matkat oli ehkä normaalia pidemmät.. Hienosti lähti ja hyvällä vauhdilla joka kerta! tuonnit on myös nättejä. Vauhtia tietysti palautuksessa saisi olla lisääkin.. Tästä muuten huomiona, että seuraavan kerran täytyy ehdottomasti tehä oikee puoli ensin!! nyt vasen tuntuu olevan vahvempi ja se tehdään aina eka.
- välipalaliikkeenä jääviä sekaisin ja hömpötellen. Topissa on riskinä, että lähtee joko mun edestäpäin takaisin kävellessä, ohittaessa tai takaa viereen palatessa ottaan puolikasta askelta johonkin suuntaan. Joskus tehtiin tässä sitä etupalkkaa, mutta se ei oikein toiminut... hmm. Ei se siis sitä ole tehnyt, mutta eilen näytti vähän siltä että olis voinut tehdä. Mietintämyssyyn tämä!
- sitten tein kosketusalustalle lähetystä (kun ei taaskaan ollut ruudun reunamerkkejä:() oikealla ruutumatkalla, sinne maahan -käskyä ja ruudun loppukävelyä. Siis seuraamiseen tuloja eri kulmista. Alustalle menot oli hyviä, topit hyviä ja maahan menot hyviä! Kävin pari kertaa palkkaamasta niin topista kun maahan menostakin ja sivulle-käskyyn autoin kädellä ja namilla oikeaan kohtaan, että tulisi hyvin heti suoraa imuttamaan siihen kylkeen. En halua tästä missään nimessä semmosta, mitä aika usein näkee että jostain syystä koira jää tässä liikkeessä liian taakse ja vähän kuin kipittää siellä perässä häpeillen sen seuruupätkän. Hyvä seuraaminen on kaiken a ja o, myös ruudussa:)

Tokotoko-toktok

Noniin. Eipä se tokon reenaaminen nyt mitään kehuttavaa oo tälläkään viikolla ollut, mutta jotain pientä aina. Lisäksi perjantaireeneissä Luca oli pitkästä aikaa taas normaali pätevä itsensä, tätä ennen monta kertaa oli ärsyttävää ihme haahuilua, ehkä siksi en oo pahemmin niistä jaksanut kirjotellakaan:)

Viikolla reenailin sisällä pikkusen näitä tavallisia:
- höntsyilyä metallikapulalla, siis ensiksi hetsausta ja sitten heitto, sitten kapula suussa erinäisiä kuvioita seuraamista ja sivusiirtymiä yms. Tää alkaa kehittymään ihan ok:ksi, ei oo ongelmia sen kapulan kanssa tehdä kaikenlaista ja pikkuhiljaa maasta ottaminenkin paranee.. Toki siinä vielä työnsarkaa on että saa HYVÄKSI sen pidon.
- jääviä liikkeitä vähän kaikella tapaa ja pahasti sekaisin: peruutellen, sivulla höntsyillen, juosten ja väliin aina joku tempun poikanen (esim. relax, pam tai jalkojen välistä pyörähdys) Tässä siis tarkoitus vaan saada se höristään korvansa niin tarkalle että erottaa vaikka tulis kymmentä eri käskyä sekaisin silti jäävät toisistaan. Näissä se ei kyllä paljon virheitä ole tehnyt, ja tämä onkin sellanen ainut juttu miten tällä erää koen kaueasti kehittäväksi reenata näitä. Tän lisäksi tietysti välillä voisi ottaa vähän apuja mukaan jolloin tarkoituksena siis täpäköittää liikkeitä, lähinnä nyt top ja maahan.
- sitten kaukoja perä lankulla. Tämä on kyllä mahtava keksintö Marialta! Kaukot eli meidän kaikkien aikojen murheenkryyniliike (luoksetulon stopin lisäksi) onkin muuttunut molempien lempiliikkeeksi:D Vaikka eihän avoimen kaukoissa oo ongelmia pahemmin ollut, mutta nimenomaan nää ylempien luokkien kaket.. Nyt oon sitten aika hyvin jo saanut otettua etäisyyttä (3-5m) ja teen useampia vaihtoja peräkkäin ja silti peräpää pysyy hienosti. Välillä jos tulee pieni horjahdus toisella tassulla niin korjaa itse näpäkästi. Tähän vaan sitten kovasti pitäis yhdistää myös sitä ota-reeniä, eli että saisin sen siihen lankulle ja istumaan/maahan ollen itse vieressä ja sit jättää sen. Eli siis yhdistämistä koiran mielessä siihen kaukojen aloitustilanteeseen laudan häivyttämistä varten.

Keskiviikkona olin tuossa viereisen koulun pihassa liikkuroimassa Marjaa ja Ronia, joilla oli viikonloppuna koe. Luca oli lähinnä leikkikaverina mukana palloilemassa ja odotteli näpsäkästi sivummalla Ronin hommaillessa. Loppuun tein vain z-kuvion kerran sen kanssa, ihan ok, topissa se usein tuppaa ilmeisesti ottaan sen puolikkaan askeleen... Eli suoria nopeita heittoja kehiin!

Nyt iski täydellinen blackoutti!! En muista mitä me tehtiin perjantain reeneissä.. Noh, ainakin alkuun me tehtiin sellaista sekamelskarataa, missä oli hyppyä ja noutoo ja putkee ja merkkiä ja kaukoja sekaisin. Nää on aina kivoja:) Ihan pätevästi Luca selviytyi, ekalla kerralla vaan merkkiä ei meinannut millään löytyä mut toisella kertaa sitten jo meni ihan hyvin sinne. Sitten tehtiin tunnaria: tästä oon kyllä ylpeä! Se on kans edennyt hyvin ja nyt tehtiin sekaisin verkolla ja ilman, molemmilla työskentelee yhtä hienosti ja kärsivällisesti eikä kyllä erehdy väärää ottamaan, ei edes epäröi. Todella pätevää!
Koska en nyt oikeasti muista mitä muuta me tehtiin niin en sitten myöskään siitä kirjoita:D

Nyt on ehkä viime viikkojen aikana sellainen pienen pieni tokokärpänen taas tehnyt tuloaan pitkästä aikaa, motivaatio on noussut nyt oikeasti alkaa reenaamaan sitä voittajaa kuntoon. Katsotaan kauanko tätä taas kestää, ja ennen kaikkea mistä sen ajan ottaisi..? Äskeisen tutkielman jälkeen sanoisin, että tässä vaiheessa eniten työtä vaativat ehdottomasti RUUTU ja luoksetulon pysäytykset. Muissa tuntuu, että ollaan ihan hyvällä mallilla tai ainakin hyvää vauhtia etenemässä kohti hyvää mallia:)

Kohti talvea..

Niin siinä vaan kävi taas, että syksy tuli oikein kunnolla ja sen tieltä on taas siirryttävä sisätiloihin reenaamaan myös agilityä. Viime viikonloppuna käytiin jo ensimmäiset hallikisatkin kesäkauden jälkeen TSAU:lla. Sieltä tuloksia alempana, mutta ensin mainittakoon, että parempi puoliskoni loisti samaan aikaan oman seuran agilityepiksissä lainakoiralla Ronilla ensikertalaisten luokassa:D Kyseessä oli siis leikkimielinen, kokeneille koirille ja kokemattomille ohjaajille tarkoitettu luokka, joka oli osoittautunut suosikiksi heti debyyttikerrallaan:) Ihmiset on siis selvästi innostuneita lajista ja osaavan koiran kanssa on tietysti hauska päästä kokeileen miltä se tosiaan tuntuu! Markus nappasi toiselta agilityradaltaan IKINÄ voiton koko luokasta ja Rompokin oli tyytyväinen. Niin taisi kyllä olla myös kisan tuomarina toiminut koiran omistaja.

Jeps, meillä sitten Turkkusessa ei mennytkään ihan niin mainiosti. Kolme agilityrataa oli kaikki suorituksina melko erilaisia..
- Ensimmäinen rata alkoi melko tiukalla käännöksellä kolmannelle esteelle, joka oli keinu. Pelkäsin tietysti kovasti sitä kieltoa keinulta taas, mutta jostain ihmeen syystä koira ei reagoinut myöskään sitä ennen tekemääni ihmisnuoleen.. Ja tulihan se kieltokin. Eli tämän alkuhäsläyksen jälkeen se ratapa oli jotakuinkin siinä. Ainiin mahtui sinne vielä radan päästä päähän asti oleva hyppysuora, jossa olin auttamatta jäljessä pahasti ja koira kerkes kääntyä putkeen ennen viimeistä suoran estettä. Hylly siis sieltä viimeistään:) Huhhuh mitä sähellystä.
- Toinen rata oli sitten melko rimaherkkää tavaraa, siis näytti olevan sitä kaikille luokan koirille. Rimoja tuli meilläkin alas jopa kaks kappaletta! Ja sitten jälleen saman tyyppinen pitkä suora, jonka viimeiselle esteelle oli pakko heittää vähän kauempaa jotta ehtisi sen jälkeiselle putkelle tekeen persjättöä. Noh. Normaalisti siinä heitossa ei olis ollut mitään ongelmaa, mutta sen verran Luca oli nyt herkällä/epävarmana että palasi vielä  pois ja sitten ehti jo vilahtaa putkeen. Että hylly sieltäkin:D
- Kolmas oli hyvää menoa. Kontaktit (kuten muuten aiemmillakin radoilla!!) oli tosi hienot! ja vauhti tuntui hyvältä. Nollahan se olisi muuten ollutkin, mutta omaa epävarmuuttani rupesin muka varmisteleen ja sitten tuli se virhe. Puomilta nimittäin lähdettiin 180 astetta takasinpäin ja olis pitäny luottaa sen verran, että se menee itsenäisesti tekeen sen kontaktin. Mutta ei, menin niin lähelle varmistaan asian, että sit lähtiessä olin pahasti koiran tiellä eikä se nähnyt rengasta. Renkaalle meno siis huonosta kulmasta ja kun se oli rikkoutuva rengas, niin hyllyhän se oli automaattisesti. TYHMÄÄ!

Eli viimesen nollan metsästys ykkösistä jatkuu edelleen.. Vähän vaan alkaa huolestuttaa, että missähän vaiheessa sitä ehtis taas vähän enemmän keskittyä tohon tokopuoleen. Tällä menolla voittajan koe saa kyllä odottaa vielä pitkään:( Jos nyt sais hinattua itsensä vihdoin sinne kakkosiin niin sit ehkä vois ottaa sen ajan ja keskittyä välillä tokon reenailuun.

Eilen olikin sitten kivaa reeneissä, kun pidettiin viralliset ulkokauden päättäjäiskisat joissa siis ensin mentiin omalla koiralla kisamainen ratasuoritus, sitten lainakoirilla. Tällä kertaa saatiin itse valita lainakoirat, mutta kun sen piti olla maxi-ohjaajilla mini niin vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa. Rico-pappa haluttiin säästää toiselta kierrokselta ja se sai käydä vetäsemässä vaan yhden spurtin, joten menin sitten reenikaverin russelin kanssa. Lucan kans tehtiin vitonen, yksi rima alas epäonnistuneen saksalais-söhlinkini takia:D Iiro-russelin kanssa kepeiltä tuli kaksi kieltoa, ei ollut sitten vieraan ohjaajan kanssa niin varma este sille. Kahden kierroksen jälkeen meidän sisarusparvi oli tasatilanteessa, joten meiltä vaadittiin loppuryhmän toimesta kolmatta kierrosta. Mulle koiraksi Ronskuponsku, ja meillähän ei sitten mennyt enää ihan putkeen. Siellä sattui vähän kaikenlaista ja voitto luisui käsistämme viimetipassa:) En voinut silti olla pettynyt, koska Lucapoika se teki vallan mainiot suoritukset sekä Marjan, että Even kanssa ja oli kyllä koirista illan paras. Että tällaista kisailua tällä kertaa:) Jospa saisin tässä tokoiltua joku päivä ja kirjoiteltua jotain siitäkin puolesta.. Normaali perjantaireeneissämme taso ei oo päätä huimannut viime viikkoina, joten pikkusen pitäis saada herättelyä sille puolelle!

Alkuviikon reenailut

Maanantain agilityreeneissä ihan kiva perusrata. Ei tainnut olla mitään kummempia ongelmia:) Kohdat, jotka olisin radassa saattanut olettaa olevan ongelmallisia ei sitä olleet, eli hyvä niin. Muutama hassu rima nyt kuitenkin tuli alas, mutta ne tuli sen verran hassuissa kohdissa, että en viitsinyt rueta asiasta isompaa numeroa tekemään.. Liekö ollut esteväli hieman erikoinen tai mitä sitten olikin, mutta ei niitä rimoja ole nyt viime aikoina alas tullut joten nämä kuittasin tällä kertaa vasemmalla kädellä. Täytyy tietysti katsoa, ettei ensi kerralla sitten päästä enää yhtäkään lipsahtamaan. Kontaktit oli hyviä! Kerran luiskahti A-lta pois sekunti ennen vapautusta, siitä höpsöttelyt ja uudelleen. Ei sen kummempaa:)

Eilen sain jopa aikaiseksi ottaa ja mennä pihatokoileen vanhempien nurmikentälle! Yllätyin tästä reippaudesta oikein itsekin, mutta hyvä, että menin. Oli ihan kiva reeni.
Ensiksi ruutua. Merkkejä oli vain neljä, eli sitä "vaikeinta", siis lähtömerkkiä ei nyt päästy reenaamaan. Kuitenkin kaikki neljä ruutuunmenoa ilman sen kummempia apuja meni hienosti! Nyt ei tullut mitään reunamerkkien suuntaan haparointiakaan vaan meni suoraa keskelle, alustalle. Viimeiseen lähetykseen alusta pois ja kun oli oikeassa kohdassa, annoin TOP-käskyn. Se oli hieno! :) Sitä tarttis kovasti reenailla että lähettelee merkille ja ruutuun vuoron perään, kun vaan olis vielä yks merkki. Lisäksi myös sitä lyhyeltä matkalta ruutuun lähetystä, siis ruudun hahmotusharjoitusta olis hyvä...

Ruudun jälkeen ohjattu nouto. Kaks kertaa molemmille puolille, vasen kyllä tuntuu olevan jotenkin vahvempi. Mutta ei sillä, nämäkin meni kaikki paitsi ensimmäinen oikealle lähetys erittäin hienosti. Ekassa oikeassa jäi vilkuilemaan vasenta kummiskin niin palautin takaisin merkille ja otin alusta. Kaikki palkkaukset tuli vauhtipalkkana, eli ei ollenkaan sivulle tuontia, se kun ei oo ollut ongelma toistaiseksi ainakaan. Ihan ok reeni tästäkin. Se ongelma onkin siinä, kun pitäis saada se merkille lähetys yhdistettyä tähän liikkeeseen. Kun sieltä merkiltä vain ei pysty lähteen... :D

Joop, mitäs vielä. Seuraamisen käännöksiä, sivusiirtymiä ja peruutusta. Nyt ei ollut heti alkuun niin skarppina näissä kun viimeksi. Pallopalkka selvästi vähän lamaannutti kun oli näkyvillä. Kun laitoin piiloon niin meni jo paljon paremmin. Näitä on mukava ottaa aina välipalaliikkeenä ihan minimipätkä, kun Lucakin on niin nohevana niistä. Sen seuraamiseen ei voi kyllä olla kun tyytyväinen, ja olen aina ollutkin:)

Loppuun mitäs muutakaan kun luoksetulon stoppeja. Kun en muutakaan keksinyt. Laitoin merkin matkan puoliväliin ja harjottelin samalla sitä käskynantokohdan arviointia. Pysähdyksiä taisi tulla kaksi kappaletta, ensimmäinen välttävä ja toinen jopa ihan ok... Loput toistot oli joko suoraa heittoa tai sitten läpijuoksua. Aika monta toistoa tuli ja vauhti pysyi silti joka kerta muuttumattomana, ja tosi hyvänä. Tässä liikkeessä vauhti onkin huomattavasti parempi ulkoreeneissä kun sisällä.

Sellanen reeni se. Lisäksi on koitettu tässä viime- ja tällä viikolla sisällä reenata kaukoja takapää lankulla (tästä joskus kirjoitin, on osoittautunut mainioksi!) ja PAM-temppua. Ennen perjantaita näitä pitäis vielä reenata lisää koska muuten saatamme menettää paikkamme tokoryhmän hikkeinä. Toisin sanoen siis ainoina, jotka edes joskun on jotain reenanneet:) Että näin meidän ryhmässä!

Voittajafiilis

Jeppistä. Lauantain Kaupunkitaistelupäivitystä jälleen hieman viiveellä, mutta oli kiva reissu! Ei satanut, vaikka kerrankin olin varautunut kaikkeen mahdolliseen sään kannalta:)
Joukkueemme tilannekatsaus säkäluokkien edetessä:
Minit aloitettiin kahdella hienolla nollalla, ensin Mari ja Tyyne ja heti perään Eve ja Rico-pappa köpsyttelivät molemmat virheettömän radan. Näiltä pohjilta jatkettiin sitten vielä kaksi muuta miniä, joista kolmantena tuloksena voimaan taisi jäädä Hannun ja Tyynen veto 10vp. Minien jälkeen taisimme olla yhteistilanteessa kolmantena(kohan)?
Medeistä meillä oli saatu matkaan hieman vajavainen joukkue. Ensimmäisenä starttasivat Maija ja Pyry, joille taisi kertyä matkan varrella useampikin hylly:) Eli tässä tapauksessa siis useampi kymmenen virhepistettä. Kaisan ja Marin osalta rata loppui lyhyeen, kun Mari-villis oli päättänyt, että tänään ei ole hyvä päivä agilitylle:) Kolmantena koirakkona medeistä Mari ohjasi Pyryä, josta tuli joukkueemme medien paras tulos. Kahdella tuloksella, jotenkin ihmeen kaupalla medien jälkeen tilanteessa olimme kuitenkin jaetulla toisella sijalla. Marjan kanssa maksien rataantutustumaan mennessä siinä hekoteltiin, että eiköhän tässä ole paineet meidän osalta poistettu. Tuntui, ettei ne suoritukset nyt niin nappiin ollut menneet, mutta ei ne siis olleet muillakaan joukkueilla!
Muut joukkueen jäsenet sai meidät sitten vielä uskoteltua hurjaan taistelumielentilaan:D Marja aloitti Reinon kanssa, ja silläkin radalla tapahtui melko paljon kaikenlaista, josta ei liene kukaan selvillä. Reino nyt vain oli vähän villillä tuulella ja ehti suorittamaan kaikenlaista:) Lucan kanssa mentiin toisena ja vaikkakin tuntui vähän sellaiselta väkisin ohjaamiselta ja yksi pyörimiskohtauskin rataan mahtui vastakäännöksen jälkeen, kun Luca jäi esteen taakse pyörimään että niin mihin päin sitte, mutta tämän ehdin kuitenkin pelastaa ja menin koukkimaan sen sieltä mukaani:) Nolla se rata jokatapauksessa oli, jipii! Kolmantena starttasi jälleen Marja lainakoira (aussi) Moan kanssa. Moa on vähän erilainen ohjattava kun meidän koirat, huomattavasti kovempi, joten Marja sai herätellä itsensä hieman "moamaisempaan" mielentilaan ja ihan hyvinhän se toimikin! Ohjaajan omasta sekoilusta puomilla (yritti vaihtaa ohjaussuunnitelmaa kesken puomin) johtuen Moa ehti livahtaa edessä olevan putken väärin päin, mutta muuten rata olikin hienoa menoa! Kymppi siis siitä.
Ankkuriosuudelle heitettiin kehään sitten minut ja Reipsikka-poika, ja jännitys tiivistyi:) Reinon kanssa tehtiin kyllä kiva rata, tuntui mukavalta ohjata ja koira ja ihminen suoritti kokoajan samaa rataa, sehän jo itsessään on hienoa! Nolla siis siitä, ja niinhän siinä kävi, että kun Reino jätti ajassa Lucan taakseen, niin maksien kisassa meille Reinon kanssa voitto, Lucan kanssa kakkossija, jee!
Sittenpä ei enää muu auttanut, kuin odotella huimia tuloksia ja voittohan sieltä joukkueellemme tuli, toisena vuonna peräkkäin. Poika lähti saunomaan jälleen Sastamalan suuntaan, tai no saa nyt nähdä pääseekö se ihan saunaan asti tänäkään vuonna:) Kyllä tästä joukkuemenestyksestä nyt ainakin kahvit sietäis keittää! Ehkä sitten pikkujouluissa...

Siis mukava reissu ja oli mukavaa kisata kerrankin kannustusjoukkojen kera:)

Kohti taistelua!

Tämä tulevan viikonlopun Harjavallan kaupunkitaistelu on siittä erikoinen kisa, että sen radan saa nähtäväksi - ja harjoiteltavaksi etukäteen. Minun mielestä melko reilua:) Eilen reeni käytettiin siis luonnollisesti jokaisen mutkan ja käännöksen millintarkkaan harjoitteluun. No EI NYT SENTÄÄN. Kunhan edes jotenkin tietäis, mitä meinaa lauantaina tehdä radalla. Itse reenasin myös Reiskalla sikäli kun siitä tulee lauantaiksi mun lainakoira, ja nyt vasta huomattiinkin, että en oo koskaan ennen Reinolla mennyt! Hassua kyllä. Mutta hauskaahan se oli Reipsikankin kanssa kirmailla:)

Reinon kanssa reenaamisesta sen verran, että täytyy vain itse muistaa ne pienet erot, mitä sen ja Lucan ohjaamisessa on; ei muita ääntelyitä kuin kontaktilla ja ehkä tuntui ainakin eilen pysyvän hieman helpommin hallinnassa kuin Luca, eli ei ehkä ihan niin paljon haltuunottoa tarvita. Ohjaukset ajattelin kyllä kuitenkin vetää samalla kaavalla molemmilla koirilla.

Luca:
- Ensimmäinen kierros aivan täyttä sikailua:D Siis oikein sellaista, mitä Luca ei kyllä yleensä KOSKAAN tee. Ei minkäänlaista yritystä edes ja sitten vain karkaili ihan mihin esteille itse tykkäsi. Ei hyvin alkanut.
- Seuraavaksi koitettiin vähän katkoa, että pääsisi edes jostakin palkkaamaan. Nyt oli jo vähän mukana ja vauhtikin taisi parantua. Rata on kyllä siitä haastava, eikä todellakaan mielestäni mitenkään mukava rata koska siinä on todella monta siivekkeen ympäri pyörityskohtaa, joissa siis ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Nää on aina isolla koiralla, varsinkin sellaisella joka ei käänny täydellisesti, sellaisia haastekohtia, että miten saa pysymään paketin kasassa. Alkuun nyt päätin tehdä pyörityksen, siinä vain täytyy muistaa olla tarkkana sen paikan kanssa, mihin itse menee pyöritystä tekemään! Katsoin eilistä reeniä videolta ja kylläpä oli sitten itselläni melkoisen juhlavan pitkällinen vienti siihen pyöritykseen:D Koiralle tuli ainakin kolme ylimääräistä laukka-askelta!
- Taas melko haastava valssikohta, jossa valssin on oltava AJOISSA VALMIS!!
- muutama potentiaalinen putkeenkarkaamiskohta, joista toiselle en oikein vielä tiedä, mitä aion tehdä... Eilen tein vastakäännöksen mutta siinä on suuri riski, että löydän sen jälkeen itseni poikittain sen putken päältä, johon koiran pitäisi mennä:D Tila on nimittäin melko pieni..
- Niistossa tarkkana, että en mene itse peittämään siivekettä!! Selkeämmin sinne riman yli merkkaus ja sitten AJOISSA POIS TIELTÄ. Niistoa ja niistopersjättöä on kyllä pakko vielä torstaina ottaa palkkauksen kanssa. Eilen teki joka kerta kiellon jälkimmäisellä. Ärsyttävää! Muistaakseni niistot oli vielä joskus nuorempana Lucalla tosi toimivia! Nyt se ei selvästikkään siitä tykkää, koska pelkää tiukassa paikassa tiputtavansa riman.
- Videolta katsoessa myös huomasin, että ensimmäisessä niistokohdassa Lucan hyppy suuntautui hieman väärin, kun sen pitäis jo laskeutuessaan olla nokka oikeaan suuntaan menossa niin se hyppäsi kyllä eilen viistosti riman yli, mutta varsinainen käännös tapahtui vasta laskeutumisen jälkeen. Pitääpä kokeilla vielä torstaina jos tätäkin saisi tiukennettua..Lähinnä ihan vain reenin vuoksi, ei sen takia, että kisoissa menisi täydellisen tiukasti. Siihenhän ei pyritä vaan siihen, että edes jonkin näköinen nolla tulisi:)
- Radan toiseksi viimeisellä esteellä myös vielä melko haastava kohta, jossa ainoa vaihtoehto on oma voimakas jarrutus ja toivomus siitä, että koira reagoi siihen ja kääntyy hypyltä oikeaan suuntaan:)

Että tämmösillä eväillä ja vielä torstain "viimeistelyllä" lähdetään sitten hakemaan uusintaa viime vuodesta, jolloin kaupunkimestaruus tuli meidän seuralle! Itsehän en silloin ollut edustuksessa, joten tänä vuonna riskit on huomattavasti suuremmat:D On kyllä kiva päästä meneen kahdella koiralla! Hauska nähdä mikä on sitten lopputulos...

Ylöjärvellä kisailemassa

No niin, tässä kun vauhtiin päästiin niin kirjotellaas nyt samantien eilisenkin tapahtumat. Eli jälleen vierähti kuukausi edellisistä kisoista Raumalta ja nyt sitten kisailtiin Ylöjärvellä. Olipa hassua pitkästä aikaa kisata vaan kaksi rataa, siinä jotenkin tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli:) Mutta oman kuntoni kannalta varmasti hyvä ettei ollut yhtään enempää, sen verran pukkas viikonlopuksi (tietysti!) flunssan päällensä.

Tosiaan kaksi agilityrataa ja tuomarina oli Würtrich, jonka radoista kyllä oon tykännyt! Nämäkin oli ihan kivoja, jälkimmäinen kylläkin ehkä aavistuksen tylsä... Mutta niinkai niiden kuuluukin ykkösissä olla. Ekalla radalla se virhe tuli juuri siinä kohtaa, missä arvelinkin sen tulevan. Eka kontakti oli hieno, mutta keinulle tulo oli sitten melkoisen haastava. Siinä oli väkisinkin itse vähän koiran tiellä valssissa, kun tuli putkesta lujaa ja jäin yhden hypyn taakse valssia tekeen. Melkein arvasin, että olen siinä myöhässä ja joko tulee rima alas tai sit kielto keinulle. No kielto tuli. Tää oli kuitenkin ainut vaihtoehto, koska jos olisin mennyt tekeen valssin toiselle puolelle sitä ennen keinua olevaa hyppyä en olis millään saanut sitä kääntyyn keinulle. Kiellon jälkeen sit radan lopussa puomi oli vähän niin ja näin, että taisi sieltä vähän varastaa joten otin sen suosiolla uusiksi. Sekä keinulla, että tässä korjatulla puomilla alastulossa oli sit sitä hiipimistä. Huoh!

Toisella radalla sitten alas tuli muurin palikka melko tiukassa valssikohdassa. Turhauttava virhe! Mutta eipä siinä, tuli se keinun kielto tälläkin radalla, vaikka nyt oli varmasti tilaa ja näkyvyyttä. Todella ärsyttävää. Kun rupesin sitten oikein miettimään, niin onhan näitä kontakteille kieltoja kyllä tullut; virallisissa kisoissa keinulle nimeonmaan ja epiksissä vähän muillekin. Ja tämä on taas sellanen oire, joka ei KOSKAAN ilmene reeneissä. Se selvästi niin paineistunu niistä kisatilanteessa kun tietää, että roiskia ei ainakaan saa, että sit yritetään päästä kiertämällä. En tiedä mitä tällekin vois tehdä, vai voiko mitään..

Noh, nyt kun tätä kirjottelen niin rupeaahan se koko reissu taas ärsyttämään, vaikka eilen olin varmaan niin puhki flunssan takia, että en jaksanut edes olla turhautunut:) Varmasti pitäisi kisata taas vähän tiiviimmin, mutta kun ei nyt ihan jokaista viikonloppua haluaisi siihenkään käyttää. Ensi viikonloppuna ollaankin sitten Harjavallassa kaupunkitaistelemassa, eli ainakin episkisatilannetta tulee sieltäkin ja vähän vaativammalla radalla. Ilmeisesti minä meen Lucalla ja Reinolla, kas kun meidän seuran joukkueisiin ei hirveätä tunkua ollut niin maxijoukkue koostuu minusta ja Marjasta sekä yhdestä lainakoirasta. No niillä sitten mennään:) Katsotaan kuinka äijien käy!

Perjantaitokot

Näköjään tässä kirjoittelussa tuli jonkinlainen väliviikko, ainakin parit agireenit taisi jäädä kommentoimatta ja varmaan myös yhdet tokot. Nooh, koska en nyt muista mitä silloin on mahdollisesti reenattu ja onko mitään tapahtunut niin se varmaan tarkoittaa sitä, että mitään kovin radikaalia ei tapahtunut:) Nyt täytyy ottaa kuitenkin niskasta taas vähän kiinni ja muistella ainakin perjantain tokoja.

Paikalla oli vaan kaksi reenaajaa, joten saatiin melko ruhtinaallisesti reeniaikaa:) Ensiksi katottiin viime viikolla kotiläksyksi saatu tempun opetus. Meillä se oli PAM, eli liikkumatta makaaminen kyljellään. Melko kunnianhimoista, mutta päästiin me nyt ainakin jonkinlaiseen alkuun viikossa:D Tämä oli pakko opettaa ihan perinteisellä houkuttelumetodilla, koska niinkun Mariakin sanoi, seippaamisessa menisi ikuisuus, jos se edes onnistuisi. Siitä saatiin sitten lisäjalostuskäsky ensi viikon ajalle, katotaan josko sitä kerkeis tässä hiomaan paremmaksi. Ehkä pitäis joskus vähän jotain muutakin reenailla myös omalla ajalla, koska edelleenkään en ole syksyn alun jälkeen tehnyt oma-aloitteisesti oikein mitään! Ärsyttävää!

Sitten tehtiin kaukoja ja niissä Lucalle jälleen uusi systeemi: takajalat lankun päälle ja siinä pitää vaihdoissakin pysyä. Vaikuttaa ainakin alkuun tosi hyvältä, kun se on niin hyvin hoksannut sen takajalkahomman jo aiemminkin vadeilla, jumppatyynyillä jne. Tämä saattais jopa toimiakin! Hirmuhyvä uusi vinkki jota vähän eilen jo kokeiltiin kotona jopa:)

Itsekseni otin näiden jälkeen vähän seuraamista vireen nostatukseksi, ja tuntui kyllä hyvältä meno! Kaikkea vähän sekaisin, paljon vasempaan käännöksiä ja peruutusta sekä sivusiirtymiä. Sivusiirtymät ja vasempaan käännökset ei vieläkään oo yhtä hyviä näin kun namin kanssa hioessa, mutta on niissä jotain tapahtunut. Muutenpa seuraamisessa ei meillä paljon ole ongelmia ollut, siinä Luca on kyllä mahtava:)

Lopuksi luoksetulon pysäytyksiä, me otettiin nyt vaihteen vuoksi maahan menoa, ja ihan oikeilla matkoilla törppöjen kanssa. Oli varmaan eka kerta kun reenattiin tätä ilman putkea ja siihen nähden ihan ok! Vauhti pysyi kohtuullisen hyvänä toistoista huolimatta ja maahanmenot on kyllä nätit ja tarkat. Vähän oli sellaista, että se ei ihan salamana käskystä alkanut suorittaan sitä, varmaankin melko yllättävää kun osasi todennäköisesti odottaa stoppeja, joita ollaan jatkuvasti hiottu, mutta parempi näin kuin niin, että se itse maahanmeno olisi venyvä ja vanuva! Tämän harjoituksen loppuun vielä läpijuoksu ja yksi suora heitto myös stoppiin. Kiva reeni kokonaisuudessaan.

Jälleen uusi viikko

Pikkuhiljaa täytys varmaan taas oikeasti alkaa sitä tokoakin reenaileen, huoh! Kolme viikkoa on nyt käyty reeneissä ja mitään muuta ei oo sen eteen tehty..:/ Viime perjantain reenit muuten meni ihan kivasti, ja nyt kun taas senkin muistan niin laitanpa ylös.
- ensiksi ruutua, läheltä lähetystä ilman alustaa, siis oikean paikan hahmotusharjoitusta. Tästä ei tullut YHTÄÄN MITÄÄN:D Tämä harjoitus jälleen näytti sen Lucan pahaa laatua olevan merkkiuskollisuuden eli eihän se tehny muuta kun suuntas suoraa kohti merkkiä ja seistä täpitti siellä hamaan loppuun saakka, nokki ja vaihto asentoa ja yritti vaikka mitä. Mutta ei niin ei:) Sillä siis todellakaan ei oo minkäänlaista ruudun hahmotuskykyä noin läheltä! Tämmöstä pitäis EHDOTTOMASTI reenataaa... eikä tarvis niin paljon tilaakaan. Nyt ne törpöt jostain ja vähän äkkiä ja loppuu se ruudun ihmettely.
- Ruutuun lähetys täydeltä matkalta taas onnistui ihan kivasti useamman kerran. Ei tullut mitään epäröintejä eikä törppöjen kautta kaarteluita vaan suoraa keskelle kosketusalustan päälle. Maria kehotti tekemään ruutu-merkki erottelureeniä lähettelemällä edestakaisin ja sit erillisenä sitä läheltä ruutuun lähetystä seippaamalla sillai, et olis myös reunanauhat jotka helpottais hahmotusta. Kyllä, juurikin näin pitäis tehdä!
- sit ohjattua noutoa. Merkille lähetystä ei kyllä tähän voi yhdistää vielä, niin se vaan on. Mut kun autan merkille niin lähti kyllä hyvin hakeen ja molemmat puolet onnistu yhtälailla. Tästä on nyt muutamina viime kertoina jäänyt ihan hyvä mieli, mut olishan se tärkeää päästä yhdistään se merkki siihen!
- nyt iski bläkautti, en oo ollenkaan varma tehtiinkö vielä joku muu liike. No ainakin tehtiin sellaisten jumppatyynyjen päälle takaosan asettelua ja sit jos se onnistui niin kaukojen vaihtoja takaosa siinä tyynyllä. Lucalla se takaosan sinne tällääminen onnistuu hyvin ja itsenäisesti, kun ollaan muutaman kerran reenattu samaa vadin päällä niin se hoksas sen kyllä nopeasti. Kaukoja tein osan ihan nenästä ja osan sit noin metrin päästä, lähinnä oli siis kyse koiran takapään jumppaamisesta. Tämä tekee Lucalle varmasti hyvää! Hieno nähdä miten se kieli keskellä suuta taiteilee tasapainonsa kanssa. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo seippaaminen opetusmetodina on todellakin ollut Lucalla toimiva tapa! Se on aina NIIIIN nohevana kun tietää hoksanneensa mitä haetaan ja osaa tarjota sitä:)

Semmoset tokoilut. No eilen sitten taas normiaksareenit. En ehtinyt oikein tutustua rataan joten oli vähän semmoista sähläystä itsellänikin. Rimat oli sekaisin 55-65 ja yksi rima tuli kerran alas, just 65cm. No ei siinä nyt mitään, mutta kontakteilta varasti KAKSI KERTAA! Mrrr. Tein kyllä tosi hämäävät kontaktit niin, että jatkoin yliselkeästi seuraavan esteen ohjaamista, mutta silti. Pöh pöh. Noo, kai se on ihan hyvä, että näitä karkaamisia tulee reeneissäkin, vahvistaapahan ainakin sitä, että ei niistä jatketa missään tilanteessa eteenpäin. Muita juttuja, mitä vielä jäi mieleen:
- Niisto-persjättö oli TODELLA huono. Ei meinannut sitten millään mennä sinne niistoon ja oli hidas ja kömpelö. Pitäis näitäkin muutaman kerran palkkailla siihen käteen tulemisesta.. Niistoa en ookkaan käyttänyt radalla missään pitkään aikaan...
- Toinen tiukka kohta, takaakierto, välistäveto, takaakierto, tiukka valssi taas meni yllättävän hyvin, vaikka sitä vähän etukäteen epäilin. Hyppäsi varmaan sen verran varovaisesti, että laskeutui lyhyesti ja kääntyi tässä kohdassa hyvin. Muutamassa muussa kohdassa rataa kyllä tuntui taas, että ei sitten niin millään kääntynyt.. Aavistuksen semmosta samaa jähmeyttä tuntui olevan, mitä viime viikolla... Tai sitten se vaan tuntui. Saattoi kyllä vain tuntua myös siksi, että radan loppuosaa ei saatu tehtyä enää onnistuneesti kun molemmat oli jo niin puhki ja viimeinen suoritus jäi kaarteluksi ja pelasteluksi. Tämä on niitä juttuja, että pitäis mennä vielä toisen kerran reenaamaan rata kokonaisuudessaan ja se loppukin kuntoon. Mutta eipä sitä tietenkään ehdi, kun rata puretaan jo tänään.
Ilmottauduin taas pitkästä aikaa kisoihinkin, parin viikon päästä. Käyhän tää kerran kuussa -tahtikin kun vaan tulosta tulee:)

Episten jälkilöylyt

Juup. Tuntuupa kovasti siltä, että joka kerta menee vähintään pari päivää pitkäksi nämä mun blogipäivitykset. No tätäkin kirjoitusta alottelin perjantaina, mutta se jäi kesken joten jatkan sen nyt loppuun. Voi siis olla, että välillä tulee kirjoitettua ihan soopaa kun ei edes muista enää, mitä oikeasti on tapahtunut..:)

Keskiviikkona oman seuran epiksissä jälleen kolme starttia, joista ensimmäinen ihan mölliradalla. A-este oli suoralla ja sen jälkeen suoraa edessä putki. Melkein aavistinkin kuinka käy ja niin myös kävi. Karkasi aalta suoraa putkeen. Ei siinä taas auttanut muu kun ärjyä ja karjua ja ottaa A uudelleen jonka jälkeen ulos radalta.
Avoimen rata mentiin jälleen kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla (kaikesta huolimatta) loppuun asti:) Ekalla radalla taisin söheltää oman ohjaukseni jonka seurauksena ensin tuli ehkä hylly, meni väärään päähän putkea ja sitten siinä jo tapahtuikin kaikkea mahdollista ja monta kertaa:D Puomille teki monta kieltoa ja lopulta hiipi alastulon äärimmäisen hitaasti. Kauheaa katseltavaa!
Tokalla kertaa sitten muu meni ihan ok, kontaktit ja ohjauksetkin, mutta rimoja tuli alas.. Kaksi niitä tais lopulta tulla ja myös eka radalla muutama, eli oikein kunnolla sitten vaihteeksi. En tiedä mahtoiko Luca olla jotenkin normaalia väsyneempi tai jalat/selkä jumissa kun ei nyt ihan tollaista ole ollut piiitkään aikaan..:/ Rimojen tiputtelu ja jonkinlainen jäykkyys menossa kyllä tuntui myös vauhdissa ihan selkeesti.

Torstaina sitten pikkureeniä samalla ja vähän muokatulla radalla, mutta koska en siitä yhtään mitään muista, parempi olla vain hiljaa:) Laitanpa sen sijaan taas pari kuvaa kehiin.


Luca on melkoisen hurja koira, ilmeestä päätellen ainakin.

Kaverit Luca ja Reiska lentoon lähdössä.

Reipsikka kävi vähän hommissa, ja savu vaan nousee...

Elina kouluttamassa

Ja taaskin perjantain tokoreenit kuittaantuvat vasemmalla kädellä, kun en ole kerran aiemmin saanut kirjoiteltua:/ Tehtiin paikalla istuminen ja makuu, molemmissa VINKUI, kuinka rasittavaa!! Sitten hyppynoutoa, taas oli perhana sitä mitä viimeksi, että meinas tullessa lähteä kiertään estettä eikä kapulaan tarttuminenkaan kyllä hääviä ollu. No otettiin pari kertaa apujen kanssa ja vähän villiten, sit meni jo paremmin. Pitäis nyt varmaan tehä pelkästään niitä hönttäheittoja ja vaikka suoralla palkallakin ilman mitään kunnon palautuksia... Jotenkin tästä liikkeestä on nyt mennyt into. Voi kyllä olla myös reenin puutettakin, oon päästänyt tokoilut täysin rappiolle tässä viime aikoina! Lopuksi vielä lyhyt harjoitus liikkeestä istumista, ensin annoin selkeitä apuja, mutta Marian käskystä avut pois ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut...  En kyllä silti luota tippaakaan istumisen ja maahan menon erotteluun jos niitä tekee sekaisin.

No sitten siihen Elinan reeniin. Rata oli kiva, sisälsi PALJON tiukkoja käännöksiä kovista vauhdeista. Siis ihan sellaista, että täysiä muutama este, täyskäännös, taas täysiä ja taas käännös. Pelkäsin, että menee ihan plörinäksi kääntymisten kanssa, mutta jostakin syystä ei niissä nyt ollutkaan kovin paljon ongelmia. Ehkä vauhti oli jotenkin kuitenkin hitaampi tällä radalla, kun niin paljon piti pitää "kiinni" koiraa.. En jaksa nyt pitkiä sepostuksia niin laitan taas lemppariranskalaisilla viivoilla:D
- Sylivekki-jaakotus toimi tosi hyvin alun tiukassa käännöksessä. Ei edes kokeiltu muuten, mutta uskon et esim. ihmisnuolella olis ollu paljo huonompi!
- kontakteilta tulikin nyt sitten pitkästä aikaa parikin karkaamista ja yks hiipiminen, tietysti just Elinan reenissä:) Noh, siihen ei sen kummemmin puututtu, Elina oli vaan sitä mieltä et nyt lisätä kuitenkin reilusti myös reeniin  niitä nopeita vapautuksia kontakteilta ajatuksena siis niin, että koira ei koskaan tiedä mennäänkö suoraa vai pysähdytäänkö ja silti sen pitää kestää. Joo! Tätä täytyy rueta.. Oon vaan niin pelänny sitä että suorat vapautukset reeneissä taas lisää sitä kisasikailua. Mutta toisaalta tolla hommalla varmaankin kontakteihin saa myös vielä lisää vauhtia. Ruetaan kokeileen ja katotaan..
- tämä on tärkeä: Ota ehdottomasti käyttöön enemmän ohjauksena oman liikkeen rytmin muutos! Esim. radan kahdessa kohdassa kun viedään koira eteen hypylle jonka jälkeen suunta vaihtuu 180 astetta, älä vie sinne hypyn eteen asti vaan hidasta vauhti ja jää kauemmas niin kerrot koiralle käännöksestä. Tiukemmassa kohdassa pysähdy kokonaan ja jatka omaa liikettä suoraa kohti seuraavaa estettä. En usko, että näissä tarvii alkaa pelkään mitään kieltoja silti hypyiltä!
- sylkkärissä koira ennakoi ihan hirveästi! Se luulee tietävänsä mitä tässä tehdään ja ei tule tarpeeksi minua kohti vaan lähtee tiukasti kääntymään hypylle jolloin linja saattaakin olla tosi huono. Se on tietty hyvä että se kääntyy hyvin poispäin, mutta nyt pitäis palkata siitä, että tulee siihen käteen ja kääntyy vasta luvan saatuaan, ts kun linja seuraavalle esteelle on hyvä.
- Jos oikein muistan, poispäin käännöksessä tiputti parikin kertaa riman. Sitä kohtaa tosin tehtiin vasta ihan lopussa, kun koira oli jo täysin puhki eli en ruennut sitä vaatimaan, mutta täytyykin tarkistaa, ettei siinä poispäin käännöksessä itsessään ole ongelmaa!

Lopuksi Elina sanoi vielä, että meidän pitäis tehdä paljon sellasta reeniä, että ensin tehdään rata pienissä pätkissä ja tarkasti hioen, sitten koko rata kerralla nollareeninä läpi. Tämä kuulemma nimenomaan MUN pääni kannalta:) En kyllä tajunnut kysyä, mitä se sillä tarkoitti.. Ja tietysti nämä reenit pitäis vielä jakaa eri reenikerroille niin, että vauhti olis maksimi myös siinä koko radan reenissä. Nythän taas vauhti hiipu kovasti loppua kohden, on noi Elinan reenit vaan niin mahdottoman rankkoja koirallekin. Harmittaa kun en muista mitä kaikkea muuta se sanoi.. Varmasti paljon muutakin hyödyllistä, mutta siinä läkähdyksissään varmaan puolet menee aina ohi:( Pitäis olla ääninauhuri aina mukana! Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava reeni, mitä nyt jotkut omat/koiran epänormaalit sähläykset jäi vähän kaivelemaan. Mutta pääasia, että aina riittää reenattavaa. Keskiviikkona sitten taas epistellään vähän!

Nyt sain viimeinkin niitä juhannusreissun kuvia, kun Eve kerkesi niitä pienentelemään. Laitan myöhemmissä jaksoissa varmasti lisää kyllästymiseen asti, mutta tässä alkuun pari ihkua otosta karvaveljeksistä:)

"En mää sitä palloa katso. Keräsin vain kaikki tassut alleni ja lekottelen tässä auringossa."

Roni on jonossa sammakolle.

Paluu arkeen

Sikäli otsikko ei pidä paikkaansa, että lyhyen viikon lomani oon pitänyt jo kauan sitten ja omalta osaltani kesä on työn puolesta ollut arkea lähes kokonaan:) Reenien kannalta kuitenkin nyt alkoi syyslukukausi, koska perjantaina startattiin myös tokoreenit ProCaniksella. Niistä en jaksa nyt avautua sen enempää, muuta kuin että reeni oli tosi kökkö. Luca oli jo lähtiessä väsynyt ja sitten sen energia oli vähän muualla, lähinnä haistelussa hallissa.. :( Itse liikkeitä teki kyllä ok, mutta sitten ei palkkautunut oikein hyvin kun ajatukset oli siellä hajuissa. Tyhmää, mutta jospa tällä viikolla jo päästään vauhtiin! Sunnuntaina otin sitten vähän niinkun testinä luoksetulon pysäytyksiä (joita siis tehtiin pe) vielä itsekseni, ja silloinhan ne olikin aivan mahtavat! Siis nimenomaan luoksetulon stoppi oli muutaman kerran lähes täydellinen! Ehkä sekin on sitten jossain vaiheessa vähän kehittyny, tai sitten on reenattu tarpeeksi yllättävästi sitä. Maahanmenossa ei ole ongelmia toistaiseksi ilmennytkään..

Tän viikon agilityreenirataa tein taas vähän jo torstai-iltana, ja se olikin viime viikkoiseen verrattuna melko leppoinen:) Kaikki tuntui sujuvan, ei rimaongelmia, ei kontaktiongelmia ja ne kontaktit tuntuu kyllä huimasti kehittyvän kerta kerralta, nopeutta ja itsevarmuutta tulee lisää. Radan se "juttu" oli ehkä vippauskohta, jossa siis ei oikein muuta mahdollista vaihtoehtoa ollut. Sekin meni ihan ok, ehkä torstaina paremmin kun tein sitä ihan palkkaamalla ensin useamman kerran. Siinä on kans sellanen ohjaus, että on näppärä sitten kun koira osaa sen hyvin!

Nyt myös twisti melko tiukassakin kohtaa tuntu pitkästä aikaa hyvältä ja sujuvalta niin itselle kun koiralle! Ehkä siitä kesäkuisesta Elinan twistireenistä oli jotain hyötyä. Ja myös nuo takaakiertoon lähetykset ja sieltä tiukat viistohypyt on Lucalla parantuneet huomattavasti siitä, mitä ne oli tossa alkukesästä, siis että tuli kieltoja ja rimoja alas. HYVÄ HYVÄ! Oli kyllä mukava reeni niin torstaina kun eilenkin. Katotaan, otanko Lucaa nyt torstaina kentälle kun sunnuntaina on sitten taas Elinan koulutuspäivä.. Ensi maanantain aion joka tapauksessa pitää palautustaukoa omista reeneistä, jos sitten ens viikolla vaikka tulis tokoiltua tehokkaammin:)

Popopo poing poing po poing poing!

Maanantaina sitä samaa hankalaa agilityrataa mitä torstaina vähän raapastiin. Täytyy kyllä sanoa, että koirat oli AIVAN puhki reenin jälkeen, rata oli äärimmäisen raskas koiralle suorittaa vaikeine hyppykuvioineen ja kolmine keppeineen. Ja oli se ohjaajallekin haastava saada onnistumaan, se yksi hyppykuvio lähinnä. Tehtiin vielä tiukimmat hypyt 65cm rimoilla, joten oli siinä Lucalla tekemistä!

Suurin osa reenistä taisi mennä juuri sen vaikean hyppykuvion hiomiseen, mutta lopulta se saatiin onnistumaan jopa kahdella eri tavalla joten kuten. Parempi tapa oli jälleen takaakierto-persjättö verrattuna pakkovalssiin toisella puolen estettä. Tai ei pakkovalssissa ongelmaa ollut, mutta sen jälkeisessä muurin taakselähetyksessä.. Kaikki kolme rimaa, jotka olivat 65cm taisi tulla kerran ainakin alas ja myös muurin (65cm) palikka tippui kun hyppäsi sen niin viistosti, muissa ei ongelmia ole ollut viime aikoina. Pitäisi koputtaa puuta sen suhteen ainakin! :) Meidän 65 rimojen reenit taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla, joten niitäkin täytyisi kyllä aina joskus ehdottomasti olla. Jotenkin se vaan tuntuu pahalta tuota hyppyyttää niin korkealle kun ne takajalat ovat sellaset vempulat ja lonkatkaan ei ihan priimat. 

Mieleen reenistä jäi kuluttavan hyppyreenin lisäksi haastavat kepeillemenot, jotka kaikki sujui hienosti, jee:) Päällejuoksussa keppien jälkeen kyllä kerran karkasi toiseksi viimeisestä välistä putkeen jonne olin sitä ohjaamassa, pirulainen. Sitä ei kyllä usein tee, mutta tuo oli melko paha kohta kun putkensuut ihan keppien pään lähellä molemmin puolin. Kontaktit ei tällä radalla olleet kovin tärkeässä osassa, mutta ne kaikki suoritti hienosti ilman hidasteluita saati karkailuita. Siis sillai niinkun pitääkin:) Nyt myös olen ollut huomaavinani parin viime reenin aikana, että se itsevarmuus sillä selvästi alkaa pikkuhiljaa kasvamaan kontaktilla ja sen kasvaessa uskon kyllä myös vauhdin vielä parantuvan! Oliskohan tuo viikonlopun kolme "onnistunutta" eli loppuun asti suoritettua kisarataa myös osaltaan auttanut asiaa. Kovasti sitä ainakin kehuin ja kiittelin ratojen jälkeen, että olisi jäänyt mahdollisimman hyvä mieli kisatilanteesta:) 

Perjantaina saadaan sitten jonkinlainen roti tuohon tokopuoleenkin, kun ProCaniksen reenit alkaa kesätauon jälkeen. Josko silläkin saralla alkais taas jotain edistystä tapahtumaan tässä syksyn tullen:) 

PitsiAgi

Jostain ihmeestä joku järjesti lauantaiksi aivan mahtavan sään kisoihin! Jo se omalta osaltaan nosti kyllä kisapäivän fiilistä mukavasti, ja ihan luottavaisin mielin lähdin muutenkin Marjan kans kohti Raumaa:)
Jotenkin se tuli silti niin (HIENONA) yllätyksenä, että Luca jo eka radalla lähes kahden kuukauden kisatauon jälkeen suoritti kontaktit mahtavan hyvin! Ekan kontaktin jälkeen en edes meinannut tajuta vapauttaa ja jatkaa rataa kun jäin ihmetteleen, että mitäs nyt tapahtu:D

Koostettuna kaikki kolme rataa:
- Eka rata oli hyvän tuntuista menoa. Suoran putken jälkeen oli eteen hypylle meno, jossa itse olin pahasti jäljessä. Meni kyllä suorittaan hypyn hienosti epäröimättä, mutta meinasi jostakin syystä lähteä kääntymään hypyn jälkeen väärään suuntaan. Sain kuitenkin kalasteltua vielä tämän oikein, mutta sitten jännitys iski keinulla, jolle teki kiellon, jonka jälkeen jäi pyörimään häärimään ja kerkesi suorittamaan yhden (melkoisen yllättävän) putken ennen kuin otti keinun. Tältä radalta siis hylly kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, mutta ei voinut harmittaa paljoa kun ne KONTAKTIT onnistui:) Mahdollinen kielto keinulta kävi kyllä mulla mielessä etukäteen kun se on ollut näiden ongelmien aikana se kaikista inhottavin Lucalle, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että kiellon jälkeenkin se pystyi suorittamaan sen ottaen kontaktin hyvin!
- Toisella radalta nollan kalastelu ratkesi omaan hätäisyyteeni.Alun suoran jälkeen oli melko tiukka suunnan muutos ja tietysti rääkäisin "Luca" tai jotain muuta turhaa juuri sen hypyn päällä, missä pitäis kääntyä.. Ja kun koira on herkkä tällasille niin rimahan sieltä tuli alas, mutta otan tän omaan takkiini kyllä! Olishan se sieltä kääntyny rääkymättäkin, esim. ohjaamalla.. Vanhan kehäketun (Marjan) neuvosta viisastuneena tuli mieleen, että ehkä näissä ykkösluokan kisoissa ei kannatakaan tavoitella sitä täydellistä rataa ja nopeimpia käännöksiä vaan tähdätä siihen, että nolla tulis. Jotenkin sitä vaan yrittää muka kauheesti yliohjata. Tälläkin radalla keinu oli vähän niin ja näin, meni hieman sivusta ylös ja pompsahti pois ennen vapautusta.. Mun mielestä se sieltä tippuminen oli kuitenkin ihan vahinko kun tasapaino petti huonon ylösmenon takia, eli jatkoin rataa. Lennokkaan keinun jälkeen sitten puomi oli hyvin varovainen, alastulolla odottelin, että  hiipii alas asti ja pysähdytin siihen ihan rauhassa, kehuskelin suoriutumisesta. Rata oli lopulta vitonen, mutta tietysti aika kamalan hidas kun siinä puomilla touhuiltiin pitkään. Eli ilman sitä rimaakin olis ollut vaan hidas nolla.
- Hypärillä sitten vaan mennä posoteltiin, eipä siinä ollut mitään ihmeempää. Ainoa epäröintikohta tuli ennen putkea jonka suu oli aavistuksen näkymätön, Lucalla oli ajatus eteenpäin ja ehti käydä vähän matkaa hakemassa kohti toista putkea, mutta palasi nätisti ja nollahan siitä tuli:) Ei siis tämäkään mikään täydellinen rata, ajasta olis ilman epäröintikohtaa nipistetty varmaan pari sekuntia ainakin, mutta... Nolla kun nolla, näin kai se on ajateltava. Mietin kyllä valssia ennen sitä putken suuta jolla lähti haahuileen, mutta kun kukaan muukaan ei tehnyt siihen mitään niin en sitten alkanut säätämään. Myöhässä ollut valssi olis sitten taas saattanut aiheuttaa riman tippumisen siinä hypyllä, eli niin tai näin:) Mutta mää nyt tykkään aina spekuloida!

Täytyy kyllä sanoa, että tän reissun jälkeen kisamotivaatio nousi taas rymisten korkealle kun noissa kontakteissa vihdoin näyttäisi tapahtuneen jonkin näköinen naksahdus parempaan. Eikä se tuplanollakaan niin kauana ollut. Oli kiva kisata, kun koira oli samanlainen kuin reeneissäkin! Ainoa joka jäi kaivertamaan oli se, ettei vieläkään saatu sitä nollavoittoa, oli niin pirskatin nopeita koiria kisaamassa ja tietysti vielä noi ylimääräiset häärinnät aiheutti sen, ettei aikoja voinut ihan verrata kummallakaan tulosradalla..Hypärillä oltiin siis kolmansia. Jospa sitten samalla kun se viimeinen luva-nolla sieltä tulee niin tulis eka voittokin!

PS: Marjan ja Reiskan päivä meni melkoisen näpsäkästi: Eka radalta, neljänsistä kisoistaan nollavoitto ja nousu kakkosiin, sitten siellä ekalta radalta jälleen voittonolla ja luva, hypäriltäkin vain vitonen. Kelpaa siinä paukutella henkseleitä:)

Tokot ja agit

Jeps, keskiviikkona vähän tokoilun tynkää Marjan pyynnöstä. On se hyvä, että joku patistaa reenaamaan edes joskus:D
- Ruutua PIITKÄSTÄ AIKAA! Kammottavaa kuinka tämmönen liike menee takapakkia kun ei reenaa. Kun ei löydy iteltä törppöjä ruutunauhasta puhumattakaan, ja tilakin on usein kortilla niin kovin vähille jää.. Noh, tehtiin 4-5 toistoa suoraa merkiltä lähetys ruutuun, jossa kosketusalusta. Muutamalla kerralla Marja kävi taputtamassa alustaa, muutamat ilman. Ihan ok kuitenkin meni tauon jälkeen, vauhdilla ruutuun asti, joskin muutaman kerran etsi jonkun reunatörpön ja jäi sinne töksöttämään. Kutsuin siis pois ja uudelleen koko lähetys, koska kuten Maria on legendaarisesti todennut, Luca on hyvin merkkiuskollinen tyyppi:D
Jos ei oteta huomioon näitä muutamia reunatörppöongelmia niin olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että meni (muistaakseni!) hidastelematta suoraa ruutuun asti eikä esim. vinkunut matkalla.. (Sitäkin on ilmennyt joskus:))
- hyppynouto tökki, meinasi takaisintullessa kiertää esteen. Noh, pistin tämän nyt yhden kerran ongelman piikkiin, koska yleensä on aina mennyt hyvin. Muutenkaan ei ollut ollenkaan niin nopea nouto mitä yleensä..Otin sitten takaisintulon vielä avun kanssa.
- Sitten tehtiin vielä jäävät liikkeet evl-tyyliin. Istumisessa annoin avun, hyvin jäi. Myös maahan ok, seisomisessa oli kuulemma ottanut sekä jäädessä, että mun takaa tullessa molemmissa puolikkaat askeleet. HRR!! Ärtsyä. Noh, voisipa tätäkin joskus ottaa ihan sellaisena pentuajan harjoituksena, että käveleskelisi ja pysähdyksistä nakki lentää taakse. Tosin eihän sitä nyt vielä voittajassa tällaisenaan edes tarvita...:) Tässä myös reenauslistalle tuo kun kävelen takaa niin suora seuraamiseen lähtö, se saisi olla vielä sujuvampikin.

Eilen sitten vielä reenien vetämisen jälkeen lyhyet agittelut. Rata oli melkoisen haastava, ehkä vähän turhankin näin viimeiseksi reeniksi ennen kisaa. Hienoa oli kuitenkin se, että vaikeista kuvioista (ja mun toimimattomasta ohjauksesta) huolimatta yhtäkään rimaa ei tullut alas reenissä, jipii:) Kontakteissa ei taaskaan ollut ongelmaa, joskaan nyt ei niitä otettukaan kun muutama. Mutta juu, ihan ok pikkureeni, koira oli taitava, mutta vähän jäi harmittaan oma kämmäilyni siinä yhdessä kuviossa!

Kisarataa reeneissä

Maanantaina kentällä oli vielä torstain episrata ja tehtiin sitä sitten. Radassa nyt ei sinänsä mitään niin erikoista ollut, joten keskityin vain lähinnä kontaktien suoritukseen. Niissä ei tainnut tulla yhtäkään virhettä, ei edes lipsahdusta..jos oikein muistan:) No, jokatapauksessa mitään ongelmaa ei tietenkään taaskaan ollut, mutta katotaas vaan viikonloppuna kisoissa.

Ne rimat, jotka kisoissa tippui pysyi myös nyt hyvin ylhäällä, ja yks huomionarvoinen hyvä juttu on muuten se, että sen takaakierto-valssi harjoituksen jälkeen (pari viikkoa sitten) ei ole tullu yhtäkään epäröintiä tai kieltoa niissä kohdissa. Hyvä hyvä! Just viikonloppuna MM-karsintoja katsellessakin tuli puhetta, että takaakierto-valssi on kyllä kans semmonen yks piilovaikea ohjaus, siinä täytyis jalkojen liikkua niin pirun ripeästi pois koiran tieltä taakse törkkäyksen jälkeen ja vielä oikeaan suuntaan:) Viikonlopun aikana tästä nähtiin kyllä monta tyylikästä esimerkkiä!

Lopuksi tehtiin keppiharjoitusta, sivulle irtoamista. Putken kautta lähetys kepeille ja sitten melko jyrkästikin sivulle irtoamista. Ensin pari kertaa lopetti kepit kesken kun mulla oli pallo kädessä, mutta kun palkka tuli edestä Marjalta niin teki joka kerta hyvin katse eteenpäin loppuun asti, joskin vauhti olikin hidas loppua kohden: epäröintiä kun tulee niin heti vauhti hidastuu. Itseasiassa tällaisia sivullepäin irtoamisia oon kyllä tosi vähän tehnyt, enemminkin tasaista etäisyyttä sivulla ja sitten eteen irtoamisia. Se on sikäli hyvä, että olis joskus helpompiakin ratoja reeneissä, koska sillon jäisi paremmin aikaa tällaselle hiomiselle.

Vielä täytyy itselleni muistutuksena laittaa, että oman liikkeen rytmityksellä, esim. vauhdin hidastamisella nopean suoran jälkeen olis ehdottoman suuri vaikutus! Luca kun ei käänny ilmassa kovin tehokkaasti, se pitäisi saada kääntymään/jarruttamaan jo ennen ponnistusta. Siksipä siis tähän huomiota jatkossa, nyt jäi kokeilematta, kuinka tiukasti käännöksen olisi saanut tehtyä yhdellä radan suoralla jos olis oikein tehokkaasti jarruttanut..

Torstaina ehkä otan vielä jotain pientä samalla, kun kentälle kerran menen ja katotaan sitten kuinka pahasti lauantaina heittää:)

Epishaihattelua

Hohhoijjaa. Eilisissä epiksissä palattiin taas siihen perusongelmaan, mikä tässä pelkän reenailun myötä on jäänyt vähemmälle huomiolle, sikäli kun sitä ongelmaa ei ihan sellaisenaan reeneissä ilmene. Kolmesta radasta kaksi ensimmäistä meni jälleen täysin pelleilyksi, kun kontakteja vain ei pysty suorittaan; joko ei mene koko kontaktille vaan tekee kaikkea muuta kuten hakee muita esteitä jne tai sitten menee ja tulee sieltä sukkana myös pois. Tietysti niitä tekee jo vähän mieli vältellä kun kai sekin sen verran tajuaa, että joku niissä mättää.

Kolmannella radalla sitten suoritti kuitenkin kaikki kontaktit, jotenkuten. Eli siis puomilla ja keinulla jäi puoleen väliin kontaktia ja siitä piti houkutella alas asti. Jatkoin kuitenkin radan loppuun asti koska se nyt kerran ne TEKI. Itse vaan olin siinä vaiheessa jo niin kypsiintynyt, että en ollut rataan tutustunut kovinkaan ajatuksella ja mokailin loppuradasta sitten niin, että plörinäksi meni sekin. Noh, rata suoritettiin kuitenkin äärimmäisen sekavasti ja epävarmasti loppuun asti. Kaiken lisäksi ainakin toinen ja viimeinen rima tuli alas, eli  mikään ei toisin sanoen toiminut. Että näin taas.

Onneksi olen nyt ilmottautunut sinne Raumalle niin ei voi perua sitä enää. Kyllä vaan ärsyttää tämä homma niin valtavasti, että pian loppuu kisailut kokonaan jos ei mitään muutosta ala tapahtumaan. Ongelman ydin on varmaankin siinä, että itse ressaan kontakteja kisatilanteessa niin paljon ja Luca taas aavistaa sen ja sitten meillä kummallakaan ei kestä pää:D Siis mulla ei kestä esittää leppoisaa mieltä kun  kontaktien epäonnistuminen harmittaa jo etukäteen ja Lucalla ei kestä sitä, että minä olen erilainen. Raumalle siis ei kai auta muu kun yrittää väkisin kaivaa jostain hyvää mieltä ja kehua ja lällytellä koiraa vaan kovasti, jotta sen saisi mahdollisimman rentoutuneeksi ennen kisaa. En tiedä.

Noh, viikonloppuna seurataan tiiviisti MM-karsintoja, nyt täytyis vielä vaan koittaa saada jonkin näköinen arvausrivi joukkueista kasaan, kas kun meidän seurassa on tapana järjestää nämä veikkauksetkin hieman järeämmän kaavan mukaan:)

Mitä kesää tämä muka on??

Kyllä meinaa ottaa pannuun nämä "säät". Viime viikko oli lomaa ja lähinnä täytyi kehitellä tekemistä jolla pääsisi ulkoilmaa karkuun! Pyh! Nooh, onneksi en ollutkaan asettanut tälle heinäkuulle minkäänlaisia tavoitteita reenaamisen suhteen, ja täytyy kyllä sanoa, että se on tehnyt hyvää meille molemmille!

Reenattu kyllä on, mutta hyvin rentoon tahtiin ja mukavilla mielin, vaikka mikäs sitä hymyillessä kun reenit on sujuneet viime viikkoina aina niin mukavasti:) Rauman loppukuun kisoihin ilmosin meidät, että katotaan nyt tuleeko sitten taas paluu karuun kontaktitotuuteen... Tällä viikolla startataan oman seuran epiksissä noin niinkun testimielessä.

Eilisen+sunnuntain reenailuita (sama rata molemmissa): vähän semmoista höntsyilyä, en oikein jaksanut kunnolla keskittyä radan lukemiseen joten ohjaukset oli jotenkin sinnepäin. Typerää, ja koiran mielestä varmasti turhauttavaa:D Tästä johtuen tehtiin melko lyhyitä pätkiä, rimat pysyi hienosti ja vauhti hyvä. Muutaman kerran tuli TAAS varastamisia kontaktilta, ja nyt: MUN PITÄÄ MUISTAA, ETTÄ EN PALKKAA SIITÄ KORJATUSTA SUORITUKSESTA ENÄÄ KOSKAAN:) Äh, miksi se on niin vaikeaa tajuta. Heti sujui huomattavasti paremmin eikä eilen tullut kun yksi karkaaminen kun olin päässyt pari kertaa tekemän oikealla tavalla. Plaah. Alkaa itseänikin jo naurattamaan nämä kontaktiongelmat, ne ei varmaan tule koskaan loppumaan:D 

Rata oli melkomoista pyöritystä ja toisaalta nopeita kohtia joiden jälkeen tiukkoja käännöksiä. Näissä se huonosti suunniteltu ohjaus todella kostautui: kaarrokset meni osin tosi pitkiksi ja oli vaikeaa saada kääntymään tiukassa kohdassa. Omaa laiskuuttani! Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten radan muutamat kohdat suoritetaan onnistuneesti ja ei-kökösti:D Noh, tästä reenistä en saa kyllä enempää irti, mutta sanompa vaan vielä: PET = pyöritys ei toimi. Sitä pitäis reenata toimivammaksi, se on hyvä ohjaus!!

Ollaan tehty myös kotireeninä tunnaria ritilän kanssa. Sunnuntaina kokeilin lisätä kerralla enemmän kapuloiden määrää ja kuudessa kapulassa alko pojalla hiki pukkaamaan otsalle: melkomoinen läähätys ja pieni vinkuna:) Haistelun tarkkuus selvästi hieman kärsi kun tuli kauhea jännä löytää se oma, mutta yritti kuitenkin kovasti! Heti kun syksyn ohjatut tokottelut alkaa, ajattelin näyttää liikkeen mallin Marialle ja kysästä miten nyt kannattaisi jatkaa.. Ritilä kapuloiden päällä on kyllä tehnyt ihmeitä haistelun suhteen, nyt kun sen vielä sais pois ja taso pysyisi samana niin avot! 

Viime viikolla Luca majaili Reinon ja Ronin luona pari päivää, kun me oltiin reissussa. Oli kuulemma päässyt myös reeneihin mukaan höntsyilemään ja kotona vartioinut portaikon ikkunasta ympäristöä tehokkaasti. Todennäköisesti Luca ajatteli, että ei noista bortsuista oo kyllä tähän vartiointihommaan sitten yhtään, jonkunhan tässä täytyy ottaa asia hoitaakseen! Lisäksi äitini mietiskeli tässä viime viikonloppuna, että Lucalle on tainnut siirtyä nyt lauman huolestuneimman koiran titteli Ronilta, kun se nykyään näyttää jatkuvasti siltä, kuin sillä olisi kaikki maailman huolet kannettavanaan. Mielestäni allaoleva kuva kertoo jotain ihan muuta?

Tiistai-Tokoiluja

Tokon suhteen on oltu tässä hyyyvin kevyellä linjalla, hyvä jos kerran pari viikossa otettu jotain muutamaa pientä juttua, kuten seuraamisen sivusiirtymiä tai käännöksiä tai muuta yhtä mitätöntä:) 

Tiistaina kuitenkin reenailtiin vähän sitäkin, tosin päivitys tulee nyt vasta muutaman päivän kesäreissaamisen takia:

- ohjattu nouto: otin kaksi kertaa molemmilta puolilta. Joka kerta lähti suoraa epäröimättä oikealle kapulalle, mutta vasemmalla puolella epäröi jostain syystä kapulan ottamista. kapula oli melko lähellä jotain puskaa, ja ekalla kerralla lähti jopa kiertämään puskaa ja haahuili sen näköisenä, että todennäköisesti luuli hetken tekevänsä joko ruutua, merkkiä tai takaakiertoharjoitusta:D Tyhmä minä kun laitoin kapulan sellaseen paikkaan muutenkin epävarmassa liikkeessä.. Mutta pidot ja tuonnit on ihan ok. Tarvis vaan kovasti saada itsevarmuutta siihen lähtemiseen ja kapulan ottoon. 

- muutaman kerran otin myös hyppynoudon. Se on hyvä! 

- jäävät: tein sekaisin salmiakkikuviossa, näissä ei ollu mitään ongelmia, pystyin ikkunasta peilaten katseleen miten jäi maahan ja seisomaan, ja oli itseasiassa tosi hyvät. Istumisessa annan vielä apua, koska sitä on tehty huomattavasti vähemmän. Istumista pitäis harjotella pelkästään enemmän..

- luoksetulon stoppi: otin muutaman kerran hypyn takaa kierrolta pysäytyksen, näitä on tehty sen verran, että Luca ennakoi pahasti.. eli tämä menettänyt vähän merkitystään. Sitten otin myös luoksetulon normimatkalta, vain yhden kerran pysäytyksen joka oli..noh.. ok. Tästä liikkeestä ei varmasti koskaan tule hyvää:) Loppuun pari kertaa läpijuoksuja. Näitä oon nyt pyrkiny tekeen eniten, ja vauhti onkin tosi hyväksi palautunut! Se tietysti kasvattaa myös sitä pysähtymismatkaa, sikäli kun Lucan mielestä kesken juoksun ei ihan tuosta vaan pysähdytä:) Ainiin, ja maahanmenot on jääneet aivan heitteille, kun tää stoppi on niin iso ongelma, mutta toivon, että se maahanmeno pysyy siellä jossain takaraivossa hyvänä:)

Oli todella kivat reenailut pitkästä aikaa! Odottelen kyllä siinä mielessä jo kovasti elokuuta, että huvittaisi taas keskittyä vähän enemmän tähän tokon reenaamiseen. Kovasti olisi toiveissa saada koira voittajakuntoon syksyksi. Uskon optimistisesti, että se ei vaatisi ihan mahdottomia, mutta säännöllisempää reenausta se kyllä vaatii:)

Hengissä ollaan!

Näin tosiaan ollaan, vaikka tässä onkin vierähtänyt edellisestä kerrasta vähän turhan kauan:) Mutta totta puhuen, tällä välillä me ei olla ihan hirveästi tehty Lucan kanssa mitään mainitsemisen arvoista, koska viime viikon maanantain reeneissä harjoiteltiin vielä tuota samaa rataa, josta viimeksi kirjottelin, eikä siinä silloinkaan tainnut kummempia uusia asoita ilmetä.

Eilen kuitenkin omissa reeneissä kunnostauduttiin, ettei nyt aivan menisi plörinäksi tämä heinäkuu.
Nyt iski myöskin blackout mitä siellä tapahtui, mutta yritän muistella..
- alun tiukassa pakkovalssikohdassa huolimaton hyppy ja siiveke nurin. Tää on just niitä kohtia kun se lähtee hyppään NIIIIN viistosti, että siinä siivekkeet on ihmeissään. Otin heti uusiksi ja ei ongelmaa, kokosi itsensä paremmin.
- Toinen tiukka kohta oli tosi viisto hyppy+sylkkäri: ei ongelmaa kummassakaan. Sylkkäri kyllä ihan sopii Luksulle!
- radan ongelmallisin kohta oli melkoista pyöritystä:) kohta, jonka arvelinkin olevan ongelmallinen oli takaakierto-valssi yhdistelmä: näissä kohdissa Luca yrittää tietysti olla erityisen tarkkana rimojen kanssa, ja sen takia se on nyt muutaman kerran tehnyt kieltoja siihen. Paremmin toimii yleensä takaakierto-persjättö, ja teinkin nyt radalla niin. Myöhemmin otin vielä pelkkää tätä kohtaa palkkaamalla ja ensin matalammalla rimalla. Lopulta se meni ongelmitta. Näitä takaakierto-valsseja kannattaisi kyllä palkkailla niin saisi ne tyhmät epäröinnit sieltä pois.. Toinen juttu, mikä itseni pitää huomioida on se, etten vain mene taakselähetyksessä siivekkeen eteen töröttämään!
- pyöritys vs. sylivekki-jaakotus --> sylivekki-jaakotus on ehdottomasti parempi!
- ennakoiva valssi meni joka kerta meeelko pitkäksi, mutta tätä ei enää ruettu enemmälti hiomaan, koska oli reenattu jo niin pitkään..
- radan ainoa kontakti meni hienosti Elinan tavalla ilman hairahduksia, hyvä hyvä!

Olisi mukava saada pitkästä aikaa myös kuvia kehiin, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä valkkaamassa Eveltä juhannuskuvia itselleni..:/ yritetään!

Mahti koira!

Vautsivau. Eilisen illan myöhäisreenailut ei ollutkaan ihan turha reissu:) Pitkästä aikaa tuntui, että Luca oli oma iloinen, etenevä ja itsevarma itsensä kentällä ja lisäksi teki TARKASTI! Yhtäkään rimaa ei tullut alas ja kaikki tuntui onnistuvan. Ihan mahtava reeni ja mahtava Luca<3

Tässä muutama muistamisenarvoinen asia:
 - ihmisnuoli on Lucalla hyvä ja toimiva ohjaus! sitä jarrutusta voisi ja kannattaisi varmasti vaan reenata edelleen myös lisää niin, että palkalla pysäytetään koira ennen hyppyä kokonaan, palkataan siinä ja sit vasta hypätään. Tehostais varmasti vielä sitä jarrutusta.. (niille jotka tietää radan, niin tiedän kyllä että varsinaisessa ihmisnuolessa lähdetään hypyltä suoraa sivulle päin, mutta se mitä tein kakkoshypyn jälkeen ennen putkeen menoa ja vitosputken jälkeen kutoselle ennen puomia oli mun mielestä lähimpänä ihmisnuolta.. Kertokaa jos oon väärässä:)) paitsi mikä se on jos tekee ensin ikään kuin ihmisnuolen sen jarrutusosion ja sit persjätön? Onko se ihmisnuoli-persjättö:D
- radalla oli kolme leijeröintikohtaa, jotka kaikki meni hienosti ilman onkelmia. En kyllä hoksannu ees palkkailla niistä kohdista eteen kun meni niin sujuvasti.. Niitäkin olis varmaan hyvä palkkailla ja vahvistaa, kun olis apuohjaaja heittelemässä lelua.
- kontaktit tehtiin nyt kaikki Elinan tavalla, ja siis ne oli kyllä muutenkin ihan huimasti paremmat mitä viime aikoina. Tuli vauhdilla alas asti ja pyssäs joka kerta. Muutaman kerran kuitenkin vapautui itse kun jatkoin ohjaamista keinulta kepeille, muissa kohdissa rataa pysyikin joka kerta hienosti. JES!

Mun piti ilmoittautua ensi viikon Tamskin kisoihin, mutta unohdin..:( Nyt siis seuraavat mahdolliset kisat on vasta heinäkuun lopussa Raumalla, jotenka todellakin tulee sitä taukoa! Tietty oman seuran epiksiin osallistutaan tässä, mutta muuten täytyy nyt vaan malttaa taukoilla kisojen kanssa.. Jospa se tekis ihmeitä myös niiden kisasuoritusten kannalta:)

Elinan reeni

Huppista keikkaa. Elinan reenistähän on nyt viikko aikaa jo, mutta ei voi mitään, niin tiukille veti aikataulut tuon juhannuksen suhteen:) Tässä siis vielä kooste siitä mitä muistan..

Rata oli tosi kiva! Ei mitään mahdottomia koukeroita ja kuvioita, vaan selkeetä perusohjausta, ja PALJON takaakiertoja. Luca oli aikalailla normaali oma itsensä, vauhti oli ok, mitä nyt loppua kohden hiipui ihan pelkästä uupumuksesta. Ihmettelinkin ääneen, että tehdäänkö meillä liian lyhyitä agireenejä kun koirat ei meinaa millään jaksaa tuota Elinan reeniaikaa:) On niin tehokasta!

Mutta joo, radalla etenemisessä ei ilmennyt (muistaakseni) mitään kummempia ongelmia PAITSI twistikohdassa:D Jälleen kerran jouduin toteamaan, että se selvästikään ei ole mun ohjaukseni! Yhtä ja ainoaa estettä hinkattiin miljoona kertaa siksi, koska minä en vain pysty suorittaan sitä ohjausta oikein. Toisin sanoen olen ihan järkyttävästi myöhässä siirtymässä pois koiran tieltä taakselähetyksen jälkeen, kiintopisteeni on täysin väärässä kohdassa, (eli esteen siivekkeessä eikä suoraan edessä) kun peruutan ja lisäksi käännän oman rintamasuuntani just sillon kun koira hyppää, mikä lisää pudotusmahdollisuutta. Tämä siksi, että kun käännän oman rintamasuunnan eteenpäin koira yrittää kääntää itseään ilmassa ja pudottaa helposti. Siispä twistiharjoitusta kovasti! Kun oikein mietittiin niitä sitä vastaavaa ohjausta ei oikein ole; saksalainen jättää ohjaajan koiran toiselle puolelle ja päällejuoksu taas ei sovi kohtaan, jossa suuntaa jatketaan suoraan edessä olevan hypyn jälkeen taas eteenpäin (eikä sivulle..) Ei siis auta muu:)

Kontaktien suhteen Elinalta tuli uusi käsky, kuinka niitä täytyy rueta tekemään reeneissä. Ei mitään omia pysähdyksiä ja vierelle palaamisia vaan yksinkertaisesti käsky ja sen jälkeen oma liike jatkaa seuraavalle esteelle asti ohjausta. Tämä siksi, että kuulemma yleisin syy miksi koira karkaa (kisoissa) kontaktilta on sen näppärä ajatus, että kun se pystyy lukemaan mun liikkeestä mihin mennään seuraavaksi niin se maksimoi nopeuden etenemällä sinnepäin jo ennen kuin on suorittanut kontaktiestettä loppuun. Enpä ollu tätäkään tullut ajatelleeksi.. Eli näin vahvistetaan sitä, että koira tulee nopeasti kontaktille, sitä ei jäädä sitä odottelemaan tai jarruttelemaan vaan edetään niinkun kisoissa edettäisiin, mutta ei vaan vapauteta koiraa kontaktilta ennen kun se oppii sinne pysähtymään.. Tätä siis tehdään tästä eteenpäin! Toivottavasti toimii:)

Siinä kaiketi tärkeimmät.. Juhannus oli karvakorville riehakasta aikaa. Mökkireissusta ja siihen liittyvistä seikkailuista kerron sitten ensi kerralla lisää, silloin saan toivottavasti myös kuvia mukaan!